Hauki ja virtaamat

Onnistumisen tunne voi syntyä hienosta kalapäivästä luontoelämyksineen, henkisestä tasapainosta, jonka päivä vesillä voi tarjota. Parhaimmillaan kalastaja on "sinut" itsensä, tavoitteittensa ja ympäröivän vesiluonnon kanssa. Yhä useammalle "sinut vesiluonnon kanssa" tarkoittaa saaliin maksimoinnin sijaan kokonaisvaltaista kalojen havainnointia ja niiden liikkeiden ymmärtämistä mahdollisimman luonnollisessa ja terveessä ympäristössä. Kalastuskokemus tai -elämys parhaimmillaan voi olla muutakin kuin vääntöä ja rimpuilua siiman päässä tai jännitystä.

Mutta mistä?

Hauen oleskelu- ja saalistuspaikan valintaan vaikuttavat monet tekijät. Yleensä tarkkaillaan etenkin saaliskalojen sijoittumista, kasvillisuutta, pohjan muotoja sekä tuulta. Nämä vaikuttavat kalan löytymiseen jopa riippumatta muista ajankohtaan tai säähän liittyvistä muuttujista. Ne ovat myös helposti tulkittavissa itse paikan päällä. Yleistäen voidaan sanoa: ”Etsi näitä.”

.

Muutama ajatus virtausten merkityksestä

Ravinteet ja happi vaikuttavat vesiorganismien kasvuun ja hyvinvointiin. Virtaamat kuljettavat molempia, ja vuodenajasta riippuen myös viileämpää tai lämpimämpää vettä. Otollisiin paikkoihin syntyy keräytymiä, joissa viihtyvät niin kasvit, plankton, pienet kalat kuin myös suuret saalistajat.
Tuulirannat tai rikkonaisen aallon alueet ovat yleensä aina muuta ympäristöä hapekkaampia, ja usein myös ravinteikkaampia. Näiden lisäksi kannattaa etsiä perusvirtaamia kulloisellakin tuulensuunnalla. Hapekkaimman virtaaman ja veden löytäminen eri vuodenaikoina voi olla haastavaa. Merellä vedenkorkeuden vaihtelut ja etenkin useamman päivän navakka tuuli samasta suunnasta kumoavat vähitellen perusvirtaamien vaikutusta. Hauki on yhä todennäköisimmin juuri tuulen alla ja kuono tuuleen päin taustanaan joko karikko, muu pohjamuoto tai ranta. Hapekkaampi, ravinteikkaampi tai lämpötilaltaan otollisempi vesimassa voi kulkeutua alueelle, jopa matalaan lahteen, myös saarten välisiä syviä rännejä pitkin, jolloin kalastajan tehtäväksi jää kartoittaa sen vaikutusalue. Kalat voivat olla syvän äärellä madaltuvassa penkassa tai hyvinkin matalassa, kaukana lahden perukassa. Suuret jyrkät pohjamuodot saattavat myös ohjata massiivisempia virtaamia, jotka voi havaita vain tuulettomina päivinä.
Tyynellä joutuu usein miettimään edellisten päivien tuulia ja mahdollisia perusvirtaamia. Sopivalta syvyydeltä löytynyt virtaamakohta on suurella todennäköisyydellä kalapaikka ison osan vuotta. Tyyni voi olla erinomainen ison kalan keli, jos paikallistaa hauen viihtymiseen vaikuttavat tekijät. Pläkälläkin kannattaa siis lähteä haukikalaan – se on joka tapauksessa paras keli havainnoida pysyviä ja edellisten päivien aiheuttamia virtaamia. Seuraavalla kerralla voit onnistua tavoitteissasi.
 

Pintavirtaukset

Saaret
Mitä pinnallisempi virtaama, sitä herkemmin se käynnistyy. Tuulen ja aallokon suunta kertoo usein mitä pinnassa tapahtuu. Se ei kuitenkaan aina riitä. Pidempi puhuri samasta suunnasta käynnistää virtaamaa yhä syvemmällä. Olosuhteet ja virtaaman suunnat saattavat poiketa suuresti pinnalla havaitusta. Tuulen ja syvemmän virtaaman voimistuessa pohjamuotojen merkitys alkaa korostua ja siirrytään yhä syvempien virtaamien alueelle. Jostain välimailta löytyy virtaamavyöhyke, mikä kiinnostaa kaloja. Näiden löytäminen on osa kalastuksen hehkua, tutkimista ja keksimistä - oivallusta sekä sen tuomaa iloa.
Pintavirtaaman vaikutus perustuu joko sen hapekkuuteen, lämpöön, viileyteen tai kykyyn tuoda ja kerätä ravintoa sopivalle paikalle. Vuodenaika ja olosuhteet ratkaisevat mitä näistä eniten tarvitaan. Mitä suurempi tarve jollekin tekijälle, sitä uutterammin kannattaa etsiä ranta-ja pohjamuotoja, joissa tarve selkeimmin toteutuu. Rantakivikkoihin rikkoutuva aallokko lisää veden hapekkuutta. Minne hapekkaampi vesi sieltä kulkeutuu ja päätyy?

Saaren rantaan vinosti puhaltava tuuli käynnistää rantavirtauksen. Keväällä se on muuta aluetta lämpimämpi ja kerää saaliskalaa sekä petoja. Alkusyksyllä, etenkin kylmien öiden jälkeen, rantavirtaama on usein viileämpi sekä hapekkaampi ja siten hauelle miellyttävämpi. Rannan muoto saattaa myös voimistaa virtaamaa, joten kannattaa katsoa, missä kohdassa pörräyttää koneensa käyntiin. Rantavirtaamien keräytymäalueet, lahukat ja poukamat ovat usein saaliskalojen massoittamia ja myös pömppömahaisten haukien valtakuntaa. Nakkaa vieheesi sinne, mutta liiku varoen, sillä kylläinen hauki ei kaikesta innostu!
Hyvissä paikoissa on useimmiten ottikohtansa. Pohjamuotojen ja suojan lisäksi voi löytyä spotti, missä edellä mainitut tekijät ovat hyvä kokonaisuus. On suojaa, saaliskalaa, happea ja sopivasti veden liikettä. Vuodenajasta ja olosuhteista riippuen se voi olla joko suojaavampi kolo tai ulkonema. Hauki karttaa virtaamaa tai haluaa sitä. Jälleen kannattaa ennakoida missä kohdassa käsittelee kaloja tai muuten kolistelee veneessä.
Rantoihin osuva aalto, paitsi hapettaa, myös usein samentaa rantaviivaa. Se lämpenee keväällä nopeammin ja kerää saaliskaloja. Jos lievä sameus kulkeutuu tai vajoaa sopivaan kohtaan, on paikka helposti kuuma spotti.

Kylmän yön jälkeen rantavesi jäähtyy.

Rannasta poispäin puhaltava tuuli muuttaa veden lämpö-ja happioloja. Vuodenajasta ja veden lämmöstä riippuen se vaikutaa kalastukseen eri tavoin. Hyvin kylmän yön jälkeen rantaviivasta voi löytyä yllätyksiä.

Lahdet

Pintavirtaamat liikuttavat tehokkaasti matalien lahtien vesimassoja, hapettavat, lämmittävät tai viilentävät, vuodenajasta riippuen. Virtaamien havainnointia helpottaa pintaväreiden ja samealueiden liikkeet. Sameamman veden purkautumisreunan voi joskus havaita jo kauempaa lahtea lähestyttäessä. Lahtivesien hipuminen kohti toista reunustaa jää silti usein huomaamatta, jos tarkkaillaan vain heittopaikkoja tuulirannoilta. Kannattaa kuitenkin hieman pohtia jo etukäteen, missä osassa lahtea kala viihtyy juuri sillä hetkellä. Lahtea lähestyttäessä on hyvä tietää tai ainakin yrittää arvioida kalojen todennäköisin olinalue ja välttää lahden lähestymistä siltä sivustalta. Liian ahnas kalastaja saattaa tyriä kalapäivänsä parhaan spotin jo ensi metreillä. Parhaille ottipaikoille kannattaa ajautua tuulen tai virtaaman mukana välttäen kaikenlaista kolinaa. Ottipaikan oletettu tai jo aiemmin, samoissa olosuhteissa, hyväksi todettu tarkka kohta kannattaa tykittää ensimmäisenä. Isomusta sivustoille väistäneet pienet ovat tässä vaiheessa mahdollisimman ei-toivottuja häiriöitä. Veneessä liikuskelu ja puikarien vapautusoperaatiot lisäävät herkästi ylimääräistä häiriötä spotissa luimivalle raamikkaammalle otukselle. Jos tartutat kalan, kannattaa heti vedättää tai meloa vene ulommas spotin läheltä ja vasta myöhemmin kelailla kala ulottuville. Spotissa saattaa muhia vielä toinen yllätys.
Summaarum: Kala on usein nokka tuuleen, jos aallokko on riittävän voimakas. Tyynellä tai pikkuväreellä tuulen jäljiltä jääneet pintavirtaamat "ottavat aallokon roolin". Paikallisolosuhteet, lämpö, valo, sapuska ym. vaikuttavat kalan sijoittumiseen virtaamassa (suoja, syvyys, rannan läheisyys jne). Lämpimän lahtiveden ulospurkausränni syvän äärellä ja matalia rantoja huuhtova virtaama ovat harvoin saman reissun parhaita ottipaikkoja etenkään keväällä. Vuodenaika ja olosuhteet ratkaisevat kunka voimaakkaasti eri tekijöitä kannattaa painottaa. Nimenomaan pintavirtaamat ja niiden muutokset päivän aikana ovat hyvin usein syy jakaa pakka uudelleen ja katsoa kortit ennakkoluulottomin silmin.

Salmet

Kudun jälkeen hauet oleskelevat ja syönnöstävät virtasalmissa, jos syvyys ja suoja ovat riittävät. Saarten muodot ja pohjakohoumat vaikuttavat virtaaman kulkuun ja purkupaikkaan erityisesti matalissa salmissa. Silmäys vastarannalle, saarten muotoihin, saattaa helpottaa ottipaikan löytymistä. Hauet löytyvät usein voimakkaammasta virtaaman osasta, sen kuopista tai reunoilta. Suojaksi riittää kaislan reuna, kivikko, kuoppa, rinne tai kasvillisuuskeskittymä. Myös virtaaman pääty syvän äärellä on usein ottipaikka. Monet saaliskalat joko kutevat tai oleilevat salmissa läpi kesän saaliskaloja. Ruoka-apaja on katettu myös isoille koko kesän ajaksi, mikäli salmi on syvän äärellä. 

Karikoilla

Hauki viihtyy karikoilla monesta syystä. Syyt vaihtelevat eri vuodenaikoina. Suoja, veden hapekkuus ja viileys sekä saaliskalojen kutuparveilu ovat edelleen keskeisimmät syyt hauen liikkeille. Kun lämpötila lahdissa ja rannoilla alkaa nousta epämukavaksi, siirtyy osa hauista matalille karikoille. Laen yli pyyhkivät pintavirtaamat ja aallot tarjoavat kivien sivustoilla lymyäville isomuksille sopivan kyttäyspaikan. Hauki saattaa olla hyvinkin matalassa, jos tuulee reippasti, vesi on sameaa tai on pilvistä. Useimmiten isompi hauki kuitenkin ottaa omakseen aavistuksen syvemmällä olevan kivenmurikan.
Pintavirtaamien hiipuessa alkaa syvempien virtaamien vaikutus vähitellen vaikuttaa hauen sijoittumiseen karikolla. Hauki löytyy tyynellä yleensä samalta sivustalta ja usein vielä juuri samasta kohdasta kerta toisensa jälkeen. Hyvä suoja ja parhaassa tapauksessa lievä perusvirtaama pidättelevät sen paikalla myös toivottomalta näyttävässä kelissä. Kalastajan tehtäväksi jää hahmottaa kokonaiskuvio ja etsiä peto. Kyllä se siellä jossain on.
Summaarum: Karikko voimistaa virtaamia. Se helpottaa happioloja ja pidättelee myös isoja haukia, vaikka eivät saalistaisikaan. Samasta syystä karikoilla tapaa isoja myös lämpimän veden aikana. Isommat käyvät tosin lähinnä sapuskoimassa ja siirtyvät sen jälkeen pelaagisiksi tai vajoavat syvemmille rinteille. Pintavirtaamien muuttuessa päivän aikana muutaa hauki usein myös paikkaansa.