Jerkkien uintiliikkeen hienosäätöä

Kuvassa kahdella eri tavalla koukutettuja Pigejä. Ylemmän raskaammat koukut tasapainottavat ja hillitsevät liikettä, kun taas alempi liikehtii herkemmin ja ui epäsäännöllisemmin. Kumpikin on toiminut hyvin kevyen ja ohuen, yksilankaisen 60cm titaaniperukkeen kanssa jossa lukko on korvattu koukkurenkaalla.

Teksti: TLP, Janne 

Kuvat: TLP, Janne, Pikkis

Vaikka Jerkkejä voi menestyksekkäästi käyttää sellaisenaan kuin ne tehtaalta paketissa saapuvat, ei parhaaseen lopputulokseen haluavan siltikään kannata jättää mitään osaa kokonaisuudesta sattuman varaan vaan hakea parasta kombinaatiota siimansa päähän. Ero voi olla hiuksenhieno nollatuloksen ja menestyksen välillä, joten vieheen uintiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Alla esitetyt vinkit vieheen uintiliikkeen muuttamiseen ovat sovellettavissa liki kaikkiin jerkkimalleihin sekä tietyissä määrin myös muihin viehetyyppeihin kuten vaappuihin. Olemme avanneet niitä kohtia joihin me TLP:ssä kiinnitämme huomiota jerkkien osalta, sekä kerromme hieman kuinka vieheen käytöstä vedessä voidaan sen irrotettavia osia säätämällä muuttaa haluttuun suuntaan.

Vieheen uppoamisasento ja -nopeus

Vieheet ovat aina oma yksilönsä. Laatuvaihtelut, komponenttien toimittajien vaihdokset vieheiden tuottajille ja vastaavat tekijät pitävät huolen siitä että jokainen tuotantoerä ja jossain määrin myös yksilö ovat uniikkeja käytökseltään vedessä.

TLP:ssä mielestämme paras asento uppoavalle jerkille pysäytyksessä tai upotuksessa on vaakataso. Jotkut vieheet kuitenkin tahtovat olla joko keula- tai peräpainoisia, jolloin muutokset vieheeseen voivat olla tarpeen. Etupainoisuuden ongelmat tulevat yleensä parhaiten esiin silloin, kun käytetään jerkkejä joiden runko on sikarimainen, kuten The Pig. Etupainoisilla vieheillä on myös ikävänä tapana vajotessaan sukeltaa vaakatasossa uppoavia nopeammin pienemmän vesivastus pinta-alan johdosta painopisteeseen nähden, jolloin petokalalle jää pysäytyksessä vähemmän aikaa tehdä iskupäätös. Kylmän veden aikaan tämä voi olla kriittinen tekijä. Nokka edellä pohjaa kohti sukeltava viehe voi myös indikoida hauelle että syönnöskala on havainnut tämän ja suuntaa pohjaa kohti turvaan, vaakasuoraan uppoavan taas viitatessa haavoittuneeseen syönnöskalaan ja tätä kautta helppoon ateriaan.

Keulapainoisen vieheen tasapainottaminen vaatii yleensä kevennystä etupäähän, ja mahdollisesti takakoukun suurentamista tai koukkurenkaan vaihtamista järeämpään. Muutokset tulee kuitenkin toteuttaa aina uintiliikkeen sallimissa rajoissa. Etupään kevennystä tulisi ensisijaisesti suosia, koska sinne toteutetut muutokset vaikuttavat pääsääntöisesti vähemmän vieheen uintiin. Etupäätä voi keventää esim koukkurenkaisiin sekä perukkeeseen tapahtuvilla muutoksilla hyvinkin helposti. Vieheen uintiliike on kokeiltava jokaisen muutoksen jälkeen. Elleivät etupäähän tehdyt muutokset tuo haluttua tulosta, siirrytään peräkoukkuun, mutta mieluiten ensin koukkurenkaaseen koska sen vaikutus uintiin on koukkua pienempi. Takakoukun suurentaminen miltei säännönmukaisesti jarruttaa hieman vieheen uintiliikettä, joka kaikissa olosuhteissa ei ole toivottavaa.

Tasapainoiseksi muutetun vieheen uppoamisnopeus on hitaampi kuin ”sukeltavalla”, mutta kokonaisvaltaiseen vajoamisnopeuteen vaikuttavat lopuksi myös käytettyjen komponenttien kokonaispaino sekä vieheen rungon malli. Esimerkiksi shallow-mallin Buster Jerkistä saa täydellisen suspivieheen muuttamalla rungon ympärille tulevia komponentteja, kun taas vakio-Busterin vajoamisnopeuteen voidaan vaikuttaa joko keventämällä tai lisäämällä tasaisesti painoa komponenteissa. Tämä on mieltymyksistä ja kalastustilanteesta riippuva asia, joten mukana kannattaa olla hyväksi havaittuja ”vaihto-osia” mikäli tilanne yhtäkkiä vaatisi jotain mihin ei pystytty varautumaan ennalta.

Hillitse tai herkistä

Jos vieheen liikettä halutaan pyrkiä herkistämään tai hillitsemään, pitää myös päättää kuinka paljon toteutetut muutokset saavat vaikuttaa vieheen uppoamisasentoon ja -nopeuteen.

Herkistäminen tapahtuu helpoiten koukkuja ja koukkurenkaita keventämällä. Alkuperäisten koukkujen sijaan voi esimerkiksi vaihtaa samankokoiset tai yhtä kokoa pienemmät, ohutlankaisemmat ja kevyemmät koukut. Tästä ei oikeastaan ole mahdollista antaa tarkempia ohjeita, koska vieheet ovat yksilöitä josta johtuen koukkukombinaatiot on etsittävä. Hyvänä lähtökohtana useimmissa noin 15-senttisissä jerkeissä on esimerkiksi, kiinnittää alkuperäisiä kevyempiin koukkurenkaisiin 1/0-2/0 koon kevyet kolmihaarakoukut. Tämän jälkeen tarkistetaan, onko uintiliike muuttunut. Mikäli vieheen uinti herkistyi liikaa tai halutaan katsoa voiko erilaisella koukulla silti saavuttaa edelleen sama uintiliike, voidaan koukun kokoa suurentaa. Kannattaa myös kokeilla käyttää esimerkiksi kokoa isompaa koukkua vatsassa kuin perässä, koska peräpään kevennys yleensä tuo suuremman herkkyyden lisäyksen. Koukun tyypillä on myös vaikutusta, ja laajakitaisempi malli voi usein olla myös hieman uintiliikettä hillitsevämpi kuin normaali-kitainen.

Vieheen uintia hillitsevät muutokset tuovat mukanaan yleensä vieheen hieman nopeamman vajoamisen sekä maltillisemman uintiliikkeen mikäli muita komponentteja ei muuteta.

Peräkoukkuun toteutetut muutokset hillitsevät helpommin jerkkiä uitettaessa tapahtuvien syöksyjen vauhtia sekä pituutta, ja tekevät perästä takapainoisemman, kun taas isompi ja mahdollisesti pitkävartisempi vatsakoukku tuo kölimäistä vakautta uintiliikkeeseen hilliten esim pyöreärunkoisen vieheen pyörimistä oman akselinsa ympäri. Lähtökohtana tässäkin voidaan antaa koukun koon ja mallin olla ensimmäisenä muuttujana. Sopivan oloisen uintiliikkeen löydyttyä kannattaa vielä tarkistaa vieheen tasapaino.

Perukkeen ja heittosiiman vaikutus

Vieheen uintiin voidaan vielä vaikuttaa perukkeen kautta vaihtelemalla eri materiaaleja sekä komponentteja joista peruke koostuu, sekä minkä paksuista siimaa käytettävälle kelalle on puolattu.

Perukkeet voi joko rakentaa itse, muuttaa valmiita malleja tai pelkästään käyttää kaupasta saatavia. Menemättä aiheeseen liian syvällisesti, voidaan todeta että esimerkiksi tynnyrileikarin ja lukon korvaaminen vieherenkaalla tuo selvästi lisää keveyttä perukkeen päähän, samaten alkuperäistä kevyempi lukko.

Materiaalien osalta voidaan mainita esimerkkinä, että herkkäuintisilla vieheillä kevyempi ohutlankainen peruke vaikkapa yksisäikeisestä titaanilangasta rakennettuna tuo lisää elävyyttä vieheeseen, kun taas esim 2-3mm paksuisesta Fluorocarbonista rakennettu jerkkiperuke hillitsee paksuutensa johdosta vieheen liikettä jossain määrin mutta tuo samalla ohutlankaista titaaniperuketta enemmän kantavuutta kokonaisuuteen.

Perukemateriaalin pehmeys on myös tärkeä osa kokonaisuutta. Jotkin viehemallit uivat selvästi paremmin pehmeämmällä materiaalilla, toisten taas vaatiessa jäykän langan jotta vieheen ja perukkeen kiinnityskohtaan muodustuu ns. sarana-efekti.

Lopuksi, myös perukkeen pituudella on vaikutusta lopputuloksen kannalta. Yleisimmin käytämme TLP:ssä noin 60 sentin pituisia perukkeita.

Viimeinen uintiin vaikuttava helposti vaihdettavissa oleva muuttuja on kelalle puolattu siima, jonka paksuudella voidaan viime tingassa pyrkiä vaikuttamaan vieheen käytökseen. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ohuempi siima leikkaa vettä paremmin kuin paksumpi. Mikäli käytössäsi on useampi jerkkivapa/kela yhdistelmä, voi olla viisasta käyttää keloissa kahta tai useampaa eri siiman paksuutta. Esimerkiksi herkkäuintisia vieheitä varten voi asettaa yhdelle kelalle 0,30-0,36mm punottua siimaa. Mikäli liikettä halutaan vain hillitä pääsiiman kautta tapahtuvalla muutoksella tai antaa vieheelle hieman lisää kantavuutta vedessä, voidaan toiselle kelalle puolata 0,43mm ja aina 0,60mm paksua punottua siimaa. Paksumpi siima syö hieman tunnokkuutta, mutta tehokkaampi vieheen liike voi korvata menetyksen.

Yhteenveto:

Jokaisesta jerkistä voi vieheen ja perukkeen komponentteja vaihtamalla muuttaa uintiliikettä siten että viehe ui eri tavalla kuin paketista tullessaan. Komponenttien muutokset vaikuttavat kuitenkin useampaan kuin yhteen tekijään, joten kokonaisuus on hyvä tarkistaa pienenkin muutoksen jälkeen.

Uintiliikkeen hakemiseen on myös hyvä varata ihan oma aikansa varsinaisen kalastuksen ulkopuolelta, jotta hommasta ei tulisi stressaavaa. Kalastustilanteessa uintiliikkeen hienosäätäminen ykköspaikoilla parhaaseen ottiaikaan harvemmin tuntuu mielekkäältä.

©TLP – Team Lucio Perca