Vuoden viimeinen kalapäivä

30.12. jäi meillä (Antti ja Mikko) vuoden viimeiseksi kalastuspäiväksi. Suuntasimme merelle haukia heittelemään. Ensimmäinen ankkuripaikka oli laajan kasvillisuus alueen ulkoreunalla. aloimme nakkelemaan jerkkejä kasvillisuuden reunoille ja päälle. Heti ekalla heitolla Mikko saa pienen hauen ja Antille tulee raskaampi tärppi. Pintapyörteet ja kalan voima antoi olettamusta isommasta. Mikko kelasi oman kalansa nopeasti pois alta ja irrotti sen ja valmistautui haavitsemaan Antin kalaa. Se näyttäytyessään oli oletettua hieman pienempi, mutta +7kg kuitenkin. Kala vapautettiin ja seuraava heitto antaa taas hauen. Päivän kolme ekaa heittoa antoi 3 haukea, mutta neljättä kalaa sai odotella toista tuntia. Päivällä saatiin vain joitain pieniä haukia sieltä täältä. Illan viimeinen hauki oli päivän suurin jolle vaaka antoi painoksi 9,8kg. Seuraavan kerran kalaan pääsee vasta vuonna 2014, höh!

 

Antti ja Mikko

 

29.12.

Olin Janin kanssa merelle. Kalapaikalla olimme jo hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Montaakaan heittoa ei ehditty heittää, kunnes mulla oli jo ensimmäinen hauki jerkissä kiinni. Ensimmäisen kerran kun kala kävi pinnassa arvioin sen noin vitoseksi. Oli vielä sen verran pimeä, että kalaa ei kunnolla nähnyt vedestä. Jani totesi ensimmäisen kerran kalan nähtyään että on se ainakin kutonen kun on niin paksun. Otin kalan liplockkiin ja olin irrottamassa koukkuja se kasvoi vielä lisää ja totesin Janille: "punnataan vaan tää kala,  on se aika iso" arvion kasiksi. Koukut irti ja kala sujautettiin pussiin, vaaka antoi totuuden painosta 9,3kg.  Aamu lähti hyvin käyntiin kun muutamat heitot oli vasta heitetty ja aurinko vielä horisontin alapuolella. Pohdimme mitä päivä tuokaan vielä tullessaan. No päivä ei tuonut mulle enää yhtäkään haukea. Jani sai päivän aika jokusen hauen isoin jotain viiden kilon päälle. Hieno tapahtuma mulla oli vielä, kun jerkkiin napannut pikkuhauki muuttui veneen vierellä ahveneksi. Kuvassa 9,3kg lähdössä takaisin.

Jerkkiä maistanut ahven.

 

Mikko

 

Erilainen kalapäivä

Ajoimme kovassa tuulessa ja reippaassa sateessa oletetulle suurhaukipaikalle pidemmän siirtymän. Muutamat heitot ehdittiin heittää kun huomasimme ison kaislikon reunan sisällä veneen irrallaan joka oli laitoja myöten täysi vettä ja veneen sisällä verkkoja sekä muita kalastustarvikkeita. Pieni huoli iski päälle, onko joku kaatunut veneestä vai mitä tapahtunut. Tuuli merenkäynteineen oli alueella erittäin kova sillä hetkellä.

Nopeasti  alueen silmämääräinen tarkistus, ettei siellä kellu mitään sinne kuulumatonta. Puhelin käteen ja soitto merivartiostolle ja samalla venettä tarkemmin tutkien.  Veneestä löytyi pyydysmerkistä puhelinnumero jonka merivartiosto otti kiitollisena vastaan. Kävimme heidän kanssaan veneen tilanteen tavaroineen läpi sekä annoimme tarkat koordinaatit veneen olinpaikasta. Puhelun loputtua alkoi meidän spekulointi tilanteesta miten vene on sinne joutunut.

Lähdimme viereiseen rantaan heittelemään hiukan huolissammeja parin heiton päästä puhelin alkoi soimaan, vilkaisu näyttöön, ei ole tuttu numero. Vastattua puheluun, selvisi nopeasti että soittaja oli kyseisen veneen omistaja ja vene oli varastettu aikaisemmin pidemmältä. Soittaja oli kiitollinen veneen moottoreineen löydyttyä ja kysyi oliko mitenkään mahdollista, että hinaisimme veneen kun hänellä ei ollut toista venettä millä lähteä hakemaan sitä.

Yhteisellä ja nopealla päätöksellä sovimme hinaavamme veneen hänen rantaansa. Siitä alkoi hikinen urakka kun piti kovassa kelissä alkaa tyhjentämään löytynyttä venettä joka oli laitoja myöten täynnä vettä.( kuvassa Mikko heittänyt useamman ämpärillisen vettä pois) Veneen ollessa tyhjä, sidoimme sen kiinni omaan veneeseemme ja siitä alkoi märkä reissu. Vastatuuleen ja välillä sivumyötäisessä ryömiessämme, tuulen piiskatessa vettä yllämme mietimme miten erilainen kalapäivä tästä tulikaan kuin olimme etukäteen ajatelleet.

Saatuamme veneen hinattua sen omistajalle, oli hienoa huomata miten onnelliseksi hän tuli saatuaan veneensä moottoreineen takaisin. Pidempi tovi juteltiin hänen kanssaan ja lähtiessämme hän vielä vuolaasti kiitteli rehellisiä vapakalastajia.
Lähtiessämme ajelemaan ei ollut enää valoisaa aikaa pitkälti jäljellä, muutama heitot siellä täällä antoi kohdekalan veneeseen savisameasta vedestä.

Rantaan tullessa juttelimme päivän tapahtumista ja molemmat olivat samaa mieltä, että päivän hyvän työn tehtyä oli kiva fiilis kun oli toista voinut auttaa ja seurata sitä iloa mikä hänen naamaltaan loisti saadessaan veneensä takaisin.

No ne suurhauet jäi tällä reissulla saamatta, mutta muuten päivä oli hieno ja tapahtuma rikas.

Pikkis&Mikko

Jouluhauki

Jouluaattoaamuna lähdin yksin jäälle haukia onkimaan. Laitoin pelastautumispuvun päälle, koska jään kestävyys alkaa olemaan jo hyvin epävarmaa. Kovin vahvaa jää ei enään ollut ja se ritisi kävellessä. Rannasta en olisi ilman pelastautumispukua päässyt jäälle, mutta keskemmällä jää kuitenkin kesti painoni. Ennen kuin joulurauha oli julistettu onnistuin saamaan jokusen hauen, joista aamun ensimmäinen oli isoin painaen 7,2kg ja pituutta kalalla oli vain 93cm. Jäiltä poistuin ajoissa joulunviettoon.

Mikko

 

Talvipäivänseisaus

Olin Teron kanssa vuoden pimeinpänä päivänä haukia onkimassa järvellä. Tero sai päivän suurimman hauen, joka painoi 8,5kg ja paransi samalla hänen hauki ennätystään sadalla grammalla. Isoin kala oli jo aamun toinen saamamme hauki. Kokopäivän kalastimme ja syönti oli hyvää, mutta kalan koko oli yhtä lukuunottamatta pientä. Päivän kaikki muut hauet olivat alle 3 kg.

Mikko

 

24.12.2013. Jannen Jouluhauki

 Jos meri voisi antaa kalamiehelle joululahjan, niin jatkuneen avovesikauden lisäksi hieno elämys kookkaan kalan kanssa olisi heti toisella sijalla. Tänä jouluna olin onnekas, ja sain molemmat. 

 
Loppuvuoden osalta metsästyskausi vie aina osan muutenkin rajallisesta vapaa-ajasta, joten vavan heiluttelu oli saanut väistyä luodikon tieltä taas hetkeksi. Vesille teki kuitenkin kalamiehen mieli, ja onnistuinkin järjestämään vielä  juuri ennen pakettien avausta hetken päästä vesille rentoutumaan.
 
 
Ajelen hiljalleen veneellä tuttua reittiä. Saan katsella ohilentävää merikotkaa, tummatakkisia korppeja sekä vuoden viimeisiä joutsenia jotka eivät vielä ole paenneet kylmeneviä kelejä etelään. Lopulta pääsen kohteeseeni. Paikkaan, joka jo aiemmin on usein ollut minulle antoisa vuodesta toiseen. Perukkeen päähän valikoituu itsesäädetty viehe, jollaisia uskon että kaloille ei ole tarjoiltu kyseisessä paikassa hetkeen. Annan veneen ajelehtia varovasti kaislan reunaa myötäillen, välillä sähkömoottorillajarruttaen. En pidä minkäänlaista kiirettä, vaan kalastan rauhallisesti ja nautiskellen. Vakiopaikalla viehe tuo tyhjää, mutta alueen eteläpään irtonaisten kaislatupsujen välistä löytyy se etsitty "jouluhauki". Vastaisku on kohdallaan, ja väsytys alkaa. Kuvittelen kalan pienehköksi , korkeintaan kuuden kilon yksilöksi. Kasvava paino siiman toisessa päässä tuo tunteen suuremmasta yksilöstä, ja hellitän jarrua mutta painostan samalla kalaa venettä kohden. Saan punnerrettua kalan pintaan, ja samaa reittiä suoraan kumihavashaavin havaksen syleilyyn. Haukirouva on pulska, harvinaisen pulska. Irrotan varovasti koukut kalasta, osan pihdeillä katkoen koska haarat ovat vaikeasti sotkeutuneet havakseen  estäen kalan irrotuksen, enkä tahdo pitää "joululahjaani" poissa vedestä yhtään pidempään kuin on tarvetta. Onneksi sivuleikkuripihdit purevat, ja  viehe on nopeasti irti havaksesta sekä kalasta. Puntari antaa vihreälle jouluporsaalle lukemaksi tukevat 10,52kg punnituspussin paino vähennettynä, jonka jälkeen kala pääsee takaisin vapauteensa   muutaman nopeasti otetun kuvan saattelemana. Uuden kameran säädöissä on kuitenkin vielä opettelemista, ja itselaukaisimella otetut kuvat jäävät hieman suttuisiksi. Tämä ei kuitenkaan haittaa tippaakaan, ja tästä onkin hyvä siirtyä joulutunnelmissa perheen pariin.

Rauhallista Joulua!

JND 

 

Aivotärähdys ja pieleen mennyt madereissu

 
Olin Lassen kanssa sunnuntaina haukia yrittämässä erittäin liukkailla jäillä. Siirtymää tehdessä liukastuin selälleen ja löin takaraivon voimalla jäähän. Hetken aikaa korvissa soi ja näkökenttä ei pysynyt paikoillaan. Vähän aikaa virkoilin ja jatkoin kalastusta päänsäryssä ja niskakivuissa. Hauki oli koko päivän huonolla syönnillä ja saatiin vain jokunen pikkuhauki. Tulipahan huomattua, että kirkkailla ensijäillä on paljon vaaroja. toisella reissulla putosin pelastautumispuvun kanssa yllättäen jäihin ja löin leuan jään reunaan.

Aamulla vielä päätä särki ja meinasin jättää seuraavalle illalle suunniteltu madereissun väliin. Päänsärky alkoi kuitenkin päivällä helpottamaan ja lähdimme Lassen kanssa eräälle syvälle pikkujärvelle madepilkille. Pilkille ei kuitenkaan päästy sillä jää oli haurastunut lämpöasteilla niin paljon, että n.7cm paksun jään löi kevyesti tuuran varsipuolella läpi. Emme uskaltaneet jäädä pimeässä kalastamaan niin heikoille jäille. Tavoitteena oli tänävuonna vähän tutkia lähialueen järvien made potentiaalia. Nyt näyttää siltä että kutemattomien syönnöskalojen kalastusaika jää ainakin tällä järvellä huonojen jäiden takia lyhyeen, jos ehtii ollenkaan.

Mikko

Uutta järveä tsekkaamassa

Viime viikolla päätimme Mikon kanssa käydä kokeilemassa meille ennestään täysin tuntemattomalla järvellä. Keli suorastaan haisi hauelle, sillä edellisten päivien pakkaskelit olivat väistyneet ja ilma oli reilusti plussan puolella. Jäälle päästyämme oli vielä pimeää, joten oli hyvää aikaa kairata useita reikiä ennen kuin päivä valkenee. Jäätä oli reilu 10cm, joten 8" oli kevyt kairata. Kairasimme yhdessä yhteen alueeseen useita reikiä ja kun ne oli tehty oli Mikon tarkoitus lähteä eri paikasta kokeilemaan ja mittailemaan järven syvyyksiä, jotta saataisiin tuntemattomasta järvestä mahdollisimman paljon irti yhden lyhyen päivän aikana. Kun saimme yhdessä mulle reiät kairattua Mikko jäi hetkeksi pitämään taukoa paikalle ja katsomaan nouseeko avannoista yhtään haukea. Haukia ei sinä aikana vielä tullut, mutta kun Mikko ehti kävellä sadan metrin päähän sain ensimmäisen kalan siiman päähän. Fiilis oli mahtava kun järven ensimmäinen hauki painaa siiman päässä ja tekee pitkiä syöksyjä. Tiedän että kyseessä ei ole ihan pienimmästä päästä oleva kala. Huudan Mikon takaisin paikalle ja saadaan kala jään yläpuolelle ja punnituspussiin. Punnitus antoi kalalle painoksi 7,4kg (kuvassa). Valokuvien jälkeen vapautimme kalan ja jatkoimme kalastusta. Myös Mikko jää samalle paikalle kalastamaan, koska isompia kaloja saattaa olla paikalla enemmänkin. Tämän jälkeen on pari tuntia hiljaista, kunnes tulee seuraava kala ja arvoimme sen +5kg ja vapautamme sen avantoon. Illan aikana saamme vielä pari arvio 3-4kg haukea ja pimeen tullen poistumme jäältä.

Antti ja Mikko

 

Ensijäillä

Lauantaina ei alunperin ollut tarkoitus mennä kalaan, mutta perjantai iltana kävimme nostamassa Antin kanssa soutuveneen ylös järveltä ja samalla huomasin jään kestävän juuri kävelyä. Jäätä oli rannassa 4-5cm. Jään nähtyäni tuli kova hinku päästä mahdollisimman nopeasti jäälle, ennen kuin se ehtii jäätyä enempää tai lunta sataa jäälle. Mieleeni piirtyi muistikuvat niiltä kirkkailta ensijäiltä jolloin kalaa väsyttäessä se näkyy pitkältä jään alta. Sellaisia ensijäitä ei muutamaan vuoteen ole ollut, kun pakkaset ovat järvien jäätyessä olleet niin kovat ja lumi on tullut nopeasti jäälle.

Aamulla en pitänyt kiirettä, koska olin yksin ja pimeessä en olisi uskaltanut mennä ohuelle jäälle, vaikka päälläni oli pelastautumispuku, koska jään kantavuudesta ei ollut tietoa. Jää kesti hyvin ja kun kairasin ensimmäisen reiän. Olin unohtanut ottaa mukaan mitään millä mittaisin syvyyden, joten laitoin painon kiinni siiman jossa oli päässä kolmihaarakoukku. Laskin sen avantoon ja ihmettelin kun siimaa vaan meni vaikka tiesin, että sen pitäisi olla jo pohjassa. Nostin siimaa ja ei voi olla totta sielä oli jo ensimmäinen hauki! Se tuli siis pelkällä painolla ja kolmihaarakoukulla tiputtaessa sen avantoon. Ei voisi kauden ensimmäistä jää haukea enään nopeammin saada. Hetken tilanteen ihmettelyn jälkeen laitoin syötin koukkuun ja kairasin muutaman lisä reiän. Hauki oli erittäin aktiivista sain nopeaan tahtiin useita hauki ja kokokin oli todella hyvää. suurimmat olivat 8,45kg/107cm (kuvassa) ja 8,1kg/102cm. 
 
8,1kg menossa takaisin. 

Mikko 

 

5 merikalastuspäivää takana

Viimeisimmän kirjoittamani rapsan jälkeen olen kalastanut viitenä päivänä merellä vaihtelevin tuloksin eri kavereiden kanssa. Suurimman hauen sain,  kun olin Jannen kyydissä joka on kuvassa lähdössä takaisin.

Mikko

 

Kova kaakkoistuuli

 
Jääkalastuskausi oli tarkoitus aloittaa jo torstaina, mutta kova tuuli ja lämpöasteet sai jäät heikentymään ja suurimman osan järvistä auki ja aamulla tehtii lopullinen päätös. Otettiin varman päälle, jotta kalaan päästään varmasti ja otettiin vene perään ja suuntasimme merelle. Paikoilla oltiin jo aamun pimeydessä ja aika nopeasti saatiin ensimmäinen arvio nelkun hauki. Edellisellä kerralla pari viikkoa sitten sama paikka oli tyhjä, joten otimme taktiikaksi kalastaa paikka hyvin tarkkaan ajattelimme alkuun kalastaa koko päivä samaa paikkaa. Voimakkaan tuulen takia ei olisi ollut kiva tehdä pidempiä siirtymiä. Seuraava kala joka saatiin oli arvio kutonen ja sen jälkeen oli hetki jolloin lähes joka heitolla oli tapahtumia. Ylös saatiin useampi hauki, mutta muut olivat pieniä. Syönti jatkui muutaman tunnin kiivaana, mutta kalan koko oli pienenpää ja kun vielä puolenpäivän aikoihin aamun kaksi ensimmäistä kalaa olivat suurimmat päätimme vaihtaa paikkaa. Seuraava paikka antoi vain yhden haukikontaktin ja illan jo hämätyessä heitimme vielä yhden paikan ja sieltä saatiin vain jokunen pikkuhauki.

Antti ja Mikko

Pienen järven viimeinen avovesipäivä

Viime viikon torstaina tuli mahdollisuus lähteä kalaan. Tero lähti mukaan ja päätimme mennä kalastamaan molemmille ennestään tuntematonta pientä järveä. Vesille kun pääsimme Tero alkoi heittämään jerkkiä ja mä aloin solmimaan jigiin lisäkoukkua. Ensimmäinen kala tulee Terolle jo muutaman heiton jälkeen ja seuraavakin ennen, kuin itse olin ehtinyt vielä heittää heittoakaan. Eka hauki oli pieni, mutta jo toinen oli todella lihava noin 5kg. Kun sain vihdoin itsekkin solmittua jigin valmiiksi ja pääsin heittelemään sain nopeasti pienen hauen. Samasta ankkuripaikasta tulee useampi hauki, joista isoin on todella pirteä ja pyysin Teroa jo valmistautumaan haavitsemiseen. Hauki ei kuitenkaan ollut aivan niin iso kuin alkuun odotin, mutta kuitenkin silmä arviolta yli metrinen ja +6kg hoikka kala, jota ei kuitenkaan punnattu eikä mitattu. Näin hyvä aloitus tuntemattomalla järvellä sai todella kovat odotukset. Kalan koko vaikutti erittäin hyvältä, kunnes aurinko nousi puiden yläpuolelle. Sitten syönti hieman rauhoittui ja kalan koko pysyi koko loppupäivän pienenä. Emme saaneet enään ainoatakaan kontaktia parempiin kaloihin, vaikka kaloja saatiin päivän mittaan vielä useita. Oli kyllä erittäin hieno ja tapahtuma rikas päivä. Ilman lämpötila pysyi kokopäivän vähän pakkasen puolella ja veden lämmöt oli kaiun mukaan alle 1c ja seuraavana yönä järvi jäätyi, Siitä huolimatta hauet olivat erittäin pirteitä ja aktiivisia.

Antti

 

Rennompaa kalastusta ja luontoelämyksiä

Viikonloppu tarjosi taas hienoja elämyksiä niin kauniimmassa kuin vähän sateisemmassakin kelissä. Kalatapahtumien lisäksi pääsin nauttimaan luontoelämyksistä katsellessani merikotkia, vesilintuja sekä uivaa hirveä. Aamun ensimmäinen luontoelämys tosin oli estää koko loppumatkan, kun eräällä pimeällä tiellä auto/traileri yhdistelmän eteen ponnahti valkohäntäpeura. Ehdin onneksi pysäyttämään auton ajoissa, ja sain ihastella komeasarvisinta valkohäntäpeuraa mitä tähän saakka olen nähnyt. Pukin väistyttyä kaistalta pääsin jatkamaan matkaani ja kalareissukin alkamaan.
 
Kalastuksen osalta tarkoituksena oli pitää rennomman asenteen reissu ilman paineita, jonka ohella ehtisi vielä tavata ystäviä sekä osallistua laiturinsiirto talkoisiin, mutta haukiakin tuli kiusattua siinä välissä. 

Kaksi suurinta olivat 8,46kg sekä hieman pienempi karvan alle 8kg hauki, ja lisäksi veneen luona piipahti muutama 5-6,5kg välille osuva yksilö. Hauskimmat hetket tarjosi tuo 8,46kg joka iski jigivälineillä kalastettuun pehmovieheeseen, tarjoten kovaa kyytiä ennenkuin suostui pikaisesti dokumentoitavaksi ennen paluutaan takaisin kaislikon sekaan. 

 

Järvihauestusta

Perjantaina saatiin töistä vapaapäivä ja päätimme suunnata järvelle. Alkuun aloitimme kalastuksen täkyonkimalla. Aamu alkoi lupaavasti sillä ensimmäisen täyn kun saimme viiden metrin päähän veneestä tuli ensimmäinen vienti, jota ei saatu tartutettua. Syöttisärki nousi pintaa ja oltiin ottamassa sitä haaviin, mutta hauki ehti sen hakea pinnasta juuri ennen meitä. Tästä meni jonkin aikaa ennen, kuin saatiin seuraava vienti ja ensimmäinen hauki ylös. Sitten aloimme heittelemään ja ensimmäiset kontaktit saatiin kaloihin hyvin nopeasti. Heittelimme jerkkejä ja jigejä. Saimme päivän aikana yhteensä 13 haukea, joista kaksi suurinta punnasimme. Toinen kaloista oli pyrstöön asti paksu ja painoi 8,4kg (kuvassa) ja toinen oli pidempi hoikka ja painoi 7,7kg. Fiilis oli aivan mahtava. Yleensä ollaan menty marraskuussa kokopäivän reissut merelle, mutta nyt päätettiin tehdä tutkimusreissu järvelle, josta ei olla aikaisemmin vielä kunnolla onnistuttu. Lähtökohtaisesti odotukset kalojen saannin suhteen olivat alhaalla.
 
Antti ja Mikko

 

Täkyongintaa lammella

Välillä kaipaa vaihtelua kalastukseen, joten Käytiin alkuviikolla täkyonkimassa lammella.  Marraskuisella lammella on hieno ja rauhallinen tunnelma ja vielä, kun keli oli tyyni ja aurinko paistoi. yhdestä kulmasta löydettiin särkiparvi josta saatiin useampi vienti. Ylös saatiin kuitenkin vain yksi hauki.
 
Antti ja Mikko

 

Pikapisto vesille

Kello soi 5.00 ja silmät puoliksi auki kömmin laittamaan kahvinkeittimen päälle. Vaatteet ripeästi päälle, koiran ulkoilutus pimeässä metsässä ja herättävän aamulenkin jälkeen juomaan kupponen kahvia. Eväät, kahvi termariin ja kalakamat autoon, suuntana täsmäkohde.
 
Pimeässä pelipaikoille saapuessa, jerkkiä toiseen settiin ja toiseen kumia. Heittelyä, heittelyä, eri uittoja,värirallia jne. Ensimmäiset kaksituntia antoivat roimasti kokemusta ilman kalahavaintoja.
 
Paikkatyypin vaihto ja nopeasti selkisi ratkaisun toimivuus. Pieni "syöntipiikki" jonka aikana kontaktia haukeen löytyi 11kappaleen verran. Suurin jerkin kelpuuttanut hauki painoi 7,8kg ja sen pikkusisko oli painoltaan +6kg.
 
Kaikki kalat olivat erittäin matoisia ja iskivät aivan pohjantuntumasta. 
 
Pikkis

 

Halloweenin Hauet

Marraskuu alkoi lämpimissä merkeissä, joka oli positiivinen poikkeus aiemmista neljästä vuodesta. 9 asteen lämpötila ja ympärillä vaeltavat matalapaineet huusivat lähtemään ulos hauen perään, ja kun vaimolta vielä tuli vihreää valoa oli päiväsuunnitelma nopeasti selvillä.   
 
Suuntasin eteläiselle merialueelle yhden päivän täsmäiskulle, ajatuksenani uittaa vieheitä jotka saavat pikkuhauet pelkäämään. 35-40 senttiä viehettä tuntuu järkyttävältä heitettävältä niin koon kuin painonkin suhteen, ja sitä se käytännössä onkin. 9" vapa voimakkaalla selkärangalla auttaa lievittämään tuskaa, mutta täyden päivän kestäminen vaatii kuntoa. Itse huomasin tämän selkeästi samaisen päivän iltana, kun edes kaksi 600-buranaa eivät helpottaneet heittokipuja lihaksissa. Tämä siitä huolimatta, että käytössäni oli kaksi muuten identtistä settiä, mutta toinen oli vasen- ja toinen oikeakätisellä kelalla varustettu jotta paikat eivät antautuisi liian aikaisin.
 
Uhraus ei silti ollut turha, eikä hartioihin kohdistunut rasitus pelkästään vieheen heittämisestä aiheutunutta koska kiloisen mateen kokoisesta vieheestä kiinnostuneita haukia oli myös muutama. Päivä tarjosi 5 kalaa, joista pienimmät 2 kappaletta olivat 6+kg, muiden ollessa 7,1kg, 8,0kg ja 11,04kg.
 
Kuvassa 11,04 poseeraa nopeasti ennenkuin pääsee alemmassa kuvassa takaisin matalikoiden lahnaparvia harventamaan. Itselaukaisimella otetut kuvat eivät aina ole parhaimmasta päästä mutta tärkeintä ei ole kuvan laatu vaan itse elämys. 

TLP, Janne

 

Kumit vs jerkit: 8-0

Illalla selvisi, että on mahdollisuus lähteä aamulla pikkupistolle merelle. Kamojen pakkaus ja auton lastaus tuli suoritettua ripeästi. Loppuilta menikin sää- ja merivedenkorkeuden ennusteita tutkien, analysointia merikartan ääressä ja sen pohjalta alkoi kalareissun kalapaikat selvetä.
Pimeätä, vettä sataa kaatamalla ja vedenkorkeus nousussa huimaa vauhtia, ajatuksissa pyörii ennakkosuunnitelmani kalapaikoista, onko se sittenkään oikea. 
Ensimmäisellä ankkuripaikalla kumit antavat heti alkuun päivän isoimmaksi jääneen 7+ ja 5+ hauet. Tovin heiteltyäni kumeja ja jerkkejä ilman tapahtumia, nostan ankkurin ja suunnistan seuraavalle paikalle.
Hetki jerkkien heittelyä ilman tapahtumia, otan kumit käyttöön ja saman tien alkaa kontaktia haukiin löytyä. Keskikarkeaa vitosen haukea paikalla joita saan muutaman sekä yksi 6+. Paikan hiljennettyä matka jatkuu seuraavaan etappiin.
Aamun kolmas ankkurointi antaa vielä nelosen ja vitosen haukea kumeilla, joihin ne iskevät rajusti ja jerkit eivät tarjoa kuin kokemusta, oliko käsiala värivalintoineen väärä? 
Vielä oli aikaa muutamalle ankkuroinnille ja veneen keula rivakasti kohti uutta paikkaa. Seuraavat paikat ei tarjonneet enää tapahtumia ja aloin mielessäni analysoida miksi olettamillani kalapaikoilla olevat suurhauet eivät kelpuuttaneet tarjoamiani uistimia . 
Oliko rajulla sateella ja  vedenkorkeuden laskulla tekemistä hiljenemiselle, vai väärät uistinvalinnat väreineen? Olisiko pitänyt hakeutua toisenlaiselle alueelle vedenkorkeuden laskun takia? Eikö suurhaukia pitäisi saada kelillä kuin kelillä, eihän sää voi olla syy kun haukia ei näy? Vavan varressahan se vika on kun ei saanut sen hetken koodia murrettua valitsevissa sääolosuhteissa. 
On tämä vaan hieno harrastus jossa suuri määrä muuttuvia tekijöitä joita pitää yrittää ymmärtää tai arvailla saadakseen suurhauen.  Aina voi oppia uutta eikä vanhoihin kaavoihin kannata kangistua, ennakkoluulottomasti kohti uusia seikkailuja.
Näitä pohtien ajelin sateessa kohti rantaa ja samalla seuraava kalareissua suunnitellen. 
 
Pikkis

 

Aikainen hauki madon nappasi

Käytiin aamulla ennen iltavuoroa reilu 3 tuntia haukea kalastamassa. Kalapaikalla olimme hyvissä ajoin hämärässä. Ensimmäistä haukea sai kuitenkin odottaa siihen asti kunnes oli jo reilusti valoa. Hauki iski 40cm pitkään kumimatoon ja painoi 7,6kg (kuvassa) ollen aamun suurin hauki. Lisäksi veneessä kävi aamun aikana 6 kpl pienenpiä haukia. klo 11 kello soi merkkinä että oli kalastus lopetettava ja lähdettävä, jotta ehtisimme vielä ajoissa töihin.

Antti ja Mikko

 

Tuulta myrskyn edellä

Maanantaina pidimme Mikon kanssa pekkaspäivän ja lähdimme merelle. Keli oli paras mahdollinen mitä merellä hauenkalastuspäivälle voisi toivoa. Tuuli puhalsi lounaasta ja ilma oli lämmin. Seuraavaksi yöksi oli luvattu kovaa myrskyä, mutta päivällä tuulet olivat juuri sopivat kalastukselle. Aamulla laskettiin vene hyvissä ajoin pimeässä, mutta emme saaneet moottoria starttaamaan. Reilu tunti meni sitä ropatessa, kunnes viimein syy selvisi. Olimme vaihtaneet uuden kaasuvaijerin ja sen olimme asentaneet väärin. Kaasua oli liikaa startatessa jonka takia kone sai liikaa bensaa, eikä lähtenyt käyntiin. Lopulta kone saatiin käymään ja kiireellä kalaan. Vain tunnin verran menetimme kalastusajasta.

Kun pääsimme ensimmäiselle paikalle, niin Mikko alkoi heittämään jerkkiä ja mä 30 sentistä kumia. Heti ensimmäinen heitto kumiin antoi vähän vajaa seitsämän kilon hauen. Saimme nopeasti huomata, että aamusta hauki oli todella kovalla syönnillä ja saatiin paljon haukia, joista isoin painoi tasan 7kg. Seuraavalle paikalle kun menemme niin sama meininki jatkuu. Mikolla on neljällä ensimmäisellä heitolla ison tuntuinen kala kiinni, joista viimeisin pysyy ja tulee veneen vierellä. Arvioimme kalan yli 8kg. Kaikki menee hyvin, kunnes alan haavitsemaan kalaa. Juuri kun olen koukkaamassa sitä haaviin irtoaa haavinhavas varresta hauen päälle ja koukkut tarttuu havakseen ja kala rimpuilee itsensä irti koukuista ja karkaa. Haavinhavaksen lukitustappien jousi oli aiemmin hajonnut eikä tapit pitänyyt vartta kiinni ja siksi havas irtosi. Tämä oli hyvä opetus, sillä tilanne nyt vain nauratti, mutta jos kyseessä olisi ollut ennätys kala olisi se varmasti harmittanut. Jatkettiin kalastusta ja paikka antoi vielä useamman hauen ja suurimmat ylös tuleet olivat vitosia. Sit vaihdoimme taas paikkaa ja seuraavassa paikassa vaikutti olevan vielä enemmän haukia, mutta ei isompia. Lopuksi menimme jigaamaan vielä ahventa ja nekin olivat todella kovalla syönnillä. Paikka jossa jigasimme on enemmän tusina ahvenmesta ja otettiin siitä molemmat kerralla paistettava ja syötävä määrä ruoka-ahvenia. Yksi ahven oli kuitenkin ruokakokoa suurempi painaen 760g ja se laskettiin takaisin.

Antti ja Mikko

 

Janne ja Mikko ahventa jigaamassa

Lähdimme ahventa jigaamaan tuulisena ja sateisena päivänä. Tavoitteena oli etsiä isoja yksilöjä. Kun aloitimme jigaamisen heti ensimmäisestä ankkuripaikasta tulee useita ahvenia ja vaikuttaa lupaavalta, että ahvenet olisivat hyvällä syönnillä. Kalat eivät vaan olleet tavoite kokoa. Sama tuntui jatkuvan seuraavassa ankkuripaikassa ja sitä seuraavassa ja alkoi jo käydä mielessä, että tänään on pienempien päivä, eikä isoja nyt saada. Sitten useiden tuntien jigaamisen jälkeen Mikolla ravisteli siiman päässä voimaakkaammin. Näyttäytyessään huomattiin sen olevan iso ahven, jonka Janne koukkasi haaviin. Punnitus antoi tälle paksurunkoiselle ahvenelle painoksi 1050g (kuvassa lähdössä takaisin). Se oli päivän ainoa saamamme isompi ahven.

Mikko ja Janne 

 

Voimakkaat Vihreät

Taas viikonloppu takana, ja hauen kalastus tuntuu vain menevän paremmaksi ja paremmaksi nyt matalapaineiden vallattua etelä-Suomen rannikot. Keli oli kostea, sumuinen ja ajoittain jopa miltei aivan liian tyyni tarjotakseen tyypillistä myräkkä-kalastusta mutta haukia tämä ei tuntunut häiritsevän, päinvastoin! 

Vaihtelevat olosuhteet pitivät taas kalat aktiivisena, ja r uokapaikoille olikin kerääntynyt lahnojen lisäksi reilusti haukia.
Kun paikkatyyppi oli selvitetty, alkoi väri- ja uittokoodin ratkominen. Perinteisemmät, syksyllä usein toimineet hieman räikeämmät ja pumu-tyyppiset värit tarjosivat varovaisempia peräkoukkuun purijoita, joten luomu oli nyt oikea valinta. Vapa taipui oikean värin löydyttyä vähän väliä, ja sekä määrää että laatua piipahti veneen vierellä ja karppimatolla tiheään tahtiin. Hauskinta oli, että pääsin nautiskelemaan syyspirteiden metrin ylitysten kanssa useampaan otteeseen. Mukana ollut vaimoni Anne sen sijaan joutui tyytymään pienempiin alle 5kg kaloihin, joten ihan tasan eivät tällä kertaa kalat menneet.

Viikonlopun suurimmat hauet olivat mukavat 10,4kg, 9,83kg sekä neljä kappaletta 7-8kg väliin mahtuvaa voimanpesää. Kaikkien haukien kanssa painiminen johti kuitenkin siihen, että kärsin koko alkuviikon ikävästä hartioiden jumituksesta. Nyt pahimman lihaskivun hellitettyä odottelen kuitenkin jo innolla seuraavaa lihakset kipeyttävää reissua.

TLP, Janne (& Anne)

 

To 24.10

Eilisen innostamana olin rannassa säkkipimeällä, ripeästi kamat veneeseen ja eilisille ottipaikoille vauhdilla, sen mitä mersusta pääsi.
Ensimmäiset heitot antoivat arvailuilleni vahvistuksen päivän reseptistä. Huimia tilanteita haukien tullessa aivan veneen viereen vettä pärskien kun tavoittelivat jerkkiä. Yksi hieno hetki  tuli koettua  kun olin ottamassa siimasta kiinni, aikomuksena irrottaa jerkissä oleva hauki, veneen alta syöksyi metri hauki joka yritti iskeä jerkissä olevaan haukeen, niin sanottu veren seisauttava hetki 
Toinen mieleenpainuva juttu tuli koettua kun kolmella peräkkäisellä heitolla tuli yli kutosen hauki
Päivän aikana reilu kolmekymmentä haukea kelpuutti tarjoamukseni ja hienoja kaloja pääsin näkemään. Suurimmat 9.3kg, 8.8kg, kaks seiska + ja useita vitosen sekä kutosen kaloja.
Viikonloppuna toisille kalapaikoille katsastamaan alueen haukien syönti innokkuus. 
 
Pikkis

 

Ke 23.10

Aamulla asioilla ollessa tuli ohjelmaan muutos ja näin ollen tuli mahdollisuus lähteä jokuseksi tunniksi hauen perään. Kiireellä kotiin pakkaamaan kamat ja auton keula kohti merta. 
Rantaan tullessa puut olivat melkein vaakatasossa tuulen voimasta eikä meren pintakaan aivan pläkä ollut. Kamat vauhdilla veneeseen ja nokka kohti oletetuille ottipaikoille.  Lyhyen päivän aikana ei ollut mahdollisuutta pitkiin siirtymiin vaan piti suppealta alueelta pyrkiä etsimään kohdekalat.
Ankkuri veteen ja jerkkiä uimaan. Heti alkoi tapahtumaan, jerkkiä kävi nuuskimassa arviolta vitosen hauki, tämän ja muutaman muun samanlaisen tapahtuman toimesta aloin pientä väri ja mallirallia sekä erilaisia uinteja kokeilla jolloin avautui päivän koodi.  ”älä huido kuin kapellimestari vaan uita hiljaa lirkkimällä, unohtamatta reilua pysäytystä”. 
Haukien mässäilyt taisi olla kovimmillaan kyseisellä alueella, kolmosen hauki joka iski jerkkiin oli juuri aikaisemmin syönyt pienen hauen jonka pyrstö vaan vilkkui suussa, silti jerkki vielä kelpasi.  Selkeästi vauraampi kala oli myös paikalla odottamassa ja tankkaamassa ennen matalaan menoa. 
Haukia kävi veneessä pyörähtämässä lähemmäs neljäkymmentä ja suurimmat olivat 10,6kg, 9,4kg, 8,2kg, viisi seiskan ylitystä. Selkeästi vauraampi kala oli myös paikalla odottamassa ja tankkaamassa ennen matalaan menoa. 
Hienoa että päivälle suunnitellut menot peruuntuivat ja loppupäivä tarjosi upeita hetkiä syksyisellä merellä.
 
Pikkis

 

Antille ahvenenkka

Lokakuulle mahtui vielä kirkkaita, tyyniä ja kylmiä aamuja. Työnantaja määräsi meidät molemmat pitämään kertyneitä pekkasia ja sää tiedoitus oli luvannut yöksi reilumpaa yöpakkasta ja päivästä heikkotuulisen, joten päätimme lähteä Mikon kanssa ahventa jigaamaan. Aamu oli tyyni ja oli pakkasta, joten odotuksen isojen ahventen suhteen olivat korkealla. Kun pääsimme paikalle ensimmäinen ankkuri paikka antoi heti Mikolle reilu 700g ahvenen ja vähän myöhemmin sain itse läskin kalan, jolla painoa oli 1180g (kuvassa). Molemmat vapautettiin ja isompi kuvattiin ennen vapautusta.
Jonkin aikaa jatkettiin heittelyä eikä saatu enempää ahvenia ja vaihdettiin hiukan paikkaa, vain siten että saatiin samaa pohjanmuotoa heitettyä hiukan eri kulmasta. Se kannatti sillä sain ekalla heitolla heti reilu 800g ahvenen ja tokalla heitolla reilu 700g. Sitten oli hetki hiljaisempaa kunnes jigissäni oli taas painavampi kala kiinni. Saatiin se haavittua ja huomattiin, että se oli jo huomattavasti suurempi kala. Tällä laihahkolla ahvenella oli pituutta 48cm ja painoa 1440g (kuvassa) ja se paransi 30g vanhaa ennätystäni. Kuvattiin ja vapautettiin kala ja jatkoimme taas kalastusta, mutta enempää emme saaneet kontaktia ahveniin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja luultavasti se sai niiden suut kiinni. Aamu oli jo sen verran hyvä, että eipä niitä olisi enempää tarvinutkaan tulla, vaan oli kiva lopettaa onnistunut kalapäivä ajoissa ja lähteä kotiin.

Antti ja Mikko

 

Viikonlopun vientejä

Viime viikonloppu tarjosi mitä moninaisimpia kokemuksia niin sään kuin kalojenkin osalta. Kirkkaaksi mennyt kuutamoyö oli tuonut tullessaan syksylle tyypilliset yö-pakkaset, ja edellispäivän sateet olivat tehneet tienpinnasta luisteluradan. Vesille mieliviä oli TLP:stä Timo, Mikko sekä minä. Liikkeessä olisimme kahden veneen voimin, joista toisessa Timo ja toisessa Mikko ja minä. Olosuhteet vaihtelivat rasvatyynestä myrskytuulilukemiin tarjoten rae- ja lumikuuroja, aurinkoa sekä kuoppaista merta. Matalapainerintamien aktiivinen liikehdintä piti kuitenkin hauet syönnöksellä, ja otti oli tasaista koko päivän ajan.
 
Yhteensä saalis oli lukumäärällisesti reilut 70 haukea, mutta suurimmaksi jäi silti Timon koukuttama 6,5-kiloinen. Vitosen raja rikkoutui yli kymmenesti, joten keskikarkeaa kalaa oli liikenteessä suhteellisen paljon. Toki joukkoon mahtui myös puikkareita, jotka aina eivät olleet käyttämiämme haukivieheitä suurempia. Isommat kuitenkin loistivat poissaolollaan, Mikolla tosin oli kiinni yksilö joka olisi arviolta voinut päätyä 8kg paremmalle puolelle mutta kala ei suostunut piipahtamaan punnitusmatolla vaan suoristi veneen vierellä vieheestä koukun ja ui tiehensä. Kaikkinensa silti hienoja elämyksiä koko päivä.
 
Vaikka TLP:ssä olemme tarkoituksella pyrkineet olemaan nostamatta mitään tiettyä viehettä tai viehekalastustapaa erikseen esille toista parempana, koimme yhteisesti että Savagearin Real Eelin osalta joudumme tekemään tältä osin poikkeuksen. Käytössämme on kauden ollut nyt 20, 30 ja 40 senttisiä ankeriaita, ja kokemukset ovat olleet erinomaisia niin hauelle kuin kuhallekin. Varsinaiset isomukset puuttuvat vielä, mutta "Elli" on meille tuonut niin määrää kuin laatuakin ja kaupan hyllyjä onkin ahkerasti harvennettu kumiankeriaista paikkaamaan viehepakkiin tulleita puutteita haukien hampaiden tehdessä aiemmista yksilöistä käyttö- ja korjauskelvottomia.    
 
Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin: Pakkauksen mukana tulevaa lisäkoukkua ei MISSÄÄN NIMESSÄ tule sellaisenaan käyttää kalastuksessa, koska vaijerin holkitus pettää todennäköisesti jo ensimmäisen hieman vauraamman kalan kanssa johtaen kalan karkuutukseen ja että koukku jää kalan kitaan. Itse lisäkoukku on kuitenkin käypä, joten vaihtamalla vaijerin alkuperäistä paremmaksi voi koukun hyödyntää. Suurimmassa 40cm kokoluokassa suosittelemme käyttämään kahta lisäkoukkua, ja alkuperäisen jigipään voi myös korvata jigiruuvilla jolloin käytössä on varsinainen jätti-suspi tulevien loppukauden kylmien vesien varalle.
 
Kuvassa kutonen ja 40cm Elli yhteisposeerauksessa (Kuva: Mikko Salo)
 
TLP, Janne, Mikko, Timo

 

Täysi päivä järvellä

Lähdin Janin kanssa hauestamaan järvelle. Heittelimme jigeillä ja jerkeillä järven keskellä olevaa 2-3m syvyistä aluetta. Kaislikkojen hauet jätimme tällä kertaa rauhaan. Olimme vesillä heti kun aurinko alkoi nousemaan ja aamun ensimmäiset tunnit eivät antaneet kuin muutaman pikkuhauen. Alkoi jo tuntumaan, että isommat eivät ole syönnillä tai paikalla, kunnes Janin jerkkiin nappasi parempi kala kiinni. Kala oli todella pirteä eikä meinannut näyttäytyä ja odotukset olivat jo todellisessa jättihauessa. Mulla kädet tärisivät jännityksestä ja mietin että miten koukkaan kalan haaviin etten vaan möhli sitä. Kun se vihdoin näyttäytyi, kala oli pienempi kuin odotimme. Vaaka antoi painoksi tälle paksurunkoiselle järvihauelle 9,3kg. Illasta saimme vielä pienin syöntipiikin, josta mulle tuli vajaa seiskan hauki ja toinen huomattavasti raskaamman tuntuinen irtosi.
 
Mikko

 

Sameaa vettä

Olin Teron kanssa kalassa. Paikka jonne menimme olikin savisameaa ja pieni pettymys valtasi mieleni. Aloin miettimään että nostetaan vene ylös ja katotaan kartalta jokin toinen järvi. Menimme kuitenkin katsomaan järven syvyyksiä kaiulla ja heittelimme samalla ja ei montaakaan heittoa niin Terolle nappasi pieni hauki kiinni. Olin innoissani koska sen jälkeen tiesin että meillä oli mahdollisuus saada kalaa. Järven vaihto ei enää käynyt mielessäkään. Heitttelimme kokopäivän ja saimme harvakseltaan haukia, mutta kalojen koko oli positiivinen yllätys, sillä 3kpl ylitti 5kg. 
 
Mikko

 

Lokakuun loiskahduksia Osa 2

Toisen päivän hauenkalastus alkoi myräkän rauhottumisen merkeissä, mutta taivas oli aamusta vielä synkkien pilvien verhoama. Tuuli oli merellä kääntynyt hieman, ja virtauskin meni eri suuntaan kuin aiemmin. Tämän pohjalta osasin tutuilla vesillä suunnata syvemmän lähellä olevalle rakkoleväpenkalle, johon vesi kumpuili. Hyvä valinta, sillä kalareissun aikana ei tarvinnut uutta ankkuripaikkaa etsiä. Haukia oli rakkolevämatolla kuin muurahaisia keossa, mutta varsinaiset suurhauet puuttuivat. Kaksi noin kahdeksan kilon painoista metrin ylitystä suostui silti käymään irrotettavana ennenkuin aurinko kunnolla tuli esiin pilvien takaa ja syönti hiipui pois.

Lokakuun loiskahduksia Osa 1

Syksy jatkui vaihtelevissa merkein, ja kalareissutkin hieman väärinpäin. Edeltäneen viikonlopun myräkän aikana oli sovittu kuhankalastusta, kun taas sitä seuraavalle tyynelle päivälle tarjoutui mahdollisuus muutaman tunnin hauenkalastukseen.
Kalamiehellä ei ole varaa aina valita, ja näillä siis mentiin. Myräkkäpäivänä vertikaalijigaus oli mielenkiintoista, tuulen tehden veneen hallinnasta vähintäänkin haasteellista. Päivän aikana veneessä piipahti haukia, kuhia sekä yksi vertikaalimade. Suurin kuha painoi kolme kiloa, hauki neljä ja made taas kilon. Valitettavasti tuo suurin kuha oli saanut 10" jigin koukun ruokatorveensa niin pahasti, ettei sen vapauttamista voinut perustella enää millään. Lisäksi herkullinen yllätys made lähti kotiin savupönttöön muiden saadessa jatkaa elämäänsä, ja pakko myöntää että melkein tuli talvea (lauhaa sellaista!) ikävä kun taas sai herkutella savumateella.  
 
Kuvassa ikävän kohtalon kokenut kolmosen kuha, rinnalla 10" Fin-S. 

 

Viikonloppu hauenkalastusta

Viikonloppun olimme varanneet alunperin ahvenenkalastukselle, mutta säätiedoitus lupaili lähestyvää matalapainetta ja voimistuvaa tuulta, joten edellisenä iltana muutimme suunnitelmaa. Pakkasimme haukivehkeet mukaan ja ahvenvehkeet sai jäädä kotiin. Kohteeksi valitsimme kaksi vierekkäistä järveä. Molemmilla järvillä olemme käyneet vain kerran aikaisemmin, eikä niillä reissuilla saalis ollut kovin kummoinen.

Ensimmäisellä järvellä oltiin heti aamulla auringon noustessa. Kalastusksen aloitimme korteikoita heitellen. Rantamatala antoi useampia haukia, mutta kun isompia ei alkanut kuulumaan päätimme lähteä kalastamaan syvempää vettä. Syvemmällä kalastus lähti hyvin käyntiin, sillä ensimmäisellä heitolla jerkkiin nappasi noin 5kg hauki. Löydettiin heti alue jossa oli hyvin haukea. Lähes jokainen ankkuripaikka antoi jonkun tapahtuman. Oltiin heitelty jo aika pitkään, kunnes viimein Antilla nappaa suspijigiin painavan tuntuinen kala. Nyt oli painoa siiman toisessa päässä sen verran paljon, että kaivoin haavin esiin. Kala tuli lähemmäksi venettä ja ui syvällä, mutta sitten se ravisti päätään ja irtosi. Jatkettiin kalastusta ja n. tunin päästä oli siiman päässä taas isompi kala. Kala iski samaan suspijigiin ja tämä kala saatiin nopeasti haaviin. Painoa sillä oli 8,5kg. Vapautettiin kala ja pidimme hetken taukoa kalastuksessa. Fiilis oli todella mahtava. Onnistuminen tuntuu erityisen hienolta, kun uudella järvellä onnistuu oivaltamaan jotain ja saamaan paremman kokoisia kaloja siiman päähän. Keli muuttui iltaa kohden synkemmäksi ja tuuli voimistui kokoajan. Ankkuri ei enään pitänyt venettä paikallaan, veneessä keinuminen hankaloitti kalastusta ja hauet tuntuivat passivoituvan. Lopetettiin kalastus hyvissä ajoin ennen pimeää. Kävimme huoltoasemalta ostamassa eväät seuraavalle päivälle ja nukuimme yön autossa, koska telttaa emme viitsineet sateessa pystyttää.
Koko yön satoi, mutta aamulla kun heräsimme oli taivas pilvetön. Menimme aamulla heittämään vielä paikan missä oli isoimpien kalojen havainnot. Enään ei ollut yhtäkään paremman kalan havaintoa, joten vaihdoimme järveä. Toisella järvellä kalastimme ainoastaan rinteen reunoja koska se oli hyvin samantyylinen kuin edellinen järvi. noin 5 tuntia oltiin heitelty ilman haukia, kunnes pivirintama ilmaantui taivaalle ja aurinko meni pilveen. Heti sen jälkeen saatiin ensimmäinen hauki jerkillä joka oli noin 5kg. Tästä jonkin aikaa ja onnistuttiin löytää pieni haukien kasauma. Samasta ankkuri paikasta saatiin 5 haukea joista isoin tuli jerkillä ja painoi 7,3kg. Sitten alkoi ilta hämärtämään ja lähdimme kotiin päin.

Antti ja Mikko

 

Haukia ja sattuma kuha

Oltiin Lassen kanssa kokopäivä järvellä. Puolipäivää kalastimme heittelemällä matalampia alueita ja ihan kohtalaista syöntiä oli tarjolla. 7 haukea tuli heittämällä, joista suurin arvio 5kg. Sitten loppupuoli päivästä vedimme syvempää aluetta ja kaloja alkoi tulla heti. Ensimmäinen hauki oli nelosen kala ja seuraavan kalan oletin olevan saman kokoluokan hauki, mutta se näyttäytyessään paljastuikin kuhaksi. Kuhasta olin erittäin innoissani, koska en tiennyt niitä järvessä olevan. Se kun oli vapautettu jatkoimme kalastamista ja vetäminen antoi illalla vielä 3 kpl +5kg haukia joita ei punnattu.


Mikko

 

"Oikea ankerias"

Olin Teron kanssa hauestamassa järvellä. Kalastuksen aloitimme vetouistelulla syvänteen reuoilta ja parin tunnin uistelu antoi vain pari pientä haukea ja päätettiin lähteä etsimään haukia heittämällä matalasta. Oltiin heitelty ja etsitty kaloja tunteja saaden vain harvakseltaan pieniä haukia, kunnes löysimme lahukan edustan penkalta todella hyvän haukien kasauman. Hyvin pieneltä alueelta saimme nopeaan tahtiin 19 haukea. 3 isointa arvioitiin yli 6kg kaloiksi, joista yksi punnattiin 6,8kg. Järvenpinta tyyntyi illalla ja hauki lopetti syönnin.


Tero heitteli jerkkejä ja mä heitin 30cm ”oikeaa ankeriasta” (savagearin real eel). Ankerias oli aivan yli voimainen. Kalat iskivät siihen raivolla ja pysyivät todella hyvin kiinni. Jerkeissä taas oli paljon karkuutuksia ja vähemmän tärppejä. Totesin Terolle vitsinä että: ”ne syö täällä ankeriaita, siks se on niin ylivoimainen” Hauska sattuma kun mökkiläinen kävi katsomassa katiskansa ja vaihdettiin muutama sana ja hän kertoi saaneensa katiskalla 3 ankeriasta.

Mikko

 

Korteikkon kyntämistä

Käytiin eräällä matalalla järvellä jossa on todella laajat korteikot. Kyseisessä järvessä elelee valtavia haukia, joiden saaminen on ollut erittäin haastavaa. Aikaisemmilla reissuilla olemme kalastaneet järven keskialueen kasvillisuuksia ja kaislikoiden ulkoreunoja. Nyt päätimme lähteä kalastamaan korteikoiden sisustoja ja katsoa mitä ne kätkevät sisälleen. Lähtöranta oli tyyni ja ollut tyynessä useita päiviä. Heti ensimmäisistä heittely paikoista alkoi tulla kontakteja haukiin, ne olivat pientä kilosta kolmeen kiloon olevaa kalaa. liikumme tuuli ajolla korteikon reunaa ja heittelemme korteikon ulkoreunaa sekä sisustaa ja kävimme kaikki pienimmätkin kaisla-aukot heittämässä, mutta niistä tuli harvakseltaan pieniä haukia. Yhden tynkäkaislaksi niitetyn kaisla rännin päältä iskee raivolla nelkun hauki, joka jäi päivän suurimmaksi. Aloituslahti onkin ainoa jossa on jonkinlaista haukien kasautumista. Kaikkialta muualta saadaan vain yksittäisiä haukia harvakseltaan. Yhden kaislikon sisällä kävi spinnerbaitin perässä pyörähtämässä vähän isompi arviolta metrinen hauki. yhdestä kohtaa jigattiin 7 ruoka ahventa, jotka oli 200-400g. Siinä oli juuri sopiva määrä kerralla paistettavaksi. Järvi tuntui taas yhtä vaikealta, kuin aikaisemmilla reissuilla. Ei ollut korteikoiden sisällä kalastus avain ainakaan tällä reissulla kyseiselle järvelle. On silti mahtava kalastaa järvessä jossa ei ole ainoatakaan mökkiä, ympäröivä luonto on hieno ja linnusto on erittäin runsas. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksi tämäkään kyseiselle järvelle, vaikka isojen haukien saanti järvestä onkin ollut erittäin vaikeaa.

 

Antti ja Mikko

 

Viikonloppu mökillä

 


Syyskuun viimeinen viikonloppu vietettiin merellä kesämökillämme perheeni sekä ystäväni Laurin kanssa. Tarkoituksena oli ottaa kevyempää kalastusta, ja tavoitteena ei ollut tällä kertaa ennätyssuuret yksilöt vaan ensimmäiselle illalle tavoitteeksi oli asetettu saada savuahvenet, ja seuraavalle päivälle pannukuhat. Vasta näiden jälkeen keskityttäisiin suurempien yksilöiden etsimiseen. Menü oli siis varsin kalavoittoiseksi suunniteltu, mikäs sen mukavampaa.
Viikonloppu antoi määrällisesti hyvin ahvenia ja kuhia, mutta isomuksista ei voitu puhua. Suurimmat ahvenemme jäivät 400 grammaan, mutta näitä oli ilahduttavasti valtaosa saamistamme ahvenista. Kuhien kanssa suurimmat yksilöt painoivat 1,5kg. Kuhia päätyi pari mukaan ruokakalaksi ja ahvenia 6, muut vapautettiin.

Viikonlopun parhaat viennit tarjosi silti puolivahingossa pyydetty jigihauki. Ollessamme erään syvärantaisen penkan vierellä ankkurissa, näimme kun hauki löi kaislan lähellä olleeseen salakkaparveen komealla läiskähdyksellä. Lauri, jonka 6” jigi oli sopivasti kelattu sisään, heitti välittömästi hauen näyttäytymiskohdan läheisyyteen, ja jo vietiin jigiä. Syyspirteä haukimamma oli laihahkossa kunnossa painaen 106 senttinsä kanssa 7,36 kiloa, mutta antoi jigivavassa hienot väännöt.

Kuvassa kala lähdössä takaisin salakkaparvia harventamaan.

Janne & Lauri

 

Kaksi järveä samana päivänä

Päästiin tekemään koko päivän kalareissu. Otettiin kohteeksi kaksi vierekkäistä, mutta eri tyylistä järveä. Aloitus järvi oli sameavetisempi ja syvempi. Aamulla kun pääsimme järvelle oli sumua ja näkyvyyttä oli vähän. Aloitimme kalastuksen heittämällä lähtörannan lahukkaa korteikon seasta ja sen ulkopuolelta. Yhtään haukea emme siitä saaneet ja lähdimme kalastamaan järven pientä syvännettä uistelemalla. Sumua oli vielä paljon ja heti tuli useita tärppejä putkeen. Sitten sumu hälveni ja syönti rauhoittui. Pitkään oli hiljaisempaa ja saimme harvakseltaan jokusen pikkuhauen. Päivällä tuuli alkoi voimistumaan ja pilviä ilmaantui taivaalle, sen jälkeen hauet taas aktivoituivat. Päivän isoimmat hauet olivat 101cm ja 102cm, joista toinen oli vähän yli seiskan (kuvassa) ja toinen vähän alle. klo 15 lopetimme kalastuksen sillä järvellä, sen jälkeen nostimme veneen ja laskettiin se viereiseen järveen. Toinen järvistä oli kirkasvetisempi ja matalampi. Sinne menimme heittelemään pelkästään lumpeikoita ja korteikoita spinnerbaiteilla. Järvelle päästyämme keli oli muuttunut täysin tyyneksi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Veden lämpöjen ollessa vielä 18c ei ollut kovin suuria odotuksia saada kirkkaasta ja matalasta vedesta isoja. Vain pientä haukea löydettiin, kunnes aurinko painui puiden taakse ja alkoi hämärtämään. Saatiin viimeisen tunnin aikana kiivas syönti hetki ja kolme isomman kalan kontaktia, joista yksi kutosen hauki pysyi kiinni veneeseen asti.

Antti ja Mikko

 

Iltareissu

Kävin Antin ja Tomin jälkeen vetämässä samalla paikalla muutaman tunnin iltareissun yksinään. Keli oli pitkästä aikaa pilvinen ja koko aamun oli satanut, mutta järvelle päästyäni olivat sateet loppuneet. Hauki oli illan viimeisillä tunneilla syönnillään ja sain 4 aika tasakokoista haukea, joista isoin oli tasan metrin (kuvassa) jota en punnannut ja pieninmänkin arvioin yli 5kg.

Mikko

 

Kaverille kuha- ja haukienkka

Pitkästä aikaa kaverini Tomi lähti kalaan mukaan. Edellisestä yhteisestä kalareissusta on aikaa useita vuosia. Lähdimme haukea kalastamaan järvellä ja yhtenä ajatuksena oli saada Tomille uusi haukienkka. Vesillä olimme vasta puolenpäivän jälkeen ja aloitimme kalastuksen uistinta vetämällä. Vedimme 4-7m syvyistä rinteen reunaa edestakaisin muutamalla vavalla. Nopeasti tuli Tomille eka hauki ja se paransi heti vähän hänen vanhaa ennätystään ollen reilu 5kg. Seuraava kala hänelle oli voimaan jäänyt ennätyksensä 5,9kg. Haukia tuli illan aikana 9kpl, joista Tomi sai 5kpl ja niistä 4 oli isompia kuin Hänen vanha ennätyksensä. kaloja tuli vain isoihin yli 20cm vaappuihin, vaikka veden lämmöt olivat vielä 18c. Yritimme myös jigailla haukia, mutta emme saaneet jigeillä yhtään kontaktia niihin. Illan kruunasi kun Tomi onnistui saamaan vielä 25cm nilsulla kuhan, joka sekin oli hänen uusi ennätyksensä (kuvassa), joka luonnollisesti myös vapautettiin. Päivä oli erittäin kesäinen ja veden pinta oli koko illan tyyni. Oli todella kiva kalastella luultavasti vuoden viimeisiä kesäkelejä ja kaiken lisäksi kala oli hyvällä syönnillä.

Antti

 

Järvikymppi

Kävin Janin kanssa järvellä haukia jerkkaamassa. Vesillä olimme aamulla auringon nousun aikoihin. Aamu oli kylmä, tyyni ja sumuinen. Sumussa saimme muutamia varovaisia pienten haukien tärppejä. Kun sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa tuli ensimmäinen syöntipiikki. Useampi pieni hauki saatiin kunnes Janilla oli siiman päässä painavampi kala. Tärpistä kala ui venettä kohti eikä se alkuun vaikuttanut isommalta, mutta hetken päästä se lähti uimaan sivulle ja kävi selväksi, että kala oli iso. Otin haavin valmiiksi ja toisella näyttäytymisellä otettiin se haaviin. Vaaka antaa painoksi hauelle 8,6kg. Kuvauksen jälkeen laskemme sen takaisin ja jatkoimme kalastusta. Jani saa hetken päästä arvio vitosen hauen ja sitten mulle tulee tärppi lähellä venettä ja se myös ui kohti eikä vaikuta isolta. Kala ui veneen ohi syvältä eikä nouse pintaan, vaan jatkaa päättäväisesti matkaansa. Se on sittenkin iso! Kala tulee veneen vierellä pintaan ja totean Janille: "se on kymppi!" Jani ottaa hauen haaviin ja punnitus antaa sille painoksi 10,1kg. Se kuvataan ja vapautetaan ja kalastus jatkuu. Syönti selvästi huononi tämän kovan isomman hauen syöntipiikin jälkeen. Muutaman tunnin kalastuksen jälkeen menemme rantaan grillaamaan. Kun olimme grillanneet ja syöneet jatkoimme kalastusta. Tuuli oli voimistunut ja kalat taas jonkin verran aktivoituneet. Saimme illan aikana vielä useita haukia. Saimme molemmat vielä +7kg hauet mieheen, muuten kalat olivat pieniä. Illalla auringon alkaessa laskea tuuli tyyntyi uudestaan ja hauet lopettivat syönnin ja siihen oli hyvä lopettaa kalastus, vaikka valoisaa olisi hetken vielä riittänyt.
 
Antti

 

Saimaalla

Käytiin Saimaalla kahden päivän kalareissulla. Alue jolla kalastimme on kirkasvetinen ja karu. Siellä luonto ja maisemat ovat todella kaunista. Alueen pohjan muodot ovat erittäin vaihtelevia ja selkävedet todella syviä. Paikka on hyvin erilaista, kuin mitä viime vuosina olemme tottuneet kalastamaan ja siinä oli myös yksi syy kalastuskohdetta valittaessa. Ensimmäinen päivä oli tyyni ja aurinkoinen. Vesille ehdimme vasta vähän ennen puolta päivää, jolloin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja veden pinta oli tyyni. Ei ollut kovin suuria odotuksia kirkkaassa vedessä kalastamiseen, joten muutaman ensimmäisen tunnin käytimme lahtien katseluun. Vesi oli vielä niin lämmintä ja tyyni ja kirkas keli, joten niissä emme juurikaan kalastaneet vaan keli mahdollisti lahtien kasvillisuuteen tutustumisen. Ensin kiersimme muutaman pienemmän selän lahden ja sitten isomman selän lahtia. Reheviä olivat lahdet ja joitain kalojakin nähtiin vaan ei yhtään haukea. Sitten menimme saareen pystyttämään telttaa. kun saimme sen pystytettyä, lähdimme selkämatalikoita kalastamaan. Otimme kartan käteen ja suuntasimme lähimmälle matalikolle. Ensimmäinen matalikko antoi n.kolmosen hauen. Sitten ajoimme matalikolta toiselle ja heittelimme niissä jerkkejä ja jigiä. Haukia saatiin sieltä täältä, mutta ei mitään isompaa. Ahveniakin yritimme samoilta matalikoilta, mutta niihin emme saaneet kontaktia. Kokeilimme välillä vetää uistinta selkien rinteillä ja selän päällä, mutta kaloja ei löytynyt tällä taktiikalla. Sitten suuntaamme pienemmälle selälle jolla vesi oli humuksisempaa ja näkösyvyyttä vähemmän. Jigasimme ahventa salmesta ja sieltä niitä alkoi löytyä. Saatiin useita ahvenia puoleen kiloon asti ja yksi huomattavasti suurempi karkaa veneen vierellä. Näistä jokainen päästetään vapaaksi.
 
Nukkumaan mennessä mietimme seuraavan päivän taktiikkaa. Jos keli jatkuu tyynenä ja kirkkaana etsimme hieman sameavetisempiä pieniä selkiä. Seuraavana aamuna uni maittaa teltassa ja pääsemme vesille vasta vähän ennen puoltapäivää. Keli oli muuttunut pilvisemmäksi ja nyt puhalsi heikko tuuli. Joten kirkkaasta selkävedestä aloitamme. Aloitimme matalikoiden jigailulla ja nyt ahvenet olivat selvästi aktiivisempia, viimeisestä paikasta otimme ruuaksi 6kpl 200g-400g ahventa. Monesta paikasta saatiin perusahventa puoleen kiloon asti ja muutamassa paikassa niitä oli isoissa parvissa. Haukiakin yritimme etsiä, mutta taas saimme vain pieniä haukia. Illan hämärtyessä kun olimme lähdössä kotiin, niin katkesi veneestä kaasuvaijeri ja matkaa autolle oli yli 20km. Gps oli tietenkin kotona ja jouduimme hitaasti ajelemaan pilkkopimeässä lähimpään kylään, koska suoraan autolle emme uskaltaneet pimeässä ajaa kivikkoista reittiä. 7km oli kylältä autolle kävelyä. Pari kilonmetriä tarvitsi vain kävellä kun saatiin liftaamalla kyyti autolle. Puolenyön aikoihin saatiin viimein vene trailerille ja päästiin kotimatkalle.
 
Antti ja Mikko

 

Kuhaenkka!

Tapahtuipa loppukesän kuhankalastusreissun loppumetreillä. Täsmäuistelimme kuhaa ja molemmilla oli yksi vapa käytössä. Alkureissu oli sitä tutumpaa, josta ei ihmeemmin kerrottavaa löydy, eli kalaa tuli heikosti. Sitten tapahtui jotain, mikä jäi mieleen varmasti pitkäksi aikaa: Tunsin erittäin voimakkaan tärpin vavassani, vedin välittömästi vastaiskun ja kala pysyi kiinni. Sanoin Antille: "nyt on iso!". Se vie heti tärpin jälkeen siimaa kelalta. Ääneen aloin epäilemään kalaa haueksi, koska on niin painava, vaikka mielessäni oli ajatus suuresta kuhasta. Antti keulassa toteaa että: "joo iso hauki se on" ja istahtaa rennosti alas ja laittaa haavia valmiiksi. Kala tulee lähemmäksi venettä ja ui syvällä, totean: "se on muuten kuha!". Polvet rupee tärisemään, kun se tekee voimakkaita potkuja alaspäin eikä nouse pintaa. Useamman minuutin pohjassa juromisen jälkeen Antti toteaa keulasta, että ota kalaa pintaa päin vaan kovemmin, ettei se irtoa. Sitähän olin jo yrittänytkin, mutta ei niin voimakasta kalaa pintaan niin vaan käsketä, vaan kala jatkoi juromistaan kunnes viimein päätti nousta pohjasta ylöspäin. Pinnan täytti ensin valtavat pyörteet ja vielä kerran se yritti pohjaan. Lopulta se luovutti ja pinnalla näyttäytyi valtava kuha. Antti koukkasi kalan haaviin ja todellinen koko paljastui vasta haavissa, se veti meidät molemmat sanattomaksi. Kädet ja jalat tärisivät siihen malliin että vaa'an ja kameran kaivaminen pussista oli hankalaa. Sen ajan onneksi kuha sai rauhassa hengittää vedessä sumputettuna haavin havakseen. Punnitus antoi sille painoksi 9,65kg ja pituutta sillä oli 96cm. Se parantaa kuha ennätystäni reilu parilla sadalla grammalla. Kuvia otetaan useita tärisevin käsin ja ne räpsitään ilman salamanvaloa pidemmällä valotusajalla hämärtyvässä illassa, jotta valoisuus olisi luonnollisempi, joten suurin osa kuvista tärähtää. No onneksi enkkakalasta muutama kuva onnistuu. Kala lasketaan veteen ja nopeasti se ampaisee syvyyksiin. Syvä hengen veto, nöyränä ja kiitollisina kumarrettiin järvelle. Heti tämän jälkeen poistuimme polvet löysänä järveltä.   Siinä oli hetki joka jää mieleen varmasti vuosiksi eteenpäin. Sain pidellä käsissäni hetken mahtavaa kalaa, se oli kuin hyvähaltiatar joka täytti toiveeni. Se oli kovan työn palkinto, olisin tyytyväinen vaikka tämä olisi ollut koko vuoden ainoa saamani kala. 
 
Kiitos kalasta kuuluu koko TLP:n porukalle. Yhdessä tehty kova työ palkitsee. Yksin ei pystyisi lyhyen kauden aikana saamaan aikaiseksi niin suurta oppimäärää ja pääsemään niin hyvin jätti kuhien jäljille. Tämä oli jo viides TLP:n porukalle reilu vuoden sisään noussut yli 9kg kuha ja nämä ovat tulleet useammasta eri vesistöstä.
Valmiina lähtemään.
Kala päätti lopuksi kastella minut.
 
Mikko ja Antti

 

Uusia perunoita, kuhaa ja tilliä

 
 
 
Jigikauden jälkeen ostin uisteluluvat paikalliselle ruokakuhajärvelle. Heinäkuun strategiaksi vahvistui nautinnolliset ruokakuhahetket perheen kanssa. Tänä kesänä uistelunostalgia syrjäytti muut juonet.
 
Ensimmäisen illan auringonlasku alkoi jo rusottaa, kun viestitin kaverilleni nollareissusta, ei kuhan kuhaa. Iltayö oli kuitenkin juuri sitä mitä hain, kaunista ja tunnelmallista. Vehkeet lopulta ylös - ja kas, lähes jokaisessa vavassa roikkui kalantulon tukkona alamittakuha. Enpä ollut moisia edes huomannut. 
 
No, tovin kesti noteerata myös seuraavan reissun, "heinäkuun ensimmäisen tunnin" vähän parempi kuha (josta rapsa jo aiemmin). Ihmeen kevyesti ne ottavat vapaamatkustajan osan jopa plaanarin takana. Uistelukauden edetessä pysyttiin aika sopivasti kalaruuassa viidelläkin vavalla/uistimella. Uistelin harvakseltaan ja vasta, kun edelliset oli syöty uusien pottujen kera. Joitain pannukarkeaa karkeampia löytyi myös, mutta nämä tuikkasin takaisin tulevien kuhapolvien vakuudeksi. Nostalgiauistelu ruokakuhajärvellä sai pariin kertaan väistyä seikkailujen tieltä, ja siitä palkintona kesän suurin uistelukuha 6,6 kg (kuva).
 
Paikallinen "ruoka-aitta" vaikutti kaikkiaan melko köyhältä. Sopivaa ruokakuhaa sai etsiä ja odotella totuttua kauemmin, eikä vatsan kurnimista helpottanut kavereiden samansuuntaiset havainnot. Entä alamittaiset, niitäkään ei ollut riesana kuten aiemmin. Olen elänyt ajan, jolloin kuhatärpin väli täällä tuntui enemmän persuuksissa kuin vapakädessä. Toivottavasti ei aika mennyt palaa - ei missään määrin.
 
Tunnelmat ja reaaliaikainen tapahtumien viestittely kaverien kesken vesillä oli makean veden suola tänä kesänä. Heinäkuinen yöuisteluni uhkaa tunnelmistaan huolimatta hiipua. Kiehtova  ja haasteellinen jigikalastus sen sijaan lisääntynee myös heinähelteillä. Eräs jigimies sanoikin taannoin, että yöt ovat nukkumista varten - suurkuhaa saa päivälläkin, pitää vain tietää mistä etsii. Näin se varmasti on, mutta metodeissa tulee siirtyä enemmän kohdekalastuksen, jgikalastuksen variaatioihin tai kohdeuisteluun. Siinäpä haastetta!
 
Olen vuosia seurannut tiimikavereiden yhden vavan kohdeuistelua, ajankohdasta, vesistön koosta yms.riippumatta. Taitavaa syvyyden, pohjamuotojen, lämpötilan, nopeuden ym. muiden variaatioiden hallintaa ja sen hyödyntämistä pääasiassa vain yhdellä vavalla per äijä. Kaikki tietenkin höystettynä vapakäden käsialalla ja suorilla tärppituntemuksilla. Kohdeuistelu vaatii itseluottamusta, jotta voi uskoa tapahtumat yhden vavan varaan, "kaikki munat yhteen koriin". Osaavissa käsissä se toimii ja tulosta syntyy.


Timo

 

Kesähauki syönnillään

Hämärässä suuntasimme Timon ja Antin kanssa oletetulle pelipaikalle jossa emme olleet tänä vuonna yhdessä käynneet ja ajatuksissa pyöri mahdollinen päivän haasteellisuus, sääennustuksessa luvattu pilvetön taivas ja pläkä meri.
 
Aamun ensi minuutit antoivat välittömästi kontaktia kohdekalaamme haukeen. Jokainen sai ensimmäisten heittojen aikana mukavasti tapahtumia mitä erilaisimmilla uistimilla. Väillä uiton piti olla todella rajua pienillä pysäytyksillä ja paikan hetkeksi hiljennettyä, uittoa muutettiin mega hitaaksi pitemmillä stopeilla. Päivän sana oli ennakkoluulottomuus uistinten valinnoissa ja uiton monipuolisuudessa.
 
Vesillä olimme puoleenpäivään asti ja kuutisenkymmentä haukea kävi veneenlaidalla. Päivän suurin metrikala ( +9kg kuvassa) nappasi timon uittamaan kumilörtsyyn.
 
Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä.
 
Pikkis

 

Uusintareissu pohjoisen ahvenvesille

Edellisen reissun jälkeen olin kaksi viikkoa kotona ja lähdin uudestaan pohjoista kohti. Aiemmalla reissulla oli kylmät kelit ja pohjoistuulta koko viikon, mutta nyt oli luvattu lämmintä ja etelätuulta, joten odotukset olivat todella korkealla. Kun saavuimme paikalle ja aloimme kalastamaan, niin heti ensimmäiseltä paikalta tuli ahvenia jigaamalla. Ensimmäinen saatu ahven ei ollut tavoitekokoa, mutta jo toinen oli. Voiko reissu enää paremmin alkaa: 15 minuuttia oltiin kalastettu ja kaveri saa uuden ahvenennätyksensä 1140g(kuvassa). Samalta ankkuripaikalta tulee vielä kaksi yli kilon ahventa ja sitten sai heitellä pitkään ilman tapahtumia joten vaihdettiin paikkaa. Keskipäivällä saatiin joitain pienempiä ahvenia ja illalla löysimme taas isomman ahvenen kasauman. Paikka antoi jigaamalla kymmenkunta tasakokoista 800g-950g ahventa. Pienen siirtymän jälkeen sain vielä yksittäisen ahvenen lippaa heittämällä ja se painoi karvan yli kilon. Sitten lähdimme leirille tekemään iltapalaa ja nukkumaan.
Seuraavana aamuna aamupalan ja kahvin jälkeen lähdimme intoa täynnä vesille. Ensimmäinen iso ahven joka saatiin siiman päähän tuli kaverille ja se irtosi veneen vierellä. Ahven oli sen verran kookas, että olisi voinut mennä 1,5kg raja rikki. Se oli ainoa ahvenhavainto siltä paikalta ja vaihdoimme paikkaa. Seuraava paikka antaa taas useamman ahvenen joista yksi ylittää kilon. Tyynessä järvessä nähtiin, että kauempana oli kova molske pinnassa. Ihmettelimme että mitä siellä tapahtuu ja menimme katsomaan. Aivan valtava ahventen parvi ajoi siellä pikkukaloja pinnassa. En ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa ahventen ajoa, kun sadat isot ahvenet ajoivat pikkukalaparvia pintaan. Varovasti lähestyttiin parvea ja kun päästiin heittoetäisyydelle, paikka oli täynnä kaiken kokoista ahventa. Alkuun saimme joka heitolla ahvenia, kun jigi lensi veteen ja alkoi kelata pintaa pitkin, niin seurasi aalto jigin perässä ja saman tien ahvenet kilpailivat jigistä. Tätä tapahtui jonkin aikaa kunnes ne muuttuivat erittäin aroiksi, koska joka heitolla seurasivat väsytettävää kalaa veneen vierelle ja säikähtivät. Parvesta onnistuttiin saamaan useita ahvenia, joista kaksi suurinta ylitti kilon. Parvi jäi vielä paikalle mutta eivät enää ottaneet mihinkään mitä niille tarjottiin. Illan hämärtyessä onnistuimme vielä saamaan useita isompia ahvenia.
3.päivä oli todella kovaa tuulta ja jäimme leirille odottamaan tyyntymistä. Tuuli vain yltyi iltaa kohden, joten menimme aikaisin nukkumaan eikä kalastettu ollenkaan.

4.aamuna heräsimme aikaisin ja tuuli oli yön aika rauhoittunut. Vaahtopäitä oli vielä järvellä, mutta nyt päästiin kumminkin vesille. Päätettiin lähteä toiseen suuntaan järveä. Ensimmäinen paikka, jonka suunnittelimme kalastaa, antoi vain pieniä ja kiukkuisia haukia. Seuraavasta paikasta löysimme ahvenia. Kaveri sai siitä heti yli kilon painoisen ja seuraava ahven oli 1240g(kuvassa), joka jäi reissun isoimmaksi. Päivän aikana saatiin paljon ahvenia. Tuntui että myrskyn jälkeen ahvenet olivat todella kovalla syönnillä ja lähes kaikkialta saatiin ahvenia.
Viimeisenä kalastuspäivänä pakkasimme aamulla leirin kasaan. Aloimme uistelemaan ahvenia emmekä kerenneet kuin parikymmentä metriä mennä niin jo kaverilla ahven ravisti siiman päässä. Tämä päivän ensimmäinen ahven oli karvan yli kilon painoinen. Päivän aikana saatiin lisäksi useita hyvän kokoisia ahvenia. Sitten lähdimme hakemaan leirikamoja. Yksi paikka oli vielä tavoitteena uistella. Sain siitä vielä kaksi ahventa ja molemmat ylitti kilon, isompi painoi 1140g(kuvassa). Sitten oli reissu paketissa ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Reissu oli todella onnistunut, isoja ahvenia saimme yli odotuksen. On uskomattoman hienoa kalastaa vesillä jossa kalat eivät ole vieheitä nähneet. Tuolla ei juuri kukaan kalasta ahventa. Ahvenkannat ovat todella elinvoimaisia. Toivottavasti tällaisia paikkoja säilyy vielä seuraavillekin sukupolville ja ihmiset tajuaisivat että ison ahvenen arvo on paljon suurempi järvessä, kuin ruokapöydässä.

Mikko

 

Heinäkuinen hellekuha

Heinäkuulle löytyi vielä lämpimiä hellepäiviä aiemmasta pohjoismyrskystä huolimatta, ja yhtenä tällaisena päivänä olin peilityynessä kelissä pilvettömän taivaan kera vesillä mielipuuhassani; kuhaa etsimässä.
Pohjoismyräkkä oli aiemmin viilentänyt vesiä reilusti, joten lämpimästä ilmasta huolimatta kala ei ollut kovalla otilla. Vaikeista olosuhteista huolimatta onnistuin lopulta löytämään yhden paremmankokoisen kuhan, joka puraisi vailla minkäänlaista epäröintiä vieheeseeni. Vavan kautta käteen välittynyt tunne tärpistä viesti vihaisesta asenteesta, ja vastaiskun jälkeen kuha juroikin pitkään ja päättäväisesti syvällä ennenkuin suostui pikaisesti piipahtamaan punnituspussissa. Vaaka tarjosi kalalle lukemaksi 6,43kg punnituspussin paino vähennettynä, joten kala meni itselläni tämän vuoden kärkisijalle kuhalistalla.
 
Hymy suupielillä vapautin kuhan jatkamaan kasvuaan, toivottavasti tavataan uudestaankin vielä.
 
JND

 

Jigikuha

Heinäkuun loppupuolelle osui viileämpi jakso, joka laski pintavesien lämpöjä useammalla asteella. Viilenneen pintaveden oletimme saavan kuhia syvemmälle ja päätimme lähteä Jannen kanssa jigaamaan kuhaa. Päätös oli hyvä sillä sain päivän aikana jigiin yhden tärpin, joka iskee varovaisesti ja tärpistä ei voinut vielä päätellä kalaa isoksi. Sitten siiman päässä onkin enemmän painoa ja varsin nopeasti alkaa tulla kuhalle tyypillisiä voimakkaita alaspäin pyrkiviä potkuja ja tajusin, että siiman päässä on nyt iso kuha. Janne laittaa haavin valmiiksi ja Kala tulee yllattävän nopeasti pintaan. Janne koukkaa sen haaviin ja punnitus antaa kuhalle painoksi 6,1kg. Otamme pari kuvaa kalasta ja laskemme sen nopeasti takaisin veteen. Se ampeisee samantien takaisin syvyyksiin eikä vapautuksesta ehditty ottamaan kuvia. Muuten kuhat vaikuttivat erittäin passiivisilta, joten yksi iso kala pelasti vaikean päivän.

Antti ja Janne

 

Vaimon kanssa vesillä Osa 2 - Kuhaenkkaa etsimässä

 

Kesäloman kuumina päivinä tarjoutui tilaisuus päästä vaimoni Annen kanssa käymään kokopäiväinen kalareissu isovanhempien ehdottaessa yökylää tytöllemme, jotta saisimme vähän omaa aikaa myös itsellemme.

Kuuma keli oli ajanut hauet passiivisemmaksi, joten nyt oli otollinen hetki lähteä tavoittelemaan kauniissa kesäsäässä uutta kuhaennätystä Annelle, jonka aiempi suurin kuha oli hieman alle kolme kiloa. Suuntasimme veneeni kanssa järvelle joka pitää sisällään hankalasti tavoitettavia mutta usein palkitsevan kokoisia kuhia, ajatuksenamme kohottaa Annen kuhaennätystä mikäli kaikki palapelin palaset loksahtaisivat kohdalleen.

Kesäsää helli kalastajia ja kevyt vaatetus sekä aurinkorasva iholla olivat tarpeen heti aamusta. Kumpikin valitsi omat ottikoneensa jigivapaansa, ja siirryimme kaloja hakemaan.

Kuhat antoivat silti odotuttaa itseään, ensimmäiseen neljään tuntiin emme aktiivisesta hakemisesta huolimatta löytäneet kunnon kalakaaria tai tavoittaneet muitakaan kaloja. Keli kuitenkin oli mitä parhain kesäsää eikä mihinkään ollut kiire, joten tämä ei haitannut. Kesäilmasta nauttiminen on rentouttavaa ja haaste kalan etsimisessä tuo aina oman lisämausteensa, ja pikkuhiljaa päivän koodikin vaikutti aukeavan värin, mallin ja kalastuspaikkatyypin osalta. Annella puri ensiksi hieman parempi kuha, ja hän pääsi painimaan pohjaan päin tahtovan vastustajan kanssa, joka osoittautui tasan 3,5kg kuhaksi. Annen aiempi kuhaenkka parani reilulla puolella kilolla, joten reissun tavoite oli täyttynyt. Ottihetken osuessa kohdalle on se hyödynnettävä sillä se on usein lyhyt, joten päätimme pysyä alueella ja käydä sen läpi tarkasti. Hieman tuntia myöhemmin Annella oli aiemmasta ottikohdasta hieman sivummalla kova tälli, ja päätimme pysyä paikalla vielä hetken ja kokeilla löytäisimmekö kalan uudestaan. Vain hetkeä myöhemmin Annen vapa taipui taas ja tällä kertaa vastustaja vaikutti vauraammalta kuin edellinen veneessä vieraillut kala. Pohjassa juromisen ja kuhalle tyypillisten toistuvien pään pudistusten jälkeen haaviin syleilyyn saatiin kuha, joka punnittaessa antoi 4,8:lla kilollaan Annelle toistamiseen saman päivän aikana uuden kuhaennätyksen. Pikaisesti otetut kuvat onnellisen pyytäjättären kanssa kruunasivat jo ennestäänkin meidän silmissämme onnistuneen päivän, kuhalle oletettavasti kohokohta kuitenkin oli Annen hellästi toteutettu vapautus. Kesäloman viettoa parhaimmillaan!

TLP, JND (+ Anne)

 

Kova taistelija

Oltiin Jannen kanssa kuhaa kalastamassa ja onnistuin saamaan ison kuhan. Tämä yksilö näytti jälleen kerran kuinka paljon kuhassa voi olla voimaa. väsytyksen aikana rupesi polvet tutisemaan, kun kuha veti pitkillä potkuillaan voimakkaasti alaspäin. Veneen alla pohjaa kohti pyrkivä kuha tarjoaa erittäin jännittäviä väsyttely minuutteja ja pitää kalamiehen jännityksessä kalan koosta pysyen veden alla piilossa yleensä koko väsytyksen ajan. Jännitystä tuo lisää myös se, että usein nämä kovat väännöt kuhan kanssa päätyy kuhan karkuutukseen, kun koukku ei pysy tarpeeksi lujaa kalan luisissa leuoissa. Tämä väsytys päätyi kuitenkin siten, että se pysyi väsytyksen ajan kiinni ja Janne sai kalan haaviittua. Vaaka antoi kalalle painoksi 5,86kg. Muutaman kuvan jälkeen kala pääsi takaisin vedenalaiseen maailmaansa. Lisäksi saatiin päivän aikana pari pienempää kuhaa.
 
Antti ja Janne

 

2 x viispuokki

Uistellessa samalle päivälle tuli kaksi isoa kuhaa, jotka taivutti vaa'an samoille lukemille 5,5kg. Molemmat kalat lähtivät pirteästi takaisin. Toisesta ehdittiin ottaa kuva vedessä, toinen ei malttanut odottaa kameraa.
Kuhan potkuissa on voimaa. Hieno hetki, kun isompi kuha lähtee voimalla ja kastelee potkullaan vaatteet. Kuva on otettu muutama sekuntti ylemmän kuvan jälkeen.

Mikko

 

Pohjoisia ahvenvesiä kiertämässä

Olin Teron kanssa ahvenia etsimässä pohjoisesta. Perinteisesti Antti on ollut aina mukana näillä pohjoisen reissuilla, mutta oli vaimolleen luvannut jättää tämän vuoden väliin lapsen synnyttyä. Ajoimme yön yli ja aamulla saavuimme paikalle ja nukkumattoman yön jälkeen pystytimme leirin ja lähdimme kalastamaan. Ensimmäisenä päivänä oli kova tuuli joka vaikeutti kalastusta. Ankkuri ei pitänyt venettä paikoillaan ja jigiin ei saanut kunnon tuntumaa, kun tuuli heitti siiman pussille. Ensimmäinen päivä oli todella huonoa kalan tuloa. Taisi päivän isoin ahven painaa maksimissaan 300g ja hauet olivat kaikki alle kilon pulikoita. Yöllä nukkumaan mennessä mieleni täytti pienehkö pettymys kalan suhteen. Onneksi teltassa leiriytyminen ja hieno luonto nostivat silti tunnelman korkealle.

Seuraavana aamuna teltasta herätessä mietimme päivän taktiikkaa ja lähdimme vesille odottavin mielin. Päivällä näytti sama tahti jatkuvan, tuulta oli vieläkin liikaa jotta ankkuri olisi pysynyt paikoillaan. Ne harvat kalat mitä saimme päivän aikana, olivat kuin lastentarhasta karanneita. Iltapäivän puolella löytyi vihdoin pari "parempaa" 600-700g ahventa jigaamalla. Ne antoi nyt uskoa, että ehkä sittenkin on mahdollisuus saada vielä suurempia ahvenia. Päätimme laittaa pienet vaaput perään ja lähteä uistelemaan. Ilta alkoi kääntyä yöksi kunnes vihdoin vapaani ravisti kala joka potkuista päätellen oli ahven. Kun kala vihdoin näyttäytyi veneen vierellä huusin:  ”JES se on ahven ja iso!” Tero sai kalan haavittua ja tunnelma oli mieletön. Vaaka antoi vielä varmistuksen painosta 1060g (kuvassa). Vihdoin 2 vuorokauden lähes taukoamaton kalastus palkittiin! Ensimmäinen kilon ylittävä ahven oli käynyt veneessä.  Kala saatiin vapautettua ja alkoi olla jo sen verran myöhä että päätimme mennä leirille ja otimme matkalla vielä kaislikosta yhden ruokahauen. Haukea oli pakko saada iltapalaksi koska se on niin uskomatonta herkkua pannulla paistettuna. Lapissa pienemmät punertava lihaiset hauet ovat parasta kalaa mitä olen syönyt. Ruuan jälkeen menimme nukkumaan.

Kolmas aamu näytti lupaavalta, kun keli oli tyyntynyt. Päätimme aloittaa leiripaikan vierestä kalastuksen ja se kannatti. Ei ehditty kovinkaan kauan heitellä, kun kelasin kalaa ylös jonka oletin olevan pienehkö hauki, mutta veneen vierellä vilahti punaiset evät ja raitakylki. Huusin heti, että nyt on iso ahven! Tero sai kalan haavittua ja olihan se iso ahven jolle oli painoa kertynyt 1100g ja pituutta 45cm (kuvassa lähdössä takaisin). Se oli hieno aloitus päivälle. Loppu päivästä homma meni jälleen siihen, että kun iso ahven ei syö niin se ei ota mihinkään. Loppupäivästä vain muutama pienempi ahven kävi veneessä.

Neljäs aamu oli taas tuulinen ja koko päivän ja aamun ahvenet taas todella passiivisella päällä, kunnes illalla tapahtui jotain. Ilma tyyntyi ja Terolla ravistikin jo kala siiman päässä, se oli kaunis noin 700g ahven. Muutama pienempi tuli väliin kunnes mulla oli isomman tuntuinen kala joka painoi karvan alle kilon. heittomatkan verran vaihdoimme paikkaa ja ensimmäisellä heitolla sain tärpin jigiin. Se vaikutti alkuun pieneltä, mutta veneen alla ei meinanut noista pintaan vaan veti raivolla pohjaa kohti. Tiesin kalan olevan otteiden perusteella taas ahven ja sanoin terolle, että ota haavi. Sain kalan pintaan ja Tero sai haavittua kalan. Pullealle ahvenelle oli kertynyt painoa 1210g (kuvassa). kalan laitoin haavissa veteen hengittämään ja tuuletin. Otettiin muutama kuva ja laitettiin kala takaisin järveen.

Heti tämän perään Terolla ottaa kala joka heti tärpin jälkeen lähtee kovaan syöksyyn. Tällä kertaa siiman päässä oli hauki ja kovan väännön jälkeen veneeseen nousee tasan 100cm paksurunkoinen hauki (kuvassa sukeltaa vapauteen). Sen jälkeen muutamia pienempiä ahvenia tulee sieltä täältä, kunnes yhtäkkiä mun uistinta seuraa vielä suurempi hauki. Hetken aikaa kala katselee veneen vierellä kunnes ui pois. Tero heittää samaan suuntaan mihin hauki ui ja saa kalan vielä ottamaan jigiin. Se tekee useamman metrin syöksyn ja irtoaa. Sitten vaihdoimme taas paikkaa muutaman heittomatkan päähän ja hetken heittelyn jälkeen mulla oli jotain todella suurta siiman päässä. Alkuun luulin uistimen tarttuneen pohjaan kunnes muutama sekunnin päästä se teki voimakkaita pään ravistuksia. Kala lähti rauhallisesti uimaan kohti venettä ja ui pohjaa pitkin veneen alta nousematta yhtään ylöspäin vaikka aika kovaa yritin nostaa pintaan päin. Kala Jatkoi vain matkaa samalla rauhallisella vauhdilla ja uituaan jonkin matkaa eteenpäin se pysähtyi. Yritin ottaa kalaa venettä kohden mutta samalla tajusin sen vetäneen pohjaan kiinni. Nopeasti nostettiin ankkuri ylös ja lähdettiin perään, mutta pelkkä uistin saatiin pohjasta irti. Sinne meni lapin monsterihauki, jollaisesta olen haaveillut jo vuosia. Kalastus jatkuu mutta jostain syystä ahven oli jo lopettanut kokonaan syönnin ja lähdimme leirille nukkumaan.

Yöllä monsterihauki pyöri mielessä ja aloitimme seuraavana päivänä paikalta jossa se karkasi ja tällä kertaa oli myös jerkkivehkeet mukana, mutta monsteri ei enää näyttäytynyt. Päivällä myös ahven oli todella huonolla syönnillä aivan kuin tietoisina olisivat piiloutuneet monsteri haukea. Päivällä menimme kaislikon reunaan heittämään haukea ja hyvin nopeasti sain arviolta 5kg hauen siiman päähän. Näiltä hauilta ei taisteluhalu puuttunut. Lähes jokainen hauki teki useita hyppyjä väsytyksen aikana. Illan kääntyessä jo yön puolelle lähdimme vetämään pikkuvaapuilla ja hetken päästä siiman päässä roikkui 880g ahven, jonka vapautettua laskettiin ankkuri ja aloimme jigaa. Tero sai jigillä paikasta vielä 2kpl yli 800g ahventa. Sen jälkeen nostettiin ankkuri ja jatkoimme vetämistä. Reissun lopettaminen oli enää uistelumatkan päässä leiriltä. Viimeisellä uistelu pätkällä Teron vapa taipuu ja veneen vierellä näyttäytyy iso ahven ja sain kalan haavittua. Vaaka antaa ahvenelle painoksi 1040g (kuvassa). viime metreillä Terolle yli kilon ahven ja samalla uusi ennätys! Päätimme vielä uistella otti paikan yli uudestaan ja tällä kertaa Terolle tulee 940g ahven. Sitten tiputamme ankkurin ja saan siitä vielä jigillä 1060g ahvenen. Lisäksi tulee vielä muutama pikku ahven ja reissu oli kalastuksen osalta paketissa.

Mikko

 

Vaimon kanssa vesillä - "Tuplaenkka"

Viivästynyt kesäloman aloitus sekä yleiset pihatyöt talon puolesta vaativat reilusti aikaa, mutta jotenkin onnistuimme vaimoni kanssa järjestämään itsellemme yhteisen vapaapäivän jolloin tyttäremme pääsisi nauttimaan yökylässä isovanhempien huostasta.
 
Vaimoni Anne ei ole enää päässyt kalaan likimain ollenkaan tyttäremme syntymän jälkeen, vaikka sitä ennen intohimoisesti kiersi kanssani myrskyssä ja tyrskyssä Suomenlahden merialueen kalavesiä niin hauen, ahvenen kuin kuhankin perässä, unohtamatta Lapin ja Norjan kalaisia vesiä makean ja suolaisen veden kalojen osalta.
 
Nyt pääsimme taas pitkästä aikaa yhteiselle päiväreissulle, ja päätimme poiketa eräälle järvelle jossa saisimme olla aivan rauhassa ilman merialueen nykypäivänä yleistä hektisyyttä. Kyseinen järvi on aiemmin antanut TLP:n jäsenille mainittavan kokoisia ahvenia, kuhia ja haukia. Tähän vuodenaikaan toivoimme löytävämme adrenaaliinillä höystettyjä kesäpirteitä haukia, tai mahdollisen sattumakuhan.
 
Ilmatieteenlaitos ennusti päivän olevan lämmin mutta paineen alhaalla, joten olimme vesillä heti aamukolmelta. Haukivaaput menivät vetoon ja siirryimme "sitä suurta tärppiä" odottelemaan. Annen 18cm Karikko ei ehtinyt uida kuin hetken, ja jo iski päivän ensimmäinen kala. Kohdekala tuo ei kyllä ollut, mutta uusi TLP:n sisäinen ahvenennätys tavallaan. Karikkoon peräkoukkuun oli nimittäin purrut viehettä vähän lyhyempi raitapaita. Pikainen kuvaus aamu-usvassa antoi hienon tunnelmakuvan, ja ahven lähti takaisin kasvamaan kalan mittoihin. Ehkäpä sama ahven piipahtaa myöhemmin uudelleen meidän jigeissämme hieman kookkaampana.
 
Aamu eteni lämmön kohotessa, aamun viileyden vaatimien päällysvaatteiden vähetessä. Hauet aloittavat ruokailunsa auringonnousun jälkeen, ja pääsemme nauttimaan hienoista hetkistä omassa rauhassa ilman mitään tietoa ulkomaailmasta. Loppuvaiheessa, noin tunti ennen lopetusta Annen vapaan iskee keskeltä järveä kiinni hauki joka näyttäytyy välittömästi pinnassa komealla loiskauksella. Kala osoittaa merkkejä vähän raavaamman ruokailijan rungosta, mutta ui niin lujaa kohti venettä että Annen on vaikea pysyä siiman sisäänkelauksen kanssa mukana tahdissa. Veneen vierellä näemme epäilymme olevan oikeassa, leveäselkäinen ja korkeaprofiilinen hauki näyttäytyy pinnassa ennenkuin Annen ja hauen välillä alkaa kiivas lyhyen siiman kanssa käytävä lähitaistelu siitä, kumpi ensiksi joutuu luovuttamaan. Etenkin lyhyen siiman päässä vihaista kesähaukea ei aina ole helppo taltuttaa, mutta onneksi vanhat opit istuvat syvällä selkärangassa ja väsytys sujuu omalla painollaan tilanteesta nauttien.
 
Lopuksi haavissa lepää hyvärunkoinen kesähauki, joka vetää vaakalukemaksi 7,7kg. Näin ollen rikki menee toinenkin TLP:n sisäinen ennätys, nimittäin kyseisen pienjärven TLP:n haukiennätys. Otamme vain pari nopeaa kuvaa kalasta, jonka jälkeen Anne palauttaa hellävaraisesti hauen takaisin kotielementtiinsä. Kummatkin ovat voittajia.
Kuvassa Annen 7,7kg vapautus

 

hauenuistelua järvellä

Aamuhämärässä siirsin kamoja veneeseen ja järvi oli täysin tyyni ja usvainen. Oli hieno ja tunnelmallinen aamu ja todella mukava lähteä vesille, vaikka kovin suuria odotuksia en asettanut hauelle. Ainoa hetki jolloin olisin odottanut jonkinlaista hauen syöntihetkeä oli juuri auringon noustessa horisontin yläpuolelle. Hiljaista kuitenkin oli. Ensimmäisen hauen sain kun aurinko jo lämmitti mukavasti ja se oli täysin taistelu haluton arvio vitosen hauki. Tämän kalan jälkeen sai taas pitkään uistimet uida rauhassa, kunnes seuraava vähän edellistä pienempi ravisteli siiman päässä. Lämpötila nousi kokoajan ja hiki valui otsassa ja aurinko oli jo korkealla ja järvi vieläkin tyyni. Tuli seuraava tärppi ja nyt siiman päässä oli pirteämpi yksilö. Tiesin että se olisi päivän suurin hauki. Sain kalan useiden pitkien syöksyjen jälkeen haavittua ja punnasin kalan. 7,1kg hauki heinäkuun heilteisenä tyynenä päivänä piristi mieltä. Kalan kun sain vapautettua lähdin pois järveltä.

Antti

 

kuhan uistelua

Uistelu tuntuu vähän jo vanhanaikaiselta taktiikalta kalastaa kuhaa, mutta itselle kesäiltojen uistelu merkitsee paljon. Mikäpä sen leppoisampaa, kuin laittaa muutama uistin perään ja istuskella veneessä tärppiä odotellessa. Kesäkuun lopulla onnistuin kuhanuistelussa, kun järven selänpäältä tuli tasan 6kg painava kuha. Kalalla ei ollut kovin suuria taisteluhaluja ja koko yllätti haavitessa. Kuvassa kuha on juuri lähdössä takaisin vedenalaiseen maailmaansa jonne se kuuluu.
Heinäkuun ensimmäinen saamani kuha painoi 5,8kg. Jos se kutonen oli vähän laiska tappelemaan, niin tämä kala oli täysin erilainen siiman päässä. se juroi useamman minuutin veneen alla ja juoduin alkaa jo voimakkaammin pakottamaan kalaa pintaa ennen kuin se suostui haavittavaksi.

Mikko

 

Heinäkuun ensimmäinen tunti

Pannukuhan uistelu on mieluisaa lomapuuhaa kesäleppeinä iltoina. Kesäkuun viimeinen ilta vaipui kuitenkin horisonttiin lähinnä tulevaisuuden toivoja irroitellessa.Toiveet sopivankokoisen kuhapaistin tirinästä alkoivat siirtyä vähitelen heinäkuun puolelle.
 
Kuu nousi taivaanrantaan ja kuukausi vaihtui ehkä hieman turhankin tuulisen kelin myötä. Monenlaista säätöä oli takana, joten eipä ollut tehtävissä muutakaan kuin luovuttaa valttikortit  "ahdin haltuun". Alamitta oli illan ilmiö, siinäkö pysytään?  Lopulta vapa nyökkäsi reilummin. Nouseva kuu tunnelmoi onnistuneesti räikän narinaa kunnes vääntö oli ohi ja 5,3kg nätti kuha jännitti selkäeviään pienemmän Savagearin kumihavaksilla. 

Yksi ylämitta nousi illan ja koko yön fiilisten vaa'ankieleksi - mukava heinäkuun eka tunti ja reissu, ei käy valittaminen, vaikka paistikoko jäi uupumaan.

Timo

 

Kesäistä hauenuistelua

Kesäkuussa hauenuistelu jäi normaalia vähäisemmälle, muutama uistelupäivä hauen perässä tuli kuitenkin tehtyä makeassa vedessä.

Kuvassa kesäkuun lopussa tullut 7,4kg hauki

Antti ja Mikko

 

Kuhakevään yhteenveto

Kuhakevään lyhyt yhteenveto
 
Kuhareissut jäivät tänä keväänä hieman tavallista vähäisemmälletyötilanteen ja toutainpanostusten takia. Mutta ne reissut jotka tehtiin, tarjosivat hienoja elämyksiä ja mahdollisuuden erilaisissa ympäristöissä päästä seuraamaan kevään ja alkukesän kulkua luonnossa. 
Kuten aiempinakin vuosina, kuhapanostuksen tavoitteena oli saada määrässä vähemmän ja laadussa enemmän. Panostukset kohdistuivat niin suolaiseen kuin makeisiin vesiin, ja uusiakin paikkoja käytiin kokeilemassa muiden TLP:n jäsenten kanssa sekä itsekseni.
Varsinaiset isomukset valitsivat tänä keväänä Timon jigit omieni sijaan, mutta 2,5-5 kg väliltä jigivapojeni siimoja kävi kiristelemässä yli 30 yksilöä, suurimman tämänkeväisen jigikuhan painaessa 5,72kg. Kevätkuhien kuvia löytyy lisää tiimin valokuvat-osiosta. Nyt Juhannusvalmistelut  painavat päälle, ja kalastukseen tulee tauko perheen ajaessa välillä etusijalle. 2,5-vuotias tytär kuitenkin viihtyy ongella, joten täyttä irtiottoa ei harrastukseen onneksi tule :-)

TLP, Janne 

 

Aamukuhia

Kahtena aamuna käytiin kuhaa jigaamassa. useita tunteja oltiin jo paikkaa jigattu ja tuli vain joitain pienempiä kuhia. Aloimme jo miettimään, että isoja ei ole nyt paikalla, kunnes kivi johon jigi oli tarttunut kiinni lähtikin uimaan, mutta ei pysynyt kiinni. Tajusin että siellä olikin iso kala. Nopeasti paikkausheitto ja heti kova tärppi ja nyt pysyi kiinni. Kovan väännön jälkeen haavissa oli aamun suurin kuha jolle punnitus antoi painoksi 5,4kg(kuvassa).Nopeasti pari pönökuvaa ja kala takaisin veteen. Samantien kun laskin kalan veteen se ampaisi voimakkaasti syvyyksiin ja kasteli minut pyrstön läimäytyksellä. Ei ehtinyt kamera räpsiä kuvia vapautuksesta, kun kala oli jo mennyt. Päivän kaikki muut kalat olivat pieniä kilon molemmin puolin.
Seuraavana aamuna uudestaan vesille. sama kuvio jatkui alkoi tuntumaan että kalan koko oli kilon molemmin puolin. Kunnes Antille tuli ensin kolmepuokki ja seuraava nelkku(kuvassa) kuhat. Ekana päivänä kaikki kuhat tulivat ärsytys väreillä ja seuraavana päivänä toimi luomuvärit paremmin.

Mikko ja Antti

 

Makeanveden Vihernieriää matalapaineessa

 
Synkkä pilvinen keli ja 8-10ms länsituuli pitkään jatkuneen korkeapaineen päätteeksi saivat minut innostumaan hauen syönnöspaikkajigaamisesta, ja vene olikin ottipaikan luona ankkurissa heti aamuviideltä. Aikaa olisi muutama tunti, iltapäivällä oli vielä töitä luvassa. 
Vavoissa killuivat isot kalajigit, valmiina jallittamaan aamunälkäisiä makeanveden krokotiileja. Hauet olivat paikalla, ja aamun muutaman tunnin piston aikana jigivälineitä vietiin kunnolla. Aamun suurin hauki paukutti makeanveden haukiennätykseni uusiksi strategisilla mitoillaan 117 sm / 11,15kg. Välineet olivat ajoittain kovilla kalan antaessa voimannäytteittä yksi toisensa perään, mutta lopulta haukirouva suostui lipumaan savagearin kumihavashaaviin. Viehe irti nopeasti haavissa, punnitus havaksessä sekä mittaus ja kala veteen virkoamaan. Hauki oli selältään paksuhko vaikka muuten olikin kesäsolakassa kunnossa. Pitkään kestäneen väsytyksen takia kala oli selkeästi uupunut ja jäi lyhyeksi hetkeksi ensin pintaan keräämään voimia jolloin sain siitä napattua muutaman kuvan. Sen jälkeen kala käänsi kuononsa kohti viileämpää vettä ja voimakkaan rauhallisella pyrstönheilautuksella katosi syvyyksiin. 

TLP, Janne

Mikko ja Pikkis kalastamassa hellehaukia

"Lämmin kesäpäivä ei ole hyvä keli hauenkalastuksen kannalta." Pikkis lähti oikomaan tätä ajatustani.

Aamulla syönti oli ihan hyvää, mutta iltaa kohden homma meni kokoajan vaikeammaksi: hauet seurailivat sekä ottivat uistimeen varovaisemmin kiinni ja suurin osa karkasi tärpin jälkeen. Kokonaisuudeltaan päivä oli kuitenkin hieno, opin paljon uutta kesähauestuksesta, ja mikäs siinä lämpimänä kesäpäivänä on merellä olla, kun kalaakin tuli.

Kuvassa 103cm sukeltamassa vapauteen
Toisena päivänä taas hellettä. Aamun ensimmäiset paikat antoivat vain pienempää haukea, mutta päivällä löydettiin paikka joka antoi pikkuhaukien seasta useamman yli 5 kg kalan. Päivän isoin painoi reilu 8 kg(kuvassa). Vaikka syönti paikalla jatkui jouduimme lähtemään, koska aiemmin meidät sopivasti kiertänyt ukkoskuuro uhkasi tulla suoraan päälle. kaksi hellepäivää antoi yhteensä kymmenisen arviolta yli 5kg kaloja eli kyllä helteilläkin hauenkalastus voi olla antoisaa.

Mikko

 

kuhan jigailua

Viime viikon Sunnuntai pyhitettiin koko päivä kuhan jigaukselle. Aurinko oli juuri noussut horisontin yläpuolelle, kun saavuimme ensimmäiselle paikalle. Sammutimme bensakoneen ja soudimme viimeisen sata metriä, jotta paikalla olevat kuhat eivät säikähtäisi. Ankkuri lasketaan tarkalleen etukäteen mietittyyn paikkaan. Tiedämme kohdan jossa ankkuri pysyy kiinni ja on tarpeeksi kaukana kuhien oleskelu paikasta, joten siihen jäämme. Ankkuri lasketaan mahdollisimman äänettömästi ja ollaan huolellisia, että mikään ei pääse kolisemaan veneessä ja siten saada kuhia epäileväisiksi. Kaikki onnistui ja odotukset olivat korkealla. Ensimmäinen heitto ja muutama pompotus jigillä pohjaa ja heti kova tärppi, varma kuha. Jännitys oli korkealla sillä nyt kaloja on paikalla. Ensimmäisen kuhan ylös saantiin joutui kuitenkin heittelemään yli tunti. Paikka antoi aamupäivän aikana harvakseltaan kuhia, joista muutama oli yli 2kg. Helteisessä auringon paisteessa on hikistä ja raskasta kalastaa koko päivä, joten päivällä käytiin rannan varjossa ottamassa tunnin tirsat. Unien ansiosta iltapäivällä oli taas reilusti voimia. Päätimme tehdä reilumman siirtymän toiseen paikkaan ja sitten alkoi löytymään määrässä hyvin kuhaa. Illan suurin kuha jäi 3kg tuntumaan. Muutaman 40cm - 50cm kuhan otimme ruokapöytään ja loput pääsivät takaisin.

Antti ja Mikko

 

Lammella

Viime viikon tiistaina oli viimeinen hieman viileämpi päivä ja päästiin aamulla haukea kalastamaan ennen iltavuoroon töihin menoa. Käytiin meille ennestään tuntemattomalla lammella. Kalastuksen aloitimme uistelemalla ja samalla kaiulla syvyyksiä katsellen. Keskialue kun oli haravoitu, eikä kaloja kuulunut siirryimme heittelemään rantamatalaa. heittelimme spinnerbaitteja, koska muiden vieheiden heitto matalassa kasvillisuudessa ei tahdo onnistua. Aika nopeasti alkoi kaloja löytymään kasvillisuuden joukosta. Kalat olivat hyvässä lihassa ja osalla pullotti juuri syöty ruoka mahassa. Suurin ylös tullut hauki oli arvio vitonen. yksi huomattavasti suurempi kävi veneen vierellä puraisemassa spinneriä tarttumatta kuitenkaan kiinni.

Useita isompia haukia on meillä karannut tai jäännyt tarttumatta tänä keväänä spinnerbaiteista, koska käytämme vain rungossa olevaa yksihaarakoukkua. Lisäkoukutus parantaisi pysyvyyttä, mutta saattaisi jäädä kalan kiduksiin kiinni aiheuttaen veren vuotoa. Kun kalastus tapahtuu pienellä lammella ei tunnu järkevältä yrittää parantaa pysyvyyttä sen riskin uhalla. Joku puhuu kun karkuuttaa kalan että "menetti sen", mutta tällaisissa tapauksissa karkuutus tuo vaan uskoa ja on mahdollista saada se syksyllä lihavana. Isomman kalan vaurioituminen ja mukaan ottaminen pienestä lammesta olisi suuri menetys.

Antti ja Mikko

 

toutain

Ehdin käydä kevään ja alku kesän aikana myös toutaimia kalastamassa. Vapaaksi pääsemässä suurin omalle kohdalle osunut toutain 4,15kg.

Antti

 

Toutaintohinoita

Mielenkiintoinen kala tuo turbosärki. Jostain ne vain ilmestyvät ja myös katoavat yhtä vaivihkaa. Esiintymisessään toutain ei ujostele, vaan pläsäyttää vedenpintaa kuuluvasti. Valoisuuden suhteen toutain on tarkka, liika valo pitää tämän särkipedon piilossa ja passiivisena. Kun sopiva himmeys löytyy, alkaa toutaimen aika. Asenne ja tarkkaavaisuus tiivistyy
 
Toutaimen tärppiä on kuvailtu varovaiseksi. Joskus varmaan näin onkin. Kohdalleni osuneet ovat lähes poikkeuksetta olleet rajuja rykäyksiä, minkä jälkeen on menty aivan turbona. Ehkä kalastustapani vaikuttaa tähän. Kun saalistus on päällä, ei peto kursaile turhia. 
 
Etsin aktiivisesti pintakäyntejä ja salakoiden pieniäkin pintomisia ja karkauksia. Heitto näihin- muutama sata turhaa heittoa - ja "sieltä se, lopulta."
 
Parhaat menot tarjosi vankka 4,9 kg (kuvassa). Myös muutama muu hieno ja kaunis särkikala, kolmepuokista ylöspäin,  kävi havaksissa.
 
Ps. Toutaimesta on sivuillamme myös blogikirjoitus
 
https://www.teamlucioperca.fi/122285703
 
Timo

 

Hauki sai pitkän nenän

Lämmin vesi ja silakat houkuttelevat karikoille monenlaisia petokaloja. Olin sopinut nuoren kalastajan kanssa tutustuttamisreissusta tämän ajankohdan hauen-ja kuhankalastuksen mahdollisuuksiin. Päivä ainakin oli aurinkoinen, eikä ilmeestä päätellen hassumpi muutoinkaan.
 
Ajoimme veneellä lähes sata kilometriä. Hyvin nopeilla tsekkauksilla purimme suuren määrän spottien "anatomiaa". Lähes jokaiselta tuli haukea, jos ei nyt ekalla heitolla, niin ainakin ekoilla. Ei pahemmin jarrutellut, vaikka ajoimme joskus vahingossa spotin yli. Heitto taakse ja taas purtiin. Haukien määrä oli kymmmmenissä. Ylivoimaisena ottikalustona toimi Proffa 44g, kuinkas muutenkaan - oltiinhan "sen vanhoilla mestoilla".
 
Suurimman huomion sai kuitenkin Antin ensimmäinen nokkis.
 
Timo

 

Vaikeuksien kautta "voittoon"

 Ehei, itsensä koukuttaminen ei ole este, eikä edes hidaste, vaikka lääkäri ystävällisesti siihen suuntaan aamulla neuvoikin. Odotusten ja toiveiden kihelmöinti ylitti monin verroin itse koukutetun sormen säryt. Olinhan jo koukussa kuhaan.
 
Jikaaminen oli päivän laji  ja kohde kuhamammat. Viime vuosien tapaan pyrin rasittamaan kutukaloja mahdollisimman vähän. Kollikuhat iskevät herkästi jigiin ja lisäävät tapahtumien määrää huimasti. Kolleilla on kuitenkin tärkeä tehtävä kudun vartioinnissa, joten ruokakalan tai parin otto niiltä paikoilta riittää itselleni. Yleensä etsinkin kutemattomia tai kuteneita naaraita, ja suuntaan kalastuksellisesti hieman arvaamattomille poluille.
 
Lähestyin varovasti valitsemaani paikkaa. Pääkone kävi hiljaa, kaikki tavarat veneessä oli aseteltu siten, ettei kolahduksia saa kuulua. Laskin ankkurin saattaen, ettei sakarat kilahtele. Asemointi oli täydellinen tuuleen ja paikkaan nähden. Istahdin hetkeksi kaffelle - paikka rauhoittuu ennen ensimmäistä heittoa. Ei kannata tarjota pistävää maistiaista mahdollisesti vielä aristelevalle kalalle, vaan parempi odottaa vierettä kunnon nappiin - ja hyvää tartutusta. Nautin luonnosta sekä kihelmöivästä odotuksen tunteesta. "Vastaus kyllä löytyy upolta", tiesin, mutta kaikki muu oli  vain haaveita ja odotuksia.
 
Oli ensimmäisen heiton aika. Tuossa se on, jos on. Ei tuntumaa kalaan.Toinen heitto, sama juttu. Haluaakohan kuha terävämpää liikettä. Lisäsin jigipään painoa parilla grammalla. Heitto ja pari liikesarjaa. Nyt iski, ja on iso. Tyypillinen kuhatälli, josta ei juuri voi erehtyä. Seurasi tuttua kuhavääntöä suoraan alaspäin. Siinä on aina jotain niin massiivista ja mahtavaa, mikä tyystin puuttuu pintovilta tai sivulle vetäviltä, suurltakin kaloilta. Tiesin, että 0,65mm monofiilitapsi kestää kuhan hampaita pidempäänkin, olihan samaa tapsimatskua koeteltu jo aiemmin parin massiivisemman hauenkin hampain. Kuitusiima kestää ja vapa taipuu, loppu riippuu itsestäni. Vetokilpaan en erehdy, joten kala sai aikaa. Lopulta massakas mamma oli Savagearin ison kumihavashaavin helmoissa. Sain vetää henkeä, huokaista ja hetken ihailla kalaa - minun kalaani? Päätös oli heti selvä, tämän jätin elämä ei pääty ruokapöytääni. 9,24kg jigikuhan vapautusvideo löytyy TLP:n leffateatterissa:https://www.teamlucioperca.fi/143958885

Jos kuhalla voi olla ruma pää, niin tässä se nyt on kyttyräselän jatkona. Hyi, että on kaunis kala! Eikun poiiis ja vapaaksi tämäkin kuha ja pikimmiten. Jigimörkö 7,3kg, josta on myös video TLP:n kuvissa ja photoissa, leffateatterissa: https://www.teamlucioperca.fi/143958884

Seuraavan reissun kohdepaikka oli tuttu jo vuosien takaa. Odotukset lievästi koholla sinkosin jigin kerta toisensa jälkeen. Paluu "arkeen" näytti kuitenkin toisasialta. Paikka antoi pikkukuhan, joka unohtuneen kylmäboksin vuoksi, sai mennä takaisin. Kävin läpi jigien kirjoa, tuloksetta. Ilmeisesti isompaa ei ollut kuulolla. Lähdin tsekkaamaan muita paikkoja. Vaikeaa tuntui olevan niilläkin, joten palasin aloituspaikalle pari tuntia myöhemmin. Nyt nasahti ja kunnolla. Tällä kertaa vain punnaus sekä nopea (huh, hampaat kurkulla) kuvaus ja niin mamma 8,6kg (kuvassa) sai arvoisensa loppuepisodin, iloisen loiskauksen kera.
 
Mainittujen lisäksi löytyi kaksi 3-4 kilon haarukkaan mahtuvaa naaraskuhaa.
 
 
Timo

 

Unelmatoutain ja epävirallinen ennätys

Viehe laskeutuu täsmälleen oikeaan kohtaan näköhavainnon pohjalta tehdyn heiton jälkeenjotta pinnassa hetki sitten näyttäytynyt toutain ehtisi nähdä vieheen sisäänkelauksen aikana. 8,4-jalkaisella vavalla onnistun pitämäänsiiman irti vedenpinnasta jolloin sen mahdollisesti luoma pelote-elementti katoaa. Oloni on itsevarma varusteiden puolesta, mutta mitä mieltä on tuomarina toimiva kala jolle solakkaa viehettäni olen houkuttelevasti tarjoamassa? Uitan viehettä pinnan tuntumassa huomiota herättävästi mutta linjakkaasti, ja toutain ilmaisee kiinnostuksensa välittömästi mutta ei iske vieheeseen vaan kääntyy seuraamaan sitä selkäevä pinnan yläpuolella näkyen kuin hyökkäykseen valmistautuva hai. Heitto on pitkä koska tavoittelin kalaa kaukaa, joten peliaikaa siiman kelauksen kanssa on vielä.Jännitys tiivistyy vieheen lähestyessävavankärkeä, mutta samalla alkavat keinot olla vähissä. Olen vaihdellut nopeutta kalan ärsyttämiseksi ja silti eväkäs tyytyy epäluuloisena seuraamaanvieheen takana. 

Kymmenen metrin päässä kala päättää lopultakin hyväksyä tarjoukseni ja ampuu raketinomaisesti kiinnivieheeseen toutaimelle tyypilliseen tapaan. Tärppi on kuin jostain tyynenmeren kalastusvideosta veden lentäessä ympäriinsä vieheen kadotessa mustien evien, pärskevaahdon ja vesipyörteiden sekaan. Vapa taipuu luokille ja kelan jarru anoo armoa kalan ottaessa luotijunan lailla etäisyyttä kalastajaan. Pienemmistä lajitovereistaan poiketen mitään akrobatiaesityksiä vedenpinnan yläpuolella ei ole tarjolla, vaan isomus siirtyy kauempana päättäväiseen juromiseen jota säestävät villit spurtit joko syvemmälle tai pintaa viistäen aina kun saan kalan suostuteltua edes hetkeksi lähelleni. Väsytys venyy vaikka annankin päättäväisesti painetta vavan selkärankaa sekä kelan jarrua hyödyntäen, ja kala suostuu kumihavaksen syleilyyn vasta kun oikeasti on väsynyt. Havaksen ympäröimä näky on epätodellinen majesteettisen kalan haukkoessa happea paksu tumma selkä ylöspäin. Irrotan vieheen välittömästi jotta kala ei vahingoittaisi itseään sotkemalla suussaan olevaa kolmihaaraa myös havakseen mikäli päättää teutaroida vielä haavissa. 

Punnitusvälineitä esille poimiessa tiedän viiden kilon rajan menevän kirkkaasti rikki, mutta ensimmäisen digivaa’an ilmoittaessa haavin havaksen kanssa reilusti seitsemän kilon puolelle meneviä lukemia alkaa kalan koko vastahahmottumaan kunnolla. Toinen ja kolmas vaaka vahvistavat tuloksen, ja suomupeitteiselle taistelijalle saadaan vaakatulosten keskiarvon lukemaksi 6,21kg havaksen paino vähennettynä ja mittanauhalla pituudeksi 84 senttiä. 

Nopean kuvaussession jälkeen kaunis kala pääsee punnituspussiin palautumaan. Ymmärrän, että olen juuri päässyt kokemaan jotain mahdollisesti ainutkertaista urheilukalastajan tielläni. Punnituspussissa kerää voimiaan nykyisen vapaväline SE:n (6,18kg, https://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=293 ) niukasti mutta riittävästi ylittävä yksilö. Kalan arvo elävänä ja mahtavan kokemuksen tarjoama muisto ovat kuitenkin kirkkaasti tärkeämpiä, eikä upean yksilön tappaminen tule kuulonkaan. Nöyryys ja kunnioitus kalaa kohtaan täyttävät mieleni, mutta samaan aikaan aggressiiviset pyrstönpotkut punnituspussissa kertovat sinne suljetun suurkalan menohalujen palautuneen.Vesi pärskähtää tumman pyrstöevän lyödessä vedenpintaa, kastellen kasvoni kymmenillä pienillä pisaroilla. Toutain on hyvästellyt minut. 

TLP, Janne

 

Mahakas mamma

Tämänkokoinen (3,8kg) kuha mahtuu vielä hyvin Savagen keskikokoiseen kumihavashaaviin. Tarkkana on kuitenkin oltava, ettei mahdolliset suun ulkopuolella olevat koukut tartu havakseen ennen kuin kala on turvallisesti pussissa.Tämä kuhanappi koettiin perinteiseen tyyliin, ja toukkajigillä.

Timo

 

Nuoren kalastajan enkat paukkuvat

Jussi otti yhteyttä teamiimme ja sähköpostien sekä useiden puheluiden aikana juttelimme hauen kalastuksesta. Sovimme reissusta Jussille entuudestaan tuntemattomille vesille. 
 
Reissun aikana oli tarkoitus kertoa omia kokemuksia hauen liikkeistä tähän aikaan vuodesta, käydä erityyppisiä kalapaikkoja järjestelmällisesti läpi, jotta hän huomaisi ettei hauki aina ole samoilla paikoilla sekä unohtamatta kalan käsittelyä. 
 
 
Ensimmäiseltä paikalta tuli perus kakkosen haukia  ja oli helppo tehdä päätös siirtyä toisenlaisille paikoille etsimään kudun jälkeisellä syönnöksellä olevaa kalaa. Erityylisiä paikkoja kolutessamme , päädyimme syvempää aluetta kalastamaan ja sieltä onnistuimme avaamaan päivän koodin. Meren ollessa aivan tyyni ja päivän ollessa kirkas, olivat hauet siirtyneet hiukan syvempään veteen ja mikä niiden siellä ollessa kun ruokaakin löytyi samoilta alueilta. Rauhallista uittoa pitkillä stopeilla oli päivän sana. Monesti rivakka uitto syönnöshauelle ollut toimiva, taas tuli todistettua ettei kannata kangistua kaavoihin vaan hiljaa hyvää tulee.
 
 
Jussi pääsi oikeaan rytmiin nopeasti , avaten päivänsä 5.8 kilon hauella ja hetken päästä 5.4kg vei taas hänen jerkkiään. Paikan hiukan hiljetessä, lähdimme ajamaan samantyyliselle paikalle. Tullessamme perille, Jussi totesi ettei ollut koskaan kalastellut tämäntyylisillä paikoilla. Kerroin omia kokemuksia tälläisiltä paikoilta ja miksi oletin haukien viihtyvän niissä juuri tähän aikaan vuodesta.
Pian Jussin jerkkiä vietiin taas vauhdilla ja oli heti selvää, että nyt voisi hänen enkka haukensa olla siiman päässä. Rauhallisin ja varmoin ottein Jussi uitti haukea lähemmäksi venettä. Iso kylki vilahteli välillä vedessä ja siimaa ujelsi kelalta useampi metri kerralla. Tovin väsyttelyn jälkeen hauki oli veneen vierellä , nopeasti ylös punnituspussiin, vaaka pussiin kiinni. Jipii, Jussin hauki ennätys oli nyt 9.2kg/109cm( kuvassa). Onnittelut vielä näin netin kauttakin.  
Jatkoimme matkaa ja seuraavaltakin saman tyyliseltä paikalta tuli keskikarkeaa haukea useampi kappale.
 
 
Jussi sai päivän aikana kuusi haukea ja kruununa uusi enkka hauki. Itselle tuli 18 haukea ja niistä 11 kpl oli keskikarkeaa eli yli viisikiloisia sekä isoimpana 10 plus. 
( kuvassa)
 
Ps. Jussi teki seuraavana päivänä reissun tutuille vesilleen, kalastellen uusin silmin paikkoja, joiden ohi ennen ajellut. Päivän isoimpana oli ollut 8,7kg metrihauki. Hyvä Jussi

 

2 paikkaa aamulla

Käytiin Mikon kanssa viime viikolla aamupäivä reissulla järvellä ja lammella joilla ollaan kalastettu paljon yli kymmenen vuotta sitten. Silloin ajattelimme että tässä järvessä ja lammessa on vain pientä haukea. Nyt on taas herännyt uudestaan mielenkiinto näitä paikkoja kohtaan, koska ollaan ajateltu että ehkä ne sittenkin on suurhauki paikkoja, mutta silloin emme osaneet niitä kalastaa. Aikaa oli vain aamupäivän reissulle, koska töihin oli mentävä iltavuoroon. Kalastuksen aloitimme matalasta lahdesta ja heiteltiin spinnereitä korteikon joukossa, mutta ei saatu kaloja. Lahden pinta oli täysin tyyni, vain jokunen pikkuhauki kävi sielä ajamassa pikkukaloja ja päätimme mennä selällä olevalle kivikolle heittämään. Heti ensimmäinen heitto kivikon päälle jerkillä antoi +5kg paksuniskaisen hauen, mutta jerkkiin ei muita tapahtumia tullut ja aloimme jigaamaan kivikkoa. saaliiksi tuli jigillä muutamia haukia. Kivikko jouduttiin jättämään, koska suunnitteilla oli käydä vielä tsekkaamassa lampi. Lammelle kun saatiin vene kello soi merkkinä, että olisi lähdettävä töihin. Nopeasti ajoimme lammen yli syvyyksiä kaiulla katsellen ja heitimme yhdessä kohtaa spinnereillä ja saatiin kuvassa oleva lampihauki ja toinen seurio.

Antti ja Mikko

 

Nuori hauen kalastaja TLP:n mukana

Teamin jäseniin on ottanut useampi nuorempi kalastaja yhteyttä erilaisin kysymyksin(hienoa aktiivisuutta) ja yksi heistä oli Antti, jonka  kanssa sovimme aamupäivän reissun merelle hauenkalastuksen merkeissä.
 
Reissu alkoi upeassa auringonpaisteessa ja tyynessä kelissä, josta saimme nauttia koko päivänHymyilevä.
 
Aika kului hujauksessa jutellessamme hauen kalastuksesta ja kokemuksia vaihtaen.  
Oli hienoa seurata miten Antti käsitteli koukuttamiansa haukia, vastuullinen kalastaja selkeästi. 
 
Kuvassa yksi Antin saamista kaloista

 

Pikapyrähdys saaristomerelle

Tuli tilaisuus pitkästä-aikaa lähteä saaristomerelle haukea kalastamaan. Auton nokka kohti määränpäätä ja päivän strategiaa oli kaksi tuntia aika miettiä.
Lossille tullessani, peitti sakea sumu saariston. 
Alkoi uusien suunnitelmien miettiminen laiturille ajaessa, jossa kaverin pitäisi olla odottamassa. Paikalle saapuessa tuli puhelu ja selvisi ettei lähtö kalareissulle alkaisikaan ihan heti, sakea sumu esti kaverin tulon saaresta hakemaan. 
No eikun jerkkisetti käteen ja rantoja kouluamaan sekä jerkkien uintia tarkastelemaan. Eihän sitä hyvää kalastusaikaa viitsi turhaan hukata. Parisen tuntia tuli aikaa kulutettua ennen kaverin saapumista. Kamat ripeästi veneeseen ja keula kohti ottipaikkoja sakean sumun peittäessä näkyvyyden välillä totaalisesti. 
Tovin kalastettuamme tuli selväksi ettei päivästä tulisi helppoa kalojen tulon suhteen, varovaisia tärppejä erityylisistä paikoista. Kutulahdissa oli täysi melske päälle ja jätimme ne rauhaan siirtyen saaren rantaan josta pitkän värirallin jälkeen tuli karkeamman kalan tärppi joka imaisi jerkin aivan pinnasta pitkän stopin päätteeksi. Tämä hauki (kuvassa) jäi lyhyehkön päivän suurimmaksi.
 
Näille rauhallisille paikoille taas ensi viikolla toisen kaverin kanssa.
 
Alla vielä sumuinen kuva 
Ps. parhaimmillaan näkyvyys oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Hienoa aikaa olla keväisin merellä.
 
Pikkis

Keväthaukia makeassa vedessä

Työntäyteisen kevään jälkeen mieli teki rauhallisille vesille kalastamaan, ja yhtenä päätökseen vaikuttavista tekijöistä oli että kutemattomat hauet jätettäisiin rauhaan hoitamaan lisääntymispuuhiansa. Lähdimme Antin kanssa suurehkolle järvelle jossa tiesimme haukien jo kuteneen. Kalastusaikaa kummallakin oli vain muutama tunti työesteiden takia, joten sen piti riittää. Mukaan matkalle lähtivät kevyemmät jigivavat raskaiden jerkkisettien sijaan.

Yön aikana oli järven pinnalle tullut pientä riitettä paikoittain, joka kuitenkin aamuauringon säteissä nopeasti suli pois. Aamupassin aikana saimme yhteensä 8 kudun jälkeen syönnöspaikoille siirtynyttä haukea suurimman jäädessä arviolta neljään kiloon, emme nostaneet yhtäkään kalaa vedestä vaan kaikki irrotettiin varovaisesti veneen vierellä.Bonuksena pääsimme näkemään metsäkaurispukin uivan järven yli suoraan meitä kohti. Eläin kuitenkin kääntyi nopeasti takaisin paluusuuntaansa huomattuaan meidät, ja kipusi lopuksi onnellisesti rantaan.

 

Uutta reissua odotellessa!

 

Janne ja Antti

 

Avovesikauden avaus merellä.

Perjantaina lähdimme yötä myöten ajelemaan, jotta kalapaikoilla olisimme varhain aamulla. Aloitus päivänä oli vielä muutamia paikkoja jäässä. Ensimmäiset hauet löytyivät, kun löysimme kokonaan avonaisia lahukoita. Syönti oli varovaista ja päivän aikana löysimme vain satunnaisia kaloja sieltä täältä.

Seuraavana päivänä kaikki paikat olivat auenneet ja hauet tuntui olevan selvästi aktiivisempia, kun niitä vaan löytyi. Ensimmäinen paikka josta löytyi kaloja antoi useamman pienemmän hauen ja alkoi jo tuntua että paikalta ei nyt isompaa haukea saisi. Kunnes yhtäkkiä siiman päässä olikin raskaampi kala, joka saatiin haaviin asti. Se oli reilu 8 kiloinen ja kun se saatiin vapautettua oli heti seuraavalla heitolla vielä painavamman tuntuinen kala hetkin kiinni, mutta karkasi ennen näyttäytymistä. Illasta löytyi vielä yksi haukien kasauma. Paikalle tultuamme päätimme pitää jalottelu ja eväs tauko rannalla. Syötyään Mikko otti virvelin ja alkoi heitellä ranta kalliolta. Eikä montaakaan heittoa ehtinyt heittää, kun siiman päässä oli kala. Alkuun vaikutti pikkuhauelta, mutta näyttäytyessään koko yllättikin ja Antti kiiruhti haavin kanssa paikalle. Painoa kalalla oli vähän päälle 9 kiloa(kuvassa). Sen jälkeen menimme samaa kohtaa heittämään veneestä ja saatiin useita haukia pienessä ajassa, mutta rannalta tullut kala jäi isoimmaksi.

Maanantaina Antti lähti kotiin ja Lasse tuli tilalle. 3 seuraavaa päivää oli vaihtelevaa kalantuloa. Välillä löytyi hyviä kasaumia keskikokoista kalaa ja toiset paikat olivat ihan hiljaisia.

Antti ja Mikko

 

Raikasta meri-ilmaa

Rantaan saapuessa taivas oli pilvetön ja tuulta taisi olla parhaimmillaan puuskissa 20m/s. Kova tuuli virtauksineen oli yön aikana saannut monet oletetut ottipaikat savisameiksi ja tuulen painaessa suoraan niihin, oli selvää ettei hauet välttämättä oleskelisi tähän aikaan vuodesta noin kovissa olosuhteissa. 
 
Veneen keula suunnattiin kirkkaammille vesille ja se päätös toi päivän aikana mukavasti keskikarkeea haukea. 
 
Pikkis

 

Valpurin vauhdikkaat

 
 
Aikamoisessa aamusimauksessa oli haukinuoriso Valpurin päivänä merellä. Häiriköintiä kyllä riitti, eikä siitä meinannut tulla tolkkua ennen puoltapäivää. Tärppiaddiktiksi en itseäni tunnista, eikä siis jatkuva koukkujen irroittelu suupielistä tuntunut mitenkään mukavalta, rentouttavalta, saati syyltä jatkaa siinä. Kokoontumispaikan paljastuttua oli helppo kallistua piiru pari kohti harvempia, vakavampia ja hieman haasteellisempia naamoja. No, löytyihän niitäkin, pohjamatosten peittämiä murjottajia. Muutamaa vähän isompaakin pääsin vetäisemään nenästä ennen lyhyen haukipassini sulkemista. Omalta osaltani matalille kutulutakoille laskeutuu nyt häärauha:)

Timo

 

Luonto heräilee

Viikon verran päässyt merellä avovedessä kalastelemaan haukia ja kuhia heräilevän luonnon ääressä. Osittain jäät hiukan häirinneet kalastusta, mutta ensimmäiset "keskikarkeat" hauet käyneet kääntymässä veneen laidalla.
Hauilla ollut selkeä syöntiaika eli esim. samaa paikkaa tahkottu useampaa kertaa päivän aikana ja joka kerta reilu puoltuntia tiettyyn aikaan syönti ollut kiivasta ja kuin seinään loppuu syönti sekä seuriot.
Paikalla ja ajalla ollut hirveä merkitys kontaktien saamisessa kaloihin.
 
Kevät on todella hienoa aikaa merellä jäiden lähtiessä ja luonnon pikkuhiljaa herätessä.
 
Pikkis

 

Keväisellä rutakolla verryttelemässä

Löytyi kuin löytyikin pieni avovesirutakko, jossa pääsin nauttimaan kevään heräämisestä. Joutsenilla, hanhilla, koskeloilla ja telkillä oli jo pientä pilkettä. Pääsin myös herättelemään jonnekin syksyn arkeen jämähtäneitä hermnoratojani periaatteella heittolihakset ja laakerit vetreiksi. Mukava hetki kaikenkaikkiaan!  Jotenkin vaan tuntui, ettei anti mennyt ihan tasan siiman päissä.

Timo

 

Huhtikuun eka reissu

Nyt kevät alkaa näkyä hauen aktivoitumisessa. Vaikean maaliskuun jälkeen huhtikuu lähti hyvin käyntiin. Vaikka kevät ei vielä näy jäässä on auringossa jo tehoa sen verran, että kokopäivän jäällä vietettyä naama punottaa illalla. Ensimmäinen huhtikuun reissu antoi järvihauen jolle painoa oli kertynyt 9,5kg.
 
 
Päivä on jo niin pitkä että pieni tauko ja unet kevät auringossa maistuvat.  
 
Antti ja Mikko

 

Aurinkoa ottamassa

Aamusta kavereiden kanssa kairatessamme, mietimme hauen mahdollista syöntiä koska oli luvattu pilvetön päivä. Nopeasti päivän sävel oli selvä, hauki oli hyvällä syönnillä ja kuvassa yksi saamistamme kaloista.
 
Keväinen auringonpaiste helli meitä hauen kalastuksen lomassa.
 
Mikko

 

Hämärähommia - Jannen ja Timon madetalvi

Pimeät ja kylmät Helmikuun yöt rapsakkoine pakkasineen tarjoavat hienoja elämyksiä pimeässä illassa kalamiehelle, joka tahtoo lähteä kokeilemaan hieman eksoottisenakin pidettyä mateen pilkintää. 
TLP:ssä varsinkin Timon ja itseni veri vetää hämärähommiin jäälle, ja mateen pilkintä onkin odotettu kohokohta keskitalvella. Valmistautuminen aloitetaan varhain, ja karttoja potentiaalisista alueista sekä parkkipaikoista joilta näille pystyy kävelemään tutkaillaan ahkerasti. Lisäksi varmistetaan välineiden kunto vaihtamalla siimoja vapoihin ja teroittamalla vieheiden koukut. Keskitymme kalastamaan madetta ainoastaan kutua edeltävänä aikana, ja lopetamme kalastuksen aina itse kudun ajaksi jotta kalakannat saavat lisääntyä rauhassa. 
 
Tänä talvena kokeilimme paljon uusia paikkoja läheltä ja kauempaa, mutta ensimmäiset avannosta nousseet mateet löytyivät vasta palatessamme Pikkiksen ehdotuksesta kokeilemaan monta vuotta rauhaan jättämäämme aluetta. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, ja ahkera reikien kairaaminen  miellyttävässä pikkupakkasessa palkittiin nopeasti tuloksilla. Ensimmäinen ilta tarjosi 5 pienempää madetta, jotka osuivat 3-2 Jannelle ja Timolle. Hauskana yhteensattumana oli, että puntarissa kummankin kalapussin painoksi tarkentui tasan 1,9kg. 
Seuraavana iltana menimme tummien pilvien verhoileman taivaan alla hieman eri alueelle, josta löytyi talven toistaiseksi kookkain 2,7kg made joka päätti purra juuri samaan aikaan kun pieniä lumihiutaleita alkoi tippumaan alas taivaalta. Tämän otti oli huikea, made kirjaimellisesti ampui kiinni pilkkiin ja nielaisi koukun syvälle ruokatorveensa joten vapautus ei valitettavasti ollut mahdollista.
 
Ehdimme vielä suunnata muutaman kerran mateita jallittamaan, mutta nyt lähdimme kokeilemaan myös uusia alueita koska madekeittoa sekä toisaalla sivuillamme mainittua savumadetta oli jo saatu syödä. Lopuksi teimme vielä lisäpanostuksen talven ensi mateet meille antaneeseen paikkaan, ja kun hiihtolomaviikko oli vietetty, oli parhaina iltoina helposti päästy kaksinumeroisiin lukemiin yksilöissä. Suurimmaksi mateeksi jäi tänä talvena tuo y.m. yksilö mutta oli miellyttävä todeta että keskipaino asettui loppupeleissä noin 1,5 kiloon. Ruokamateet otimme oman perheen tarpeisiin, ja loput vapautimme.

 

Helmikuun helmiä

Vaikka TLP:n muu jäsenistö on etsinyt helmikuussa mateita olemme me tyytyneet tuttuun ja turvalliseen hauenkalastukseen ja ollaan käyty enimmäkseen taas järvillä.
 
Helmikuuulle osui myös talvilomaviikko joka lisäsi kalastuspäivien määrää. Säät ovat olleet hauen C&R kalastuksen kannalta suotuisat lähes koko helmikuun ajan, kun pakkanen pysytellyt 0c ja -5c välillä. Pienellä pakkasellakin kannattaa ottaa vapautettavan kalan kanssa varman päälle ja vapauttaa avonnossa tai mikäli haluaa punnita kalan niin kannattaa ahkio täyttää vedellä ja punnita kala sieltä kankaisessa punnituspussissa nostaen. 
Lunta on ollut paikka paikoin erittäin paljon ja lumessa rämpiminen on raskasta, mutta toisaalta hyvää kuntoilua. 
Järviltä haukia on tullut määrällisesti vähän, joka on hyvin tyypillistä paksun jään ja lumipeitteen aikaan. Vaikka järvillä määrät ovat pysyneet vähäisinä on kalojen keskipaino ollut hyvää ja suurin järvihauki helmikuulle oli 9,1kg/109cm (kuvassa).
 
Muutamana iltana tuli käytyä morria nypyttelemässä järvellä, oli mukavaa ajan vietettä ja saaliiksi saatiin isojen särkien lisäksi muutama siika.
Mereltä helmikuun suurin hauki painoi kymmenen kiloa (kuvassa) ja tuli Mikolle kun oli kaverin kanssa kalassa. Kala oli mieleen painuva, kun se otti illalla auringon jo lähestyessä horisonttia ja viimeiset auringonsäteet vielä yltivät helmikuun kimaltelevalle valkealle lumelle. Tunnelma oli hieno, lisäksi maisema ja valoisuus sellainen että kamera olisi otettu esiin ilman kalaakin. 
 
Talvi voi toisinaan tarjota mahtavia elämyksiä.
 
Antti ja Mikko

 

Tammikuun yhteenveto

Tammikuussa kalastimme 7:llä eri järvellä sekä 3 paikkaa merelllä. Tammikuu oli aika vaikeaa. Yhdellä reissulla ajoimme yli 100km päähän ja kairasimme järven läpikotaisin ja kaikkialta tuli vain mutaa, joten järvi oli liian matala kalastettavaksi ja todennäköisesti kalaton.
 
Yhtenä iltana pääsimme töistä kymmeneltä, jonka jälkeen pakkasimme kamat autoon ja lähdimme ajelemaan kalapaikalle. Otimme makuupussit mukaan ja tarkoitus oli ottaa autossa muutama tunti unta ennen jäälle menoa. Kävely matkaa kalapaikalle oli aika paljon ja lisäksi lähtöön ja ajomatkaan meni niin paljon aikaa, että rantaa tullessa päätimme mennä suoraan jäälle. Ahventen etsinnällä aloitimme. Ensimmäinen paikka oli pienen selän tasaisen 5 metrin alueella oleva noin kymmenen metriä leveä ja metrin korkea kivikko. Paikkaa emme ole merkanneet gps:ään, joten sen löytäminen vaati kymmenien reikien porailua ja etsintää. Päivä alkoi jo valjeta, kun paikka viimein löytyi. Isot ahvenet eivät oleet syönnillä tai olivat muualla. Jonkin aikaa kun olimme yrittäneet Antti päätti mennä kokeilemaan toisesta paikasta jos hauet olisivat syönnillä. Mikko jäi kivikolle kyttäämään jos joku isompi ahven päivän aikana paikalla aktivoituisi, mutta ei aktivoitunut. Hauki vaikutti myös erittäin passiiviselta ja oltiin päivää jo tuomitsemassa erittäin huonoksi kunnes sain siiman päähän pirteän hauen. Soitin Mikolle että nyt on parempi kala ja tuo punnitus välineet tänne. Täytettiin ahkio vedellä ja nostettiin kala avannosta siihen ja laitettiin punnituspussiin. Paksuniskaiselle järvihauella oli painoa 8,1kg ja pituus oli 101cm (kuvassa). Pari nopeaa kuvaa ja kala takaisin avonnosta. Se oli suurin tammikuussa tullut hauki. Ahventen osalta tammikuu oli huomattavasti huonompi kuin juolukuu, yhtään isompaa ahventa ei onnistuttu saamaan.
 
Antti ja Mikko

 

Vuoden 2013 top10 kalat

Hauki
1. 11,15kg
2. 11,04kg
3. 10,6kg
4. 10,52kg
5. 10,4kg
6. 10,20kg
7. 10,1kg
8. 10,0kg
9.  9,83kg
10. 9,8kg

Ahven
1. 1440g
2. 1210g
3. 1180g
4. 1140g
5. 1100g
6. 1080g
7. 1070g
8. 1060g
9. 1060g
10. 1050g

Kuha
1. 9,65kg
2. 9,24kg
3. 8,6kg
4. 7,3kg
5. 6,6kg
6. 6,43kg
7. 6,1kg
8. 6,0kg
9. 5,86kg
10. 5,8kg