Mystiset suolammet tummineen vesineen

Suomi on tuhansien järvien maa, mutta maamme rajat kätkevät sisälleen vielä suuremman joukon mystisiä suolampia, jotka pitävät sisällään salaisuuden joka saa aina vaan palaamaan niihin, nimittäin mahdollisuus suurahvenin.

Karttaa kotona tutkaillessa tulee aina hienot fiilikset kun muistelee edellisiä lampikeikkoja. Etsiessä uusia paikkoja ne eivät välttämättä ole aivan tien vieressä, näissä kalastuspaine on suurella todennäköisyydellä olematon ja näin voit löytää itsellesi oman suurahven lammen. Navigaattori on nykyaikana hyvä apuväline uusille paikoille mentäessä. Vesipullo on hyvä olla matkassa helpottamassa nestehukkaa, kalastuspäivä menee helposti pilalle jos nesteytys ei ole kunnossa.

Lammet jotka ovat kaukana tiestöstä, ovat yleensä saaneet olla rauhassa kalastajilta ja erityisesti niissä on ahvenella mahdollisuudet kasvaa suurahveneksi. 
Lampien ahventen ajatellaan yleensä olevan pientä, näin monesti onkin, muttei onneksemme suinkaan aina. Kaikissa suolammissa ei välttämättä ole suurahvenia, osassa niistä löytyy kitukasvuisia ahven kantoja, toisessa saattaa asustella keskikarkeata kokoa ja kolmannesta lammesta taas puuttuu pienet yksilöt kokonaan ja niissä saattaa olla se ajatuksissa pyörinyt suurahven odottelemassa juuri sinun viehettäsi. Lammissa oleva isojen ahventen määrä ei ole yleensä kovin suuri eikä kalakanta kestä suurta kalastuspainetta, siksi onkin mielestämme vastuullista kalastusta päästää ne aina mahdollisuuksien mukaan takaisin.

Osa suolampien rannoista on erittäin vaikea kulkusia upottavuuden takia ja niihin hiljaa hiipiminen on välillä vaivalloista mättäiden hyllyessä mutta palkitsevaa. Kaatuneita pieniä puita voi käyttää hyväksi ja rakentaa pitkospuut jotka myös vähentävät painetta mättäillä ja siten ei tule niin suurta paineaaltoa liikkuessa lammen reunalle. Onpa kokeilumielessä tullut lumikenkiäkin käytettyä kerran, en tosin suosittele kenellekään niiden käyttöä vaarallisuutensa tähden.

Suurahventa kalastaessa on varauduttava pitkiin tärppi väleihin. Ensimmäiset heitot kannattaa suorittaa riittävän kaukana rannasta, jotta ei säikytä mahdollisesti rannan kupeessa olevia ahvenia. Ahvenet saattavat oleskella hyllyvän ja upottavan turvepenkan reunan alla, siksi varovainen liikkuminen on suotavaa ja monesti rannan suuntaiset heitot tuovat onnistumisia lammen reunalla oltaessa. Analysoiva kalamies tutkii lammen hyvin tarkkaan, etsien mahdollisia uppotukkeja, kaatuneita puita, onko jossain pintakäyntejä, missä lumpeikkoa on, onko jossain heinämättäitä ja painaa mieleensä kaikki vähäisetkin kasvillisuusspotit joissa voi odottaa ahvenen oleilevan. Jos lammella on lähteitä niin sen ympäristö kerää yleensä ahvenia hapekkaamman veden ansiota.

Kalastus suolammilla kannattaa mahdollisuuksien mukaan keskittää reilusti ennen auringonnousua ja noususta pari tuntia eteenpäin koska havaintojeni mukaan silloin on selkeä syöntipiikki. Kesäaamut ovat hienoja hetkiä luonnon alkaessa heräilemään. Lammen yllä usva leijailee ja aamukaste kimaltelee auringon ensisäteistä. Ympärillä rauhoittava hiljaisuus jonka rikkoo silloin tällöin vesilinnut tai tikka joka nakuttaa vanhaa keloa ja voihan hirvetkin käydä vastarannalla tervehtimässä, eikä harvinaista ole majavankaan vierailu.
Illan pikkuhiljaa pimetessä ja auringonlaskun jälkeen kun luonnon äänet hiljenee, on monesti mahdollista törmätä kiivaaseen syöntipiikkiin.
Pilvisellä säällä syönti voi olla hyvä keskellä päivääkin. Kirkkaalla ilmalla ahvenet yleisesti hakeutuvat suojaisiin ja varjoisiin paikkoihin. Tällöin niitä tapaa esimerkiksi suolampien reunojen alta, varjonpuoleisilta rannoilta ja lampeen kaatuneiden puiden ympäriltä.
Jos suurahvenelle on paljon saaliskalaa tarjolla, syöntiajat voivat olla hyvinkin tarkkoja ja lyhyitä sekä osuen usein hämärään aikaan.

Joka lammella on hivenen omat ”sääntönsä” kalastuksen suhteen jotka oppii käymällä mahdollisimman useasti paikan päällä. Esimerkiksi jokin lampi saattaa tuntua olevan aivan kalaton, happikatoa ollut tai sieltä saattaa puuttua särjet kokonaan ja suurahvenia olla vain muutamia kappaleita jäljellä. Vesimassaa kumminkin on lammessa paljon ahventa kohden, joten tyhjää tulee pyydettyä useampi heitto ennen kuin löytää niksit kalojen saamiseksi. Tärkeintä on ison ahvenen kalastuksessa motivaatio ja halu oppia uutta kokoajan. Tummavetiset suolammet tarjoavat hienoja hetkiä ahvenen sähköttäessä siiman toisessa päässä ja voi suurahvenkin tarjota toisinaan mukavan yllätyksen.
Kesällä ahvenet löytyvät usein tuulenpuoleisilta rannoilta. Vesien viiletessä on tuulen vaikutuksella ahvenen olinpaikkaan iso merkitys ja riippuu siitä, onko ilma lämpimämpää vai kylmempää kuin vesi. Kylmä tuuli kuljettaa jäähtynyttä pintavettä vastarannalle, tuulenpuoleisella rannalla nousee pohjasta lämpimämpää alusvettä pintaan. Ahvenet kerääntyvät yleisesti paikkaan, jossa lämmin pohjavesi nousee pintaan. Tuulensuunnan vaikutuksesta ahvenen kalastuksessa on monia mielipiteitä, vesistöjen ollessa erilaisia voi tietynsuuntaisella tuulella olla erilainen vaikutus vesistöjen muodosta ja sijainnista riippuen.

Vieheiden värejä kannattaa miettiä lammen veden värin, lammen kalaston ja vallitsevien olosuhteiden mukaan. Monesti suolammilla toimivia värejä olleet kuparin eri sävyt, ärsyväreistä punaisen sävyiset ja särkikalojen loistaessa poissa olollaan on ahvenkuvioiset toiminut hyvin.
Toukka- ja kalajigejä tulee käytettyä ahkerasti suolammilla kevyillä päillä ja välillä jopa pelkällä onkikoukulla viritettynä. Pohjien roskaisuuden ja mutaisuuden sekä uppotukkien takia jigittely on välivedessä uittamista esimerkiksi ranteen liikkeellä vapaa ohjaten ja samalla kelaten. Tämä ollut monesti sopiva ärsyke ahvenelle. Jigikoukun painoa säätelemällä voidaan jigiä uittaa tarvittaessa aivan pintakalvon tuntumassa.
Keveiden lusikoiden heittely on toisinaan se mikä saa ahvenet raivoisaan syöntiin. Niitä on helppo uittaa eri syvyyksillä ja pienillä vajotuksilla sekä vavalla uittaen saadaan poikkeavaa liikettä perusuintiin.
Lippoihin saa helposti lisä kalastavuutta lisäämällä niihin värikoukku tai pieni jigihäntä ja vajotusta ei kannata unohtaa, tämä tyyli vaatii lipalta herkkyyttä jotta lippa lähtee helposti pyörimään.
Erilaisia kelluvia vaappuja olen painottanut suspeiksi jolloin ne tarjoavat pysäytyksen aikana ahvenelle hyvän mahdollisuuden iskuun. Kelluvia syvänne vaappuja on myös hyvä olla rasioissa mukana ja niiden epäsäännöllinen uittaminen saattaa laukaista sopivan ärsykkeen ahvenelle.
Vanhaa kunnon mato onkeakaan ei missään nimessä kannata unohtaa isolla kastemadolla höystettynä. Monesti tulee ongittua ahventa virveliin tehdyllä onkisysteemillä, sillä on helppo heittää syötti myös pidemmälle tarpeen vaatiessa.
Pienet popperit tarjoavat jännittäviä hetkiä kelatessa nopeasti ja ahventen iskiessä pintakalvossa siihen raivoisasti kiinni. 
Liika raudan paiskominen samaan paikkaan kokoajan saattaa häiritä suurahvenia, kun eivät ole siihen tottuneet.

Kalastuksellisesti unohdettuja lampia riittää joka kunnassa useita. Kannattaisiko tehdä seuraava reissu mystisille suolammelle ahvenen perässä ja yllättyä positiivisesti?

Erämaa tunnelmaa lammen äärellä kokemaan päässyt ei hevillä jätä palaamatta takaisin. Kiireettömyys kalastuksessa sekä tauot luonnonhelmassa kahvia ryystäessä, makkaraa paistaessa ja eväitä syödessä, tekevät reissuista onnistuneita sekä ikimuistettavia vaikka aina ei se suurahven siiman päässä kävisikään.

Pikkis