Pelaagisen hauen täsmäuistelu järvillä

Vaikka uistelua usein vähätellään ja toiset mieltävät sen vanhanaikaiseksi ja tyylittömäksi hauenkalastusmuodoksi, niin mielestämme se ei sitä ole. Se on mielestämme yksi vakavasti otettava hauenkalastusmuoto muiden joukossa. 2000-luvun alkupuolella aloimme Mikon kanssa etsiä isompia haukia uistellen järviltä. Hauenuistelumme on tapahtunut maksimissaan 4:llä vavalla, mutta yleensä pidämme vapoja vain yksi per kalasmies. Näin uistelua saa harrastaa pelkällä lääniluvalla. Vähäisellä vapamäärällä uistelu ei kuitenkaan tarkoita vähäisiä tärppimääriä, vaan päinvastoin, koska silloin pystyy sahaamaan pientä spottia useaan kertaan jyrkillä käännöksillä.

 

Tässä jutussa kerromme uistelukokemuksistamme Etelä- ja Keski -Suomen pienillä ja keskisuurilla järvillä, joissa kaiulla löytyvät kalaparvet ovat salakkaa, särkeä, muikkua ja/tai kuoretta. Kun kalastetaan tällaisilla järvillä välivesissä kalaparvien liepeillä ruokailevia haukia, tuntuu monella järvellä olevan tyypillistä, että haukien keskipaino on hyvä ja yleinen koko kaloilla on 3-8kg. Yli 10kg kalat ovat yleensä harvinaisempia, ehkä pieniä kaloja syövien haukien ei ole niin paljoa etua kasvaa jättihaueksi, kuin esim. pääasiassa lahnaa tai muuta isompaa ruokaa syövien yksilöiden. Uistelemalla syvemmän veden pelaagisia haukia saa helpolla kuitenkin rantapusikoiden haukia suurempaa keskipainoa. Vaikka se ei kaikilla järvillä ole paras taktiikka saada yli kymmenkiloisia yksilöitä, on se usein helpoin taktiikka saada yli metrisiä kaloja siiman päähän. Useilla syvillä järvillä hauet ovat myös paksussa lihassa ja saattavat olla hyvin tankanneita jo loppukesästä.   

        

 

 

Heti jäiden lähdettyä ja kudun jälkeen hauet eivät helposti lähde kylmille selkävesille vaan aloittavat syömisen kutareiden lähellä, missä vesi on jo vähän lämmennyt ja särkikaloja ovat vielä kutemassa. Silloin uistelukausi antaa vielä odottaa. Itse aloitamme haukien uistelun vasta toukokuun loppupuolella tai vasta kesäkuun alussa, jolloin vesi on jo reilummin lämmennyt ja särkikalat kuteneet. Siinä vaiheessa yleensä hauetkin alkavat viihtyä syvemmän veden alueilla. On kuitenkin hyvin järvikohtaista ja paljon vaihtelua eri vuosina missä vaiheessa kalat alkavat viihtymään selkävesissä. Kesän lämpenevässä vedessä pikkukalaparvet liikkuvat paljon ja ovat usein hajallaan levittäytyneenä järvellä ja samoin niitä syövät hauet, joten haukikasautumien löytyminen näiden perästä on epätodennäköisempää. Yleensä heinäkuun helteiseen aikaan isommat hauet ovat passiivisempia, silti niitä saattaa tavoittaa varsinkin ilta ja aamun tunteina tai viileämpinä päivinä.

 

 

Syksy on parasta aikaa täsmäuistella haukea, koska pikkukalapavet ja niiden perässä haukia on kasaantunut toisinaan suuria määriä pienille alueille. Elokuun puolivälin jälkeen tai viimestään syyskuun alkupuolella tapahtuu yleensä vesien reilumpi viileneminen, joka kasaa pikkukalaparvia suuremmiksi syvemmän veden rinteen reunoille. Tässä vaiheessa tapahtuu haukien aktivoituminen ja ensimmäisten loppukesän/alkusyksyn viileiden päivien jälkeen vaikuttaisi olevan yksi vuoden saalisvarmimmista ajoista. Silloin isot hauet ovat vielä kesän lämpimien kelien jäljiltä syvemmässä vedessä tai sen läheisyydessä ja silloin niiden löytyminen uistelemalla helpottuu. Koko syyskuu on yleensä antoisaa uisteluaikaa ja vesien lisää viiletessä pikkukalaparvet alkavat löytymään yhä varmemmin paikoilta, joihin ne vuodesta toiseen pakkaantuvat. Tuntuu, että syksyisin pikkukalaparvet ja hauet kerääntyvät vuodesta toiseen samoille paikoille. Kun on löytänyt hyvän uistelujärven ja sieltä kalapaikat kerran löytänyt saa niistä saalista yleensä vuodesta toiseen samoihin vuodenaikoihin. Silloin suurten vapamäärien käyttäminen on turhaa, koska muutamalla vavalla pääsee sahaamaan yhtä paikkaa nopeaan tahtiin edes takaisin.

 

 

Saalisvarmaa uisteluaikaa kestää yleensä eteläsuomessa lokakuun loppuun asti. Marraskuussa alkaa kelit vaikuttaa saaliisiin ja syönti päivät vähenevät. Jos syksy on sateinen ja vesi nousee järvillä hakeutuvat hauet helpommin matalaan veteen ja silloin varsinkin loppusyksyllä voi olla joillain järvillä todella vaikeaa löytää pelaagista haukea. Myös suuria pikkukalaparvia voi olla vaikea löytää syvältä. Myös alkusyksyllä nopea vesien nouseminen saa kaloja matalampaan ja pikkukalaparvia sekaisin ja tekee uistelusta vaikeampaa, mutta kalaparvet palaavat pikkuhiljaa syvemmälle, kun vedennousu loppuu. Sateiset syksyt saattavat tarjota antoisaa hauen heittokalastusta matalammissa vesissä, joten uisteluunkaan ei kannata jumiutua, vaikka se yhtenä vuonna olisikin ollut tehokasta.

 

 

Mikä järvi sitten on hyvä uistelujärvi sitä onkin mahdoton sanoa ennen kuin on kalastanut järveä. Keskimäärin järvissä joissa ei ole laajoja matalia kasvillisuusalueita, tai paljoa suuria matalia kasvustolahtia ja vesi ei olisi liian sameaa, hauet viihtyvät todennäköisemmin syvemmässä vedessä. Joillain tällaisilla järvillä tuntuu, että isommat hauet siirtyvät heti kudun jälkeen syvempään veteen pelaagisiksi saalistajiksi pikkukalaparvien liepeille ja vain harvoin tai hyvin pienen ajan vuodesta saalistavat matalissa vesissä. Toisilla järvillä suuret hauet viihtyvät ison osan vuodesta matalassa. Näillä järvillä saattaa silti esimerkiksi helteisen kesän jälkeen alkusyksyllä vesien viiletessä olla todella kovaa uisteluaikaa ja se voi kestää pidemmälle syksyyn jos ei tule paljoa syysmyrskyjä sateineen.

 

Jos järvestä löytyy syvyyskartta, on siihen alkuun hyvä tutustua huolella. Paikat joihin hauet syksyllä kerääntyvät voivat olla matalikon reunusta, tai matalan alueen syvänne, tai syvän selän laaja matalampi tasanne tai selkien välinen kapeikko tai kynnys. Niistä Kaiulla etsitään mahdollisimman suuria pikkukalaparvia. Pienissä järvissä ei juurikaan ole tuulten aiheuttamia virtauksia, mutta jos järvessä on reilumpi läpivirtaus löytyy pikkukalaparvet ja niitä syövät hauet usein virtausten vaikutusalueelta. Kukaan ei kuitenkaan varmasti pysty sanomaan suoraan kartan perusteella mistä uisteluhauet lopulta löytyvät, joten etsimisessä vaaditaan malttia ja sitkeyttä. Ei pidä luovuttaa vaikka muutamalla ensimmäisellä reissulla ei mitään tulisikaan.

 

Toisilla järvillä hauet tuntuvat saalistavan hyvin lähellä pintaa, vaikka vettä olisi paljonkin alla ja joskus joutuu uistimen eteen laittamaan sivuplaanarin tai kohon vain sitä varten, että saa sen uimaan tarpeeksi lähelle pintaa. Toisilla järvillä taas saa toisinaan laittaa uistinten eteen painoa ja vetää yli kymmenenkin metrin syvyydessä pikkukalaparvien alapuolella. Jos on järvikohtaisia eroja kalojen oleskelu/otti syvyyksissä, niin paljon niissä on myös vaihtelua päiväkohtaisesti ja eri vuodenaikoina. Järvien kalakantaan kannattaa kiinnittää huomiota. Jos järven selillä on paljon muikkua saattavat hauet viihtyvät vielä syvemmässä vedessä ja saattavat liikkua syönnöksellä myös kauempana selkeitä pohjanmuotoja, silloin "haukispotin" voi löytää vaikka järven syvimmän alueen päältä. Muikkujärvillä hauet liikkuvat paljon välivesissä uivien muikkujen perässä ja spotit eivät välttämättä aina ole yhtä selkeitä, kuin särkikala voittoisissa järvissä.

 

 

Seuraavat kuvat havainnollistavat minkälaisia paikkoja kannattaa ensisijaisesti kartan perusteella hakea. Toki hauet voivat löytyä mistä tahansa muualtakin järveä, mutta kartan perusteella otolliset paikat kannattaa kokeillla ensimmäisenä.