Loppuvuosi pulkassa
Joulukuun pari viimeistä viikkoa tuli vietettyä jäillä erittäin ahkeraan, siihen työnantaja antoi hyvät mahdollisuudet lomautuksilla. Haukea ja ahventa tuli yritettyä. Hauenkalastus jäiltä oli toisinaan todella vaikeaa. Ensijäillä satoi kokoajan lisää lunta ja se teki paikoille pääsystä todella työlästä. Paikka paikoin oli polveen asti lunta ja toisinaan todella vaikea kulkuista kohvajäätä. Reiän tekeminen onnistui sentään helposti 8" kairalla, koska jää on pysynyt kaikkialla maksimissaan 15cm lumen ansiosta. Parilla reissulla rämmittiin useampi kilonmetri hangessa ja kalastettiin koko valoisa aika saamatta tärppiäkään. Muutama onnistuminen mahtui parinviikon jaksoon. Onnistuin yhdestä paikasta saamaan pikkuhaukien seasta 9,3kg hauen( kuvassa matkalla vaputeen).
Loppuvuoteen osui vielä yksi kova ahven päivä. silloin ilta oli erityisen kova kun onnistuin saamaan jo hämärtyessä 15 minuutin sisään 3 ahventa, joista pienin painoi 920g ja suurin 1170g( kuvassa hetki ennen vapautusta). Pienimmän jouduin ottamaan ruokakalaksi koska koukku vaurioitti kalaa vakavasti( tästä ahvenesta juttua blogissa). Sinä päivänä ei ollut muuta havaintoa isoista ahvenista, joten ne olisi jäänyt saamatta jos olisimme luovuttaneet liian aikaisin.
Mikko
Ahvenpäivä
Olin kaverin kanssa ahvenia kalastamassa. Keli oli hyvä, lunta oli yön aikana satanut jäälle, juuri satanut lumi nostaa painetta jään alla eli sillä on sama vaikutus kuin korkeapaineella. Päivä alkoi lupaavasti, sillä heti ensimmäinen raitapaita ylitti kilon. Päivällä oli vähän hiljaisempaa ja saimme vain muutamia pienempiä ahvenia. Illasta alkoi jo tuntua että päivä oli siinä, kunnes sain jäälle kunnon körmyn jolla oli painoa 1420g ja pituutta 47cm. Kaveri sai vielä lopuksi samasta avannosta reilu 700g ahvenen.
Kuva: 6” tuuman reikä tulee jo aika täyteen kun 1420g ahven lähtee takaisin kasvamaan.
Mikko
Talven ensimmäinen pilkkireissu
Vinterns första tur på isen
I år kom vintern tidigare än vanligt, i mitt tycke alltför tidigt (fast det gör den väl varje gång om man föredrar fiske på öppet vatten framför isfiske).
Det hjälper tyvärr inte att gnälla hemma, en fiskare måste ut och det gäller bara att acceptera de omgivande förhållanden och leva med det tills isen igen släpper taget om vattnen.
I år riktades första isfiske-passet till ett humusfärgat vatten, som visade sig ha mycket svagare is än väntat. Just den dagen var temperaturen nära noll, så jag beslöt mig att klä ursuit-dräkten på. Med den fick jag en så stark säkerhetskänsla att jag vågade mig ut på den svaga premiär-isen. Det positiva med tunn is är att det var lätt att borra tiotals hål i den med min 8" isborr.
Fiskepasset riktades mot gös, och med mig hade jag samma vertikalfiske-utrustning som i båten, förutom att spöt var bytt till ett lite kortare och styvare ämnat för haspel (Savagear CC30). I den var min vertikal-multirulle fäst. Jag använder haspelspö vinterntid närmast för två orsakers skull: handtaget utan trigger gör att man kan använda lite tjockare handskar (dock skall fingrarna vara exponerade för att inte mista av känslan), och haspel-spöna har i allmänhet färre och större ringar än multispöna så man slipper lite med problemet att ringarna jämt isar sig.
Det visade sig, att det enda lätta vid is-vertikalfisket var att borra hål i den tunna isen. Men efter en dags segt letande kom till slut premiärgösen på första isfiske-passet. Den snabbt avkrokade och återutsatta fisken vägde lite på två kilo. Ingen baddare alltså men känslan att lyckas var total. Kanske klarar man sig även över denna vintern....
Talven ensimmäinen pilkkireissu
Talvi tuli tänä vuonna aikaisin, omasta mielestäni turhankin aikaisin. Kalamiehen ei kuitenkaan auta valittaa, kun veri vetää vesille niin ulos on päästävä vaikka sitten jäälle.
Tänä vuonna ensimmäinen pilkkimatka sijoittui humuspitoiseen veteen, jossa jäätä oli kyllä reilusti odotettua vähemmän. Pakkasta oli vain nimeksi, joten pukeuduin ursuitiin. Pelastautumispuku päällä turvallisuuden tunne kasvoi siihen pisteeseen saakka että uskaltauduin varusteineni jäälle. 8" kairalla oli helppo tehdä kymmeniä reikiä ohueen jäähän, joten siltä osin homma toimi.
Kohdekalana oli kuha, ja mukana olivat samat vertikaalivälineet kuin avovesiaikaankin poislukien että käytän talvisin lyhyempää mutta jämäkkää Savagear CC30 haspeliversiota vapana, mutta kiinnitän siihen hyrrän. Haspelivavan kahva toimii mielestäni pakkaskäytössä paremmin koska siinä ei ole sormikoukkua ja rengastus on hieman isompi. Tällöin voi pitää hieman paksumpia hanskoja kädessään kalastuksen yhteydessä ja vaparenkaat eivät jäädy aivan niin nopeasti kuin hyrrille tarkoitetuissa vavoissa on tapana. Avoimet sormet ovat silti avainasemassa tuntuman säilyttämisen vuoksi.
Ensijäiltä kuhan kalastuksessa helpoimmaksi seikaksi osoittautui reikien poraaminen jäähän, mutta päivän sitkeä hakeminen tuotti lopuksi talvikauden avajaiskuhan. Painoa matolla nopeasti vierailleella kalalla oli karvan päälle 2kg, mutta hieno yksilö siitä huolimatta ja oli hieno tunne onnistua myös jään päältä. Ehkäpä tämänkin talven ylitse selvitään vielä...
Janne
Nilsu vs Helmi Jak
Tämän vuoden kisa onnistuttiin järjestämään vasta joulukuun puolella ja eksoottiset kelit oli merellä jäitä rikkoessa ja lumentuloa ihastellessa.
Kisa käyntiin ja "munakello" alkaa hiljalleen tikittämään eli virallinen kisakello toimi. Kaveri heitteli nilsua valitsemallaan paikalla ja itsellä luotettava suurhauki viehe kiinni hyrräsetissä.
Taisi olla kuudes heitto ja aloin "nypyttämään" ja "leijuttelemaan" Jakkia, välillä pitkillä vedoilla stopaten, pieni pysäytys ja silloin iski hauki voimalla kiinni. Hauki lähti painamaan pohjia pitkin reippaasti ja tuntui hiukan vauraammalta kalalta. Aikansa jurnutti pohjan tuntumassa ja sentti sentiltä sain sen hiljakseen nousemaan, siitähän se riemastui ja taas alkaa hyrränrulla suoltamaan siimaa ulos. Hauen viedessä siimaa ulos aikansa se pysähtyi ja tuntui pään vatkaukset hyvin vavassa, HUPS, siima tuntui löystyvän... tein ripeän vedon vavalla ja taas siima kiristyi, Helmi Jak lusikka ollut hetken kiinni hauen suussa ja ripeä uusi vastaisku piti sen edelleen kiinni.
Sain uitettua hauen lähemmäs venettä ja huomasimme lusikan olevan ulkopuolelta kiinni.( näkyy kuvassa) Hauki rauhallisesti veneen vierelle ja nopeasti kädellä nosto, uistin irti ja säkkiin punnitusta varten, veneen keikkuessa digipuntari keikkui 11,4 ja 12,6kg välillä eli +11kg oli tuomariston päätös painolle. Helmi Jak vei kolmannen peräkkäisen kisan voiton.
Taisi tämä reissu olla viimein venekeikka haukivesille tälle kaudelle.
Pikkis
Lisätty 16.12.2012
Talven ensimmäinen ahvenpäivä
Ahvenenkalastus ensijäiltä on yksi vuoden odotetuimpia hetkiä. Tunne oli kuin pikkulapsella jouluaattona, odottava ja jännittynyt. Ensimmäiset reiät kairasimme aamuhämärässä, mutta niistä ei tullut ensimmäistäkään ahventa ja alkoi näyttää jo siltä että ahven ei ollut syönnillä. Puolenpäivän aikaan teimme pienen siirtymän ja sain siitä päivän ensimmäisen ahvenen joka painoi 700g, lisäksi kaverille tuli vielä pari pienempää jonka jälkeen päätimme siirtyä vielä uuteen paikkaan. Paikan vaihto kannatti sillä sain melko nopeasti siiman päähän ison ahvenen, joka painoi 1140g. Nopeasti tämän jälkeen kaveri sai viereisestä avannosta reilu 800g ahvenen ja puolen tunnin päästä onnistuin saamaan karvan alle kilon painoisen ahvenen. Vielä illan hämärtyessä mulle tuli reilu 700g. Eli loppujen lopuksi ahven oli hyvällä syönnillä. Ahvenet päästimme takaisin kasvamaan.
Mikko
Lisätty 16.12.2012
Syksyn kuharapsaa
Nu när vintern tagit sitt isiga grepp stadigt igen, är det dags att serva utrustningen och göra resume över höstens gösfiske.
Då jag även är en inbiten jägare tar jakten naturligtvis sin del av höstens fritid men åtskilliga försök efter den lynniga gösen gjordes ändå. Mestadels skedde detta på vertikalfiske, men även dropshot och traditionellt jiggande hade sina tider. Det mest fängslande i vertikalfisket är för mig realtids-datat som kan läsas ur ekolodsbilden, och detta är faktiskt så spännande att jag ofta helt enkelt glömmer omgivningen när man med bultande hjärta följer efter händelserna på skärmen när ett högt eko studerar jiggen nedanför båten, eller när man letar efter fisk med lodet. Fångsten är faktiskt mindre viktig ibland, och man kan ärligt medge att även turer med noll fiskar i båten har gett fantastiska upplevelser och mycket att fundera på till nästa gång.
Vertikalfisket med ekolod har sina egna knep med elektroniken som vi väl fått läsa från dom svenska sportfisketidningarna under åren. Här följer ett par av mina egna erfarenheter kring detta. En sak jag själv lade märke till i början då jag startade med vertikalfisket, var att ställningarna på lodet kunde inte anpassas så att de skulle fungera i varje vatten, utan på insjöar och hav fungerar skilda ställningar, detta gäller även mellan olika typer av sjö och inte bara mellan sött och bräckvatten. När denna detalj gick upp för mig, blev fisket naturligtvis lättare då lodets data bäst återspeglade det som fanns under vattenytan. En annan grej jag snart märkte, var monteringen på givaren. Som de svenska vertikalfiskarna som utan tvivel varit det som startade min glöd för denna tekniska gösfiskemetod, löste även jag till en början givarens montering genom att bygga en arm som placerades ca mitt i båten eftersom Jörgen Larsson bland flera hade positiva erfarenheter av denna sorts montering. Efter dom senaste två års erfarenheterna har jag nu delvis till min egen överraskning mycket övergått tillbaka till den traditionella monteringsmodellen i aktern av främst tre orsaker. Givarkonen är redan på 7 meters djup så bred (i det lod jag använder) att man snabbt kan lära sig tekniken med att köra båten så att jiggen befinner sig inom konens mitt-område där ekot återspeglas starkast. Ifall bilden på jiggen försvinner är det bara att trixa igen med elmotorn för att placera den tillbaka under konen. En annan fördel med akterbasead givare är att man inte behöver röra givaren vid behov av snabba förflyttningar, samt att gösar som stångar vid ytan inte trasslar fast jiggen eller linan i givaren. Detta har hänt ett par gånger för mig med större gös, och ännu oftare med bonusgäddor i varierande storlek. Med aktermonterad givare har detta aldrig hänt. Tiden får dock visa, vilket som blir det slutliga när vertikalfisket utvecklar sig till nästa nivå.
Höstens gös-satsningar resulterade i mycket varierande fångster jämfört med tidigare år. Noll-resor förekom tydligt oftare än tidigare och jag tror faktiskt att dom till mängden var lite fler än de som gav resultat, men detta var inte oväntat då betespresentationen optimerades för större fiskar. Tidigare har jiggarna som används blivit utvalda med tanke på 2-3kg gös då de även brukar duga till dom större exemplaren utan problem samt den lilla mängd av mindre kaliber som använd till matfisk, men i år ville jag prova ett par nummer större modeller. Resultatet blev en rejäl minskning i antal hugg, men genomsnitts-storleken på de fiskar som högg var aningen bättre. Därmed inte sagt att denna metod skulle vara helt felfri; de enstaka matgösar mellan 40-45 cm som behövdes togs helt med mindre jiggar, och en annan erfarenhet man mycket snart märkte var hur handleden får rejält mer stryk med dom större betena, vilket ledde till att pauser eller övergång till kastfisket blev uppskattade raster från vertikalfisket speciellt under längre fiskepass.
Största delen av höstens gösar, vare sig tekniken var vertikal, dropshot eller traditionellt jiggfiske, vägde mellan 2-3,5kg, men några exemplar överskred 4-kilosgränsen och tre gösar 5-kilosgränsen, varav den största var 84cm / 5,6kg.
Jag hade även nöjet att få en rejält större pjäs på kroken, men tyvärr slet den sig loss vid ytan. Gösen hade hängt på endast stinger-kroken av storlek nummer 6, men hade vid hugget bitit kroken ihop vilket troligtvis var orsaken till att den inte fick tillräckligt bra fäste vid mothugget. Jag uppskattade längden till lite under en meter och vikten till minst åtta kilo, och skulle mycket gärna ha tagit en snabb fotosession med den hårdkäftade fisken på karpmattan. Nästa gång vet jag bättre, och nog vore gösfisket tråkigt ifall man alltid lyckades, eller? Dessutom smider jag redan på en massa nya planer inför nästa säsong...
I bilderna ser man bl.a. CR-stämning då ett par av 5+ gösarna simmar tillbaka till friheten (jag vet inte om de var även gladare än jag då detta skedde), flera bilder från höstens gösfiske kan ses under foton för gös.
I väntan på nästa is-fria fiskesäsong;
Jnd, Team Lucioperca
Jää-kauden taas puskiessa päälle on varusteiden huoltoon ja raporttien kirjoittamiseen aikaa illan pimeinä hetkinä.
Metsästys-kausi aiheuttaa aina syksyisin tietyn aika-vajeen kalastuksessa ja osittaisen myöhästymisen kirjoittamisen puolella mutta vesille ehdittiin silti jonkin verran, lähinnä kohteena oli kuha vaikka haukireissujakin mahtui kuvaan.
Pääsääntöisesti harrastin vertikaalijigausta, mutta myös drop-shotilla sekä perinteisellä jigauksella oli hetkensä jolloin nämä tekniikat loistivat ylitse muiden. Vertikaalijigauksen koukuttavin osio itselleni on ollut päästä näkemään reaaliaikaista dataa kaikuluotaimen kautta, ja tämä onkin jännittävämpää kuin sokkona kalastaminen koska veret seisauttavia tilanteita tulee paljon enemmän vaikka saalis jääkin joskus kokonaan uupumaan. Oma haasteensa on myös tunnistaa minkälainen eväkäs jigiä syvyyksissä tuijottaa.
Vertikaalijigaukseen liittyy omat niksinsä erityisesti apuna käytettävän elektroniikan osalta. Tässä pari omaa huomiotani aiheeseen liittyen.
Varsinkin kaikuluotaimen kanssa tapahtuvassa vertikaalijigauksessa kaikuluotaimen asetusten hakeminen oli alussa hieman haasteellista vaihtelevien vesi-olosuhteiden takia. Järvillä nimittäin toimivat eri asetukset kuin merellä, ja erilaisilla järvilläkin asetuksia pitää vesistön ja vallitsevien olosuhteiden mukaan hienosäätää ennemmin kuin luottaa vanhaan kaavaan. Hakemalla kulloiseenkin veteen parhaiten sopivat asetukset, pystyy luotaimella näkemään selvästi tarkemmin kuin aina samoilla, kerran hyväksi havaituilla asetuksilla kalastaminen. Anturin paikkaa on monesti keskusteltu jouduttavan optimoimaan tuloksekkaan vertikaalijigauksen harrastamisen edellytyksenä, ja omassa veneessänikin ratkaisin tämän kuten Ruotsissakin käyttämällä kahta kiinnityspistettä anturille joista ensin mainittu on veneen perässä ja jälkimmäinen vertikaalivavan kärjen kohdalla noin veneen keskiosassa erillisessä varressa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen silti useimmiten päätynyt pysymään perinteisessä asennustavassa anturille veneen takana kolmesta eri syystä: Jo 7 metrin syvyydestä alkaen on anturin keila niin leveä (ainakin itse käyttämissäni malleissa on ollut näin) että venettä oikein ajettaessa pystyy jigin erottamaan mainiosti ilman anturin siirtoa ja siirtymiä varten ei anturitelineeseen tarvitse koskea kuten keskikiinnityksen kanssa. Veneen perään asennettu anturi ei myöskään ole haavitsemistilanteessa tai kalan väsytyksen aikana tiellä jolloin isompi kala ei pääse sotkemaan siimaa anturitelineeseen.
Syyskauden kuhareissut poikkesivat aiempiin vuosiin verrattuna toisistaan paljon, lähinnä saaliin variaation kautta. Nollareissuja mahtui mukaan useampi kuin tulosta tuoneita, tosin kohteenakin olivat tarjottujen vieheiden puolesta selkeästi suuremmat yksilöt kuin edellisinä vuosina jolloin varusteet optimoitiin 2-3kg kaloja silmälläpitäen sillä tälle kokoluokalle tarjotut jigit kelpaavat pääsääntöisesti niin pienemmille kuin isommille lajitovereillensa sattumahauista puhumattakaan. Tänä vuonna jigit kasvoivat tarkoituksella kokoluokassa, mikä toi reilusti harvemman määrän kaloja mutta keskikoko kasvoi hieman. Menetelmä on kuitenkin kaukana aukottomasta, ja pari selkeää havaintoa tuli tehtyä verrattuna aiempien kausien seka-koko-kalastukseen vieheiden osalta tilanteen mukaan kokoa optimoiden; Ne harvat perheen käyttöön tulleet ruokakuhat 40-45 sm väliltä, niitä satunnaisesti tarvittaessa, piti silti pääsääntöisesti hakea pienemmillä jigeillä. Toinen asia, jonka äkkiä sai havaita oli isompien jigien aiheuttama rasituksen kasvun kohdistuminen ranteeseen. Pitkien kalastuspäivien aikana joutui useampaan otteeseen tauottamaan, tai vastaavasti vaihtamaan jigillä heittokalastukseen.
Useimmat syksyn kuhistani asettuivat 2-3,5kg välille jigaustekniikasta riippumatta, mutta joukkoon mahtui myös neljän kilon paremmalla puolella olevia yksilöitä sekä kolme viiden kilon ylitystä joista suurin oli 84 senttiä / 5,6kg.
Joukkoon mahtui melkein myös yksi tärpissä numeron 6 kolmihaarakoukun (gamakatsu) lyttyyn purrut mörkökuha joka harmillisesti irtosi veneen vierellä, oletettavasti juuri sen takia että lytyssä ollut koukku ei ollut vastaiskussa tarttunut kunnolla kovaan kitaan. Sen kalan kanssa olisin mielelläni ottanut lyhyen kuvaussession karppimaton päällä, pituus veneen vierellä pinnassa oli metrin luokkaa joten paino jäi arvailuksi mutta alle 8kg en uskoisi voimakaskitaisen kuhan jääneen. Toisaalta, kuhankalastus olisi äärimmäisen tylsää puuhaa mikäli joka reissulla tulisi onnistumisia. Tämän lajin suolana toimii sen vaikeusaste, aina on jotain opittavaa ja nyt jääkannen peittäessä kalapaikat ovat jo uudet suunnitelmat vireillä seuraavaa kevättä odotellessa...
Syksyn kuha-kuvat ovat pääasiassa valokuvat-osiossa, mutta pari kuvaa vapautus-tunnelmista 5+ kalojen osalta tässä. Varmaa ei ole, olivatko kuhat jopa itseäni iloisempia uidessaan pirteinä ja terveinä takaisin vapauteen kasvamaan entistä kookkaammiksi sekä toivottavasti viemään eteenpäin vahvoja geenejään joilla olivat tähänkin asti välttäneet vieheet sekä passiivipyydykset. Varmaa kuitenkin on, että tällaisia kaloja toivottavasti jatkossa löytyisi entistä enemmän niin järviltä kuin mereltäkin.
Avovesikautta odotellessa,
Jnd, Team Lucioperca
Kahden päivä hauki turnee
Ensimmäisenä päivänä hauet olivat hyvällä syönnillä, saimme eräästä lahdesta toistakymmentä haukea joista 3kpl ylitti 7kg ja suurin oli 8,7kg.
Seuraavana päivänä satoi lunta todella kovaa ja lisäksi tuulta oli ainakin 15ms. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta kelistä huolimatta aamusta oli ihan hyvä syönti. Päivän ensimmäinen kala tuli mulle ja painoi vähän yli 8kg. Päivemmästä kaverille tuli vielä 9,5kg. Syönti loppui puolenpäivän aikaa täysin. Iltapäivällä ei enää havaintoakaan hauesta.
Mikko
Alkuvalmisteluista täkyongelle
Antti
Haukikalassa Mikan kanssa
Kovan värirallin tuloksena löytyi ottiväri jerkeistä, ainoa jerkkiväri oli papukaija jolla päivän aikana sai hauet ottamaan. Toinen viehe joka toimi oli "ankka" leijuttelemalla uitettuna.
Hauet löytyivät tälläkertaa ainoastaan aivan kaislan sisältä, eduspenkat eivät antaneet tärppiäkään.
Isoin hauki oli karvan yli kahdeksan kiloa ja nelisenkymmentä haukea kävi veneessä. Hauskaa kalastusta ja naurua piisasi kokopäivän erilaisten juttujen ja tapahtumien toimesta.
Pikkis
Pokeria veneenlaidalla
Aamu oli juuri niin odotuksia tihkuva kuin syksyn toinen haukireissu vain voi olla. Pian selvisi, etteivät hauet olleetkaan halukkaita vastaamaan huhuiluuni. Hitsi, missä, miten ja millä? Miten haukikausi onkaan karannut käsistäni lokakuun puolesta välistä marraskuun loppuun?
Jonkinmoisen hutiloinnin jälkeen alkoi nyöri purkautua ja pian löytyi parikiloinen toisensa perään. Pääsin jotenkin jyvälle ja hauenkalastus alkoi taas hymyilyttää. On tämä mukavaa, pitkästä aikaa! Olin kokeillut erilaisia paikkoja, syvempiä ja matalampia, eri viehetyyppejä jne. Laskuvedestä huolimatta suht matalasta ja tummalla jerkillä tuntui onnistuvan.
Parhaan tapahtuman tarjosi päivän ”pokerinaama”. Tunsin pienen rouhaisun, mutta enempää ei tarjottu kikkailustani huolimatta. Jerkin vaihto, kaksi heittoa, ja niin pokerinaama ilmestyi veneen vierelle, naama lähes kiinni jerkin takakoukussa. Pysäytin jerkin ja pokerinaama jäi tuijottamaan. Sekunnit kuluivat. Olin aivan liikkumatta, viisi sekkaa..kymmenen. Vedin aavistuksenomaisen muutaman sentin vedon suspaavalla jerkilläni ja.. KIINNI! Pokerinaama hävisi tämän matsin ja syöksyi kohti pöpelikköjä. Hellän väsyttelyn jälkeen poimin haukeni Savagearin isoon kehtohaaviin ja punnitukseen. 8,6 kg vauhdikasta ja hyväkuntoista torpedoa.
Tämän lisäksi sain kolme 5-6 kg haukea ja kasan tulevaisuuden "lupauksia".
Timo
Pikkis ja Mikko uusilla vesillä
Ensimmäisillä parilla paikalla muutamia kopaisuja ja samalla tutkimme uusia mahdollisia ottipaikkoja.
Saavuimme hienolle kasvustoa runsaasti sisältävälle alueelle, löytyi syönnöksellä olevaa keskikarkeaa haukea. Kalasteleimme suht ripeästi paikan läpi ja lähdimme ajelemaan hiukan pidemmän siirtymän oletulle haukipaikalle jota on kartalta aikaisemmin tiirailltu.Näkösyvyys n. 2m ja harmiksemme huomasimme suurimman osan paikasta verkotetun, siirryimme alueen vapaalle osalle ja taisi olla ensimmäinen heitto kun jerkkiä vietiin nelosen kalan toimesta. Muutama tärppi lisäksi ja n. kutosen kalan seurio.
Taas pidempi siirtymä ja näkösyvyys alkoi olemaan jo yli 4 metriä, hienoa kalastusta kirkkaissa vesissä, meri tyyni ja virtaukset olemattomat. Muutamia kaloja sieltä täältä tutkimusten ohella.
Rantaan saavuimme tutkimusmatkalta hämärässä ja uusia reissuja tutkimattomille vesille suunnitellaan
Pikkis ja Mikko
Mikko vesillä
Aamu näytti lupaavalta, lounaistuulta ja pientä vesisadetta. Ensimmäisestä lahdesta löydettiin heti isompaa kalaa. Ensin tuli pari neljä - kuusikiloista, kunnes jerkkiini tarttui jotain paljon painavampaa. Ensimmäisen kerran kun kala näyttäytyi, tajusin että kymppi menee varmasti rikki, sen verran paksussa kunnossa kala oli. Kovan väännön jälkeen kaverini sai haavittua kalan ja vaaka antoi painoksi 12,5kg ja pituutta oli 112cm. Loppu päivä oli vaikeampaa, joko syönti hiljeni tai sitten ei vaan hauet osuneet enää kohdalle.
Mikko
2g vaille....
Pimeän juuri alkaessa väistyä, sinkosin ensimmäiset heitot ja nopeasti oli päivän sävel selvä. Hauet eivät olleet kaislanseassa eikä niiden edustalla. Pikainen suunnitelman muutos ja toisentyyppistä paikkaa heittäessä alkoi tapahtumaan. Keskikarkeaa haukea tuntui olevan hyvin liikkeessä ja ottihalut olivat kovat kunhan muisti välillä uistimen antaa "leijailla". Eräällä "heinäpellolta" tuli raju isku, nopea vastari ja vapa taipui isomman hauen toimesta. Siima viisti heinissä aikansa ja sain haukeen ensimmäisen näköhavainnon,taitaa olla maaginen kymppi... hetken päästä kala ylös ja punnituspussiin. Ei voi olla totta! Hauelle jäi painoa 9.98kg kun pussin paino oli vähennetty 
eipä mennytkään maaginen luku rikki. Hauki oli hyvin tankannut ja hienon värinen. Nopea kuvaus ja vapautus.
eipä mennytkään maaginen luku rikki. Hauki oli hyvin tankannut ja hienon värinen. Nopea kuvaus ja vapautus.
Aamupäivän aikana veneessä kävi 14 haukea 3- 9.98kg välissä.
virkistävä aamupäivä vesillä
Pikkis
Janne vesillä
Släktfest, eller...?
"Vi har släktfest hos Mormor i stan på söndag. Du hade väl inget planerat?" frågar frun på Fredag. Inget var ännu planerat, men svaret kommer som från apotekshyllan "Det var tal om lite gäddfiske med grabbarna". Så söndag morgon bär det ut till havet, men tyvärr ensam då ingen av teamet kunde delta på så kort varsel. Med mig har jag istället vår patterdalesterrier, som får frambänken som sittplats.
Fast vädret är ypperligt med en hård västanvind och lite regnstänk, är vattenhöjden på väg neråt vilket gör att dom större gäddorna inte mera befinner sig inne i vasshålorna med grunt vatten. Jag fångar några mindre exemplar av den gröna predatorn på några annars säkra ställen i hopp om att fisken inte ännu skulle ha reagerat men märker snart att ett taktikbyte behövs om man skall lyckas idag. Dessutom har jag bara några timmar tid pga att jag lovat vara hemma i tid för att jag missar fruns släktfest. Det är priset för att skolka från släktträffen. Jag byter istället till en BJ som jag moddat att bli mer djupgående, och börjar systematiskt fiska av ett par lite djupare vasskanter, och får under den resterande tiden utdelning i form av en sjua och en 110cm lång gädda som drar vågen precis på bättre sidan om tiokilosgränsen. Känns bra att lyckas ibland på bara korta turer också, och så hinner jag kanske precis serva utrustningen ännu innan familjen kommer hem...
Sukujuhla, vai...?
"Meillä olisi Mummin sukujuhlat Sunnuntaina kaupungissa, eihän sulla ollut mitään suunniteltuna?" kysyy vaimo Perjantai-iltana. Mitään ei vielä ole soviituna, mutta vastaus tulee ajattelematta kuin apteekin hyllyltä "TLP:n kavereiden kanssa oli puhetta haukikokeilusta". Sunnuntai-aamuna siis suuntaan itse ulos merelle lyhyemmälle, muutaman tunnin reissulle vaimon lähtiessä sukujuhliinsa hieman myöhemmin. Lupaan olla kotona hyvissä ajoin ennenkuin vaimo ehtii takaisin, se on sukujuhlasta lintsaamisen hinta. Mukana ei ole ketään tiimistä lyhyen varo-ajan vuoksi joten seuran virkaa toimittaa perheemme patterdalen terrieri, jolle suodaan keulasta aitiopaikka seurata tapahtumia veneessä.
Vaikka keli on otollinen, on vesi laskussa monessa hyväksi tietämässäni paikassa. Kokeilen silti muutaman läpi, toivoen että isommat yksilöt eivät vielä olisi reagoineet tilanteeseen. Saan kuitenkin nopeasti huomata matalassa kaislassa oleskelevan enää pientä kalaa, joten taktiikan vaihto on tarpeen. Vaihdan hieman syvemmälle uimaan muokatun BJ:n ja siirryn kalastamaan syvempää kaislaa. Valinta osoittautuu oikeaksi, ehdin lyhyen jäljellä olevan ajan kuluessa saada yhden seiskan sekä 110-senttisen vihreän lajin edustajan joka ilokseni saa puntarin antamaan hieman kympin päälle olevat lukemat. Tuntuu hyvältä onnistua myös lyhyemmän reissun aikana, mutta nyt matka suuntaa takaisin kotiinpäin. Ehdin vielä hyvin huoltaa varusteet ennenkuin loppuperhe saapuu kotiin...
16.11 Antti ja Mikko Haukikalassa
Sain taas vaimolta luvan lähteä kalaan ja nyt koko päiväksi. Olin jo parin viikon ajan suunnitellut, että seuraavaksi mennään täkyonkimaan järvelle. Edellisenä aamuna ostettiin kirjolohi kaupasta, josta saataisiin syöttejä ja lisäksi oltiin pyydetty särkiä syötiksi. Edellis iltana lämpömittäri näytti +7c ja etelän puoleinen tuuli puhalsi, joten viime hetken päätös oli pakata jerkkivehkeet autoon ja ottaa isompi vene mukaan ja suunnata merelle. Se syötti kirjolohi päätyi uuniin ja ruokapöytään. Päätös tehtiin, koska keli oli niin hyvän oloinen merelle ja arvellutti, että järvellä tälläinen lämmin ja sateinen keli olisi saattanut saada veden lämpenemään ja kalat hajalleen ja täkyonginta olisi siinä tapauksessa liian hidasta kalojen etsimiseen.
Merellä aamulla keli oli hyvän näköinen tuulinen ja lämmin ja kala oli hyvällä syönnillä. Puolen päivän aikaan tuuli rauhoittui ja ilma kirkastui ja syönti rauhoittui. Kalat olivat päivän aikana suurimmaksi osaksi pientä, ainoastaan yhdessä välissä tuli Mikolle 2 peräkkäistä kalaa, jotka oli kuuden - seitsämän kilon pintaan ja ne jäi päivän suurimmiksi.
Antti
9.-11.11 Mikko ja Lasse turneella
Olin Lassen kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla.
Ensimmäisenä päivänä oli pohjoistuulta. Valitsimme ensimmäisen paikan sen perusteella että oletimme sen olevan pohjoistuulen paikka. Alkuun paikka vaikutti täysin tyhjältä, mutta kun siirryimme aivan matalaan, alkoi haukia löytyä. Kalastus oli hienoa syvyyttä alle metri ja vesi oli kirkasta. Muutama hauki oli käynyt veneessä, kunnes siimani päässä oli päivän isoin kala reilu 8kg kaunis kirkaskuvioinen hauki. Loppupäivästä tuli pienempiä haukia muutama.
Mikko
Janne på gäddtur/ Janne haukivesillä
Efter att ha satsat mer på gös sistone, var det kul att prova på gädda som omväxling. Vädret på havet var ypperligt med tunga moln hängande på himlen och en varm sydvästan blåsande i 12 sekundmeter. Jag var ute redan i kolmörkt vid första stället, en vasskant med varierande form bakom en strömfåra som i detta väder skulle vara fullpackad med betesfisk. Första ankringen gav till en början inga tecken på fisk, innan jag känner ett litet skuff i betet men missar mothugget. Vid båtkanten ser jag en tioklubbare följa betet men den blir rädd för båten och svänger om. Trots aktiva byten av olika beten behagar den större madamen inte hugga på nytt, så det bär vidare till nästa ställe.
Gäddorna blir mer och mer i stöten under dagen, och jag verkar fånga några vid varje vasskant. Totalt fångas (och återutsätts) 62 stycken, varav storleken varierade i vikter från 1-4kg. Tyvärr uteblir dom större exemplaren, men ett par 6+ fiskar och en topp-fisk på 7,3kg bjuder ändå på lite action. Överlag var gäddorna riktigt pigga och i mycket bra kondis.
Bäst fungerade BJ shallow i färgen skitmört, som fiskades i varierande tempo.
På bilden 7,3:an vilar en stund på mattan innan återutsättning:
Koko syksyn olin enimmäkseen panostanut kuhan kalastukseen, joten nyt kipinä kunnon haukikokeiluun oli kova. Keli oli merellä otollinen lounais-tuulen puhaltaessa 12 metriä sekunnissa ja taivaan ollessa täysin harmaan pilvipeitteen verhoama. Ensimmäinen pysähdys aamuhämärässä oli sopivan virtauksen sivuun/taakse jäävä monimuotoinen kaislapätkä, jossa tällä kelillä oletin löytyvän paljon syönnöskalaa. Vaikutti kuitenkin siltä että paikassa ei olisi haukia, kunnes yhtäkkiä tunsin pienen tönäisyn vieheessä. Pitkistä uitto-pysäytyksistä huolimatta kala ei tarttunut uudestaan, mutta veneen vierellä näin kymppikerholaisen seuraavan viehettä. Kala kuitenkin säikähtää venettä ja ampuu karkuun venettä komealla u-käännöksellä. Vietin ankkurissa vielä pitkän aikaa aktiivisesti eri vieheitä ja värejä kokeillen, mutta kala ei enää näyttäytynyt joten paikanvaihto oli edessä.
Hauet aktivoituivat kunnolla vasta aamuhämärän irrotettua otteensa, ja värikoodin selvittyä vihaisesti iskeviä kaloja vaikutti löytyvän useita miltei joka kaislasta. Marraskuussa valoisa aika päivästä on valitettavan lyhyt, mutta veneen luona ehtii vierailla 62 haukea 1-4 kg väliltä, jotka kaikki vapautettiin. Suuremmat yksilöt jäivät puuttumaan, päivän parhaiden ollessa kaksi 6+ kalaa ja suurimman 7,3kg ( kuvassa matolla). Hauskinta oli, että kaikki kalat olivat erittäin virkeitä ja hyväkuntoisia.
Janne
Pikkis ja Mikko vesillä
Aamun sarastaessa oli meri aivan rasvatyyni, taivas pilvetön ja vesi laskussa("kalakeli"). Taisi mennä toista tuntia ensimmäistä tärppiä odotellessa kirkkaissa vesissä. Hauki sieltä sun täältä. Yksi keskittymä löydettiin iltapäivällä kun tuuli hiukan voimistui ja taivas tummeni hetkelliseksi.
Yhteen isomukseen saimme kontaktin, mutta mies (Minä) vavan päässä oli muissa ajatuksissa ja kunnon vastaisku taisi unohtua 
Hieno päivä vesillä Mikon kanssa kalassa ja ajatuksia vaihdellen. Ensi viikolla uudestaan uusille vesille.
Pikkis
Aamupäivä vesillä
Ensimmäiselle oletulle ottipaikalle saapuessa huomasin veden olevan laskussa hyvää vauhtia ja virtauksen käyvän "väärään" suuntaan, tiedossa oli haasteellinen aamupäivä kun pitemmälle siirtymälle ei ollut aikaa eli amatöörinä tehnyt väärän paikkavalinnan, olisi pitänyt tutkailla paremmin ilmatieteenlaitoksen sivuja ennen vesille lähtöä.
Aamupäivä meni kivaa kakkosen haukea kalastaessa ja taisi niitä veneellä käydä kääntymässä toistakymmentä ja isomukset viettivät aikaansa muualla. Töitä sai tehdä kalojen eteen ja ei kannattanut vanhoihin kaavoihin kangistua.
Oli hienoa kalastella kristallin kirkkaassa vesissä rauhassa, ainoastaan merikotka kävi moikkaamassa.
Pikkis
Isänpäivän aamupisto
Klo 7.20-8.40
Säkkipimeässä rampille ja sukellusvene vesille. Lyhkänen siirtymä ensimmäiselle oletulle ottipaikalle ei tuottanut pettämystä, lyhyen aikaan veneessä kävi kääntymässä jokunen kala jos toinenkin. Kuvan hauki jäi paikan suurimmaksi
toiselle paikalle saavuin ripeästi ja vene aluksi rekaamaan rinteen reunaa. Toinen heitto ja veret seisauttava isku, muutama tuima ravistelu...irti..
Muutama heitto välissä ja metrinen ( kuvassa) iski hampaansa tiukasti jerkkiin, pieni väsyttely ja nosto veneeseen, nopea irrotus ja kasvamaan suuremmaksi.
Lähestyin seuraavaa paikkaa ja ankkuroin veneen, pientä värirallia eri jerkkien muodossa käydessä läpi näin veneen tulevan kohti ja iloiseksi yllätykseksi paikalle saapui teami kaveri Janne. Ei muutakuin vene kylkikiinnitykseen ja yhdessä heittelimme muutaman tunnin. Hauki kävi sinä aikana jokunen uistimissamme ja Jannella iski isompi hauki jerkkiin, mutta ei tälläkertaa pysynyt kiinni, hienot ja isot traktorinrenkaat vain jäi pintaan. Janne joutui lähtemään ja itse ajelin seuraavalle paikalle kokeilemaan josko virtaukset olisivat tuoneet metrikalat paikalle.
Vene ankkuriin ja heitot sujahteli penkan reunalle, aikani heiteltyä iski hauki (kuvassa)2,5m syvyydestä voimalla kiinni, virtaa riitti hauella ja siima vaan viisti vettä. Hetken väsyttelyn jälkeen metrihauki ylös, kuvaus ja takaisin viileään veteen.
Muutamia kaloja kävi vielä veneessä irrotuksessa ja sitten olikin aika suunnata isänpäivälounaalle.
Hienoja hetkiä rauhallisella alueella
Pikkis
7.11.2012
Isomuksiin aamun kuluessa tuli useampi havainto, mutta tällä kertaa ne olivat ovelimpia kuin kalastajat. Hieno hetki oli kun veneen vieressä uistimeen yritti isompi metrikala lyödä kiinni, iskien kumminkin ohi pelkkään perukkeeseen, uistin roikkui suun ulkopuolella ja pelkkä peruke suussa. Nopea vastaisku ei tuottanut tulosta, hauki avasi rauhallisesti kitansa ja hylkäsi perukkeen suusta, jatkaen rauhallisen majesteettilisesti matkaansa.
Pikkis
3.11.2012
Edellisen päivän myräkän ja kastumisen jälkeen toivoin rauhallisempaa tuulta ja kuivempaa tälle päivälle. Mitään ei kannata toivoa, koska se voi toteutua, eli päivästä tuli täysin tyyni ja sellaistahan ei haukipäivälle halua. Aamu ja päivä olivat todella vaikeaa, vain muutama pieni hauki tuli sieltä täältä. Mutta sitten kävi jotain mikä tekee yhdestä syksyn vaikeimmasta päivästä huippupäivän. Aurinko oli jo painumassa horisontin alapuolelle, kun täysin rasvatyynessä kaislan reunassa pyörähti komeat pyörteet ja aalto jerkin perässä, yksi kova nykäisy tuntui vavassa. Sanoin kaverille että se oli muuten iso ja mielessä ajattelin että tilanne oli sen kalan osalta siinä. Molemmat heitimme nopeasti paikkausheitot perään ja lähes heti kun jerkkini tippui veteen, iski kala raivolla uudestaan. Kaveri kaivoi haavia, joka oli alimmaisena sotkussa veneen pohjalla. Kala tuli muutaman potkun jälkeen veneen vierelle ja huomasin että se ei ollut kiinni kuin yhdestä takakoukun haarasta nokankärjessä. Kala vain odotti veneen vierellä eikä lähtenyt mihinkään syöksyilemään, mutta hyvä niin jotta koukku pysyi kiinni ja saatiin se helpolla haaviin. Painoa kalalla oli 11,7kg ja pituutta 117cm. Kala takaisin veteen ja sen jälkeen huippupäivä oli paketissa.
Mikko
2.11.2012
Hauet löytyivät heti ensimmäiseltä paikalta virtauksia lukien. Keskikarkeaa vitosen ja kutosen kalaa oli hyvin otillaan ja taisimme niitä saada reilusti toistakymmentä ensimmäisen penkan reunalta.Päivän isoimmat metrikalat jotka saimme ylös asti jäivät vielä jonkin verran maagisesta kymmenestä kilosta.
Päivä noudatti syksyn kaavaa hyvin samalla tavalla kuin aikaisemmillakin reissuilla eli veden ollessa nousussa ja virtausten ollessa voimakkaimmillaan oli haukikin aktiivinen. Veden laskiessa hakeuduimme toisenlaisille paikoille ja pysyimme kohtuullisesti kaloissa kiinni.
Olosuhteiden muuttuessa on myös kalastajan muutettava kalastustapojaan.
Hauska ja tapahtumarikas päivä Picasson kanssa merellä
Kuvassa Picasso pitelee keskikarkeaa
Pikkis
2.11.2012
Kalastettiin jigeillä ja kun itse en ole vielä tänä syksynä kunnolla haukea kalastanut, enkä niihin ole saanut tuntumaa. Alkuun muutaman kalan kanssa tärpin jälkeen pyysin Mikkoa jo valmistautumaan isompaan kalaan, mutta hän totesi että ei ole vielä iso, koska kala riuhtoo heti tärpin jälkeen ja olivat alle 6kg kaloja. Kyseisellä paikalla isommat kalat pehmeisiin jigeihin tärpätessä eivät tee alkuun potkuja. Mietiskelin jo että onkohan se niin selkeää, kunnes mulla tuli tärppi jossa tunsin vain kovan tärpin ja painoa ilmesstyi siiman toiseen päähän. Hetken kelailin kalaa lähemmäs, eikä kala potkinut ja Mikko totesi että nyt se on isompi, kun ei riuhdo ja alkoi kaivamaan haavia. Itse en siinä vaiheessa vielä ollut siitä niinkään varma vaan ajattelin, että ehkä ois taas samaa kokoa. Kala kun tuli veneen vierelle eikä noussut pohjasta, vaan alkoi ottamaan pitkiä syöksyjä, tajusin sen olevan isompi. Se oli päivän suurin kala ja painoa sillä oli 8,5kg. Nopean kuvauksen ja punnituksen jälkeen kala takaisin ja kalastus jatkui. Klo 12 kello soi merkkinä, että oli lähdettävä kotiin.
Antti
Mikko ja Janne lokakuussa
Keli on utuisen harmaa pilvien peittäessä taivaan, välillä ylitsemme pyyhkii sadekuuroja mutta oikein varustautuneina keli ei ole kalamiehelle ongelma eikä mikään.
Alunperin tarkoituksenamme oli ollut kalastaa tänään vain kohdistetusti suurahventa, mutta sääennusteen nähtyämme nostimme aamulla vielä pikaisesti haukivälineet autoon siitä huolimatta että välineitä oli mukana jo entuudestaankin vähintään tarpeeksi.
Ensimmäinen ankkuripaikka kielii nollatuloksella vaikeasta päivästä, mutta toiselta löytyy Mikolle jo pari rohkaisua tuovaa kontaktia jotka tuntuvat toivotulta isommalta ahvenelta. Muutama hauki sekä yksittäisiä pienempiä ahvenia erehtyy tältä ankkuripaikalta jigeihimme mutta ne ottavat äärimmäisen varovaisesti vaikka seulommekin ottiväriä ahkerasti ja lopulta mielestämme löydämmekin sen sammalenvihreästä hännästä jota on tehostettu mustalla "savulla".
Kaksi ankkuripaikkaa myöhemmin päätämme vielä tehdä siirtymän erään niemen nokan edustalle, mihin yön aikana puhaltanut tuuli onpuskenut syönnöskalaa koko päivän ajan. Siirto kannattaa, ja 3 minuutin päästä ankkurin laskemisesta Mikon jigiin pamauttaa vihaisesti 1120-grammainen raitapaita(kuvassa). Tätä seuraavat vielä yksi 600-grammainen sekä lopuksi itselleni 500-grammainen ennenkuin joudumme lopettamaan ahventen osalta. Luonnollisesti kaikki aapot pääsevät jatkamaan raitojensa kasvattamista parin nopean kuvan jälkeen.
Ahvenpassin jälkeen siirrymme haukijahtiin. Määrässä haukia nousee loppupäivän aikana vajaat kymmenen, joista yksi on muuten tyypillistä 1-2kg kalaa paremman kokoluokan edustaja. Sivutuulessa olevaa kaislikkorantaa heittäessämme tunnen terävän tönäisyn vieheessäni, ja vastaiskua seurannut pitkä ryntäys kelan jarruäänen saattelemana kielii kookkaamasta yksilöstä. Kala on uskomattoman voimakas, ja venyttää väsytyksestä pitkän ennenkuin suostuu veneen vierelle jotta Mikko pystyy varmistamaan lip-lock otteella kalan ja siirtämään sen punnituspussiin joka lasketaan välittömästi takaisin veteen jotta väsynyt kala saisi hetken palautua ennen punnitusta ja valokuvausta.
Ajamme heittomatkan päässä olevalle laakealle kivelle, jonka luona hauki punnitaan pussissa sekä varovaisen valokuvauksen jälkeen pääseetakaisin jatkamaan elämäänsä. Kala on pitkänmallinen, eikä tukevasta selästään huolimatta kovinkaan lihava joten nyt lukemaksi saatu 10,8 kg pitäisi myöhemmin syksyllä tai keväällä olla helposti yli 13.
Mikko ja Janne
Lokakuun ahvenpäivä
Olin Lassen kanssa ahvenia jigaamassa ja keli oli paras mahdollinen mitä ahvenen kalastuksessa toivoo, eli kylmä yö ja tyyni aamu. Tutina oli kova, että tänään tulee hyvin kalaa, mutta pettymykseksi pikkukalaparvet eivät olleet kerääntyneet ahvenpaikalle, joten ahvenet olivat todella tiukassa. Ensimmäisestä paikasta sain 820g ahvenen ja lisäksi tuli muutama pienempi. Parin tunnin jigaamisen jälkeen vaihdoimme kohtaa ja uudesta paikasta ensimmäisellä heitolla karkuutin kalan, jonka uskoin olevan iso ahven ja heti seuraavalla heitolla iski suurahven joka pysyi kiinni. Lassella jäi heitto kesken kun kiirehti haavitsemaan mun kalaa, ja kun kala oli turvallisesti haavissa, Lasse tunsi tärpin omassa vavassaan. Kala pysyi kiinni ja haavitsin sen samaan haaviin missä mun ahven oli. Mukavasti oli haavissa painoa, mun ahven painoi 1260g ja Lassen 900g. Iltapäivä oli todella hiljaista syönnin suhteen, mutta hieno päivä: kalat olivat tiukassa, mutta koko kohdallaan. Päivän kaikki ahvenet päästettiin takaisin.
Mikko
26.10.2012
Olin Lassen kanssa haukia kalastamassa. Meinasi rannassa mennä usko kun mittari näytti 3 astetta pakkasta ja tuulta oli yli 10m/s. Veneen kanssa sählätessä hörppäsi saappaan varsi vettä ja loppupäivän hampaat kalisi kylmyydestä. Kala oli kuitenkin ihan hyvällä syönnillä, päivän suurin kala oli Lasselle tullut 9,3kg, lisäksi tuli noin 6kg ja pienempiä.
Mikko
17.10.2012
Aamulla jo aivan säkki pimeässä alkoi pikkuhauet kiusaamaan uisteitamme. Hirveä määrä alle 4kg haukia tuntui olevan joka paikassa syönnillään, veneen vierellä kävi toista sataa pienempää haukea kääntymässä ja päivän trendi oli että lirkkimällä sai parhaiten ottamaan. Jerkeillä taisi päivän aikana tulla alle kymmenen haukea.
Päivän isoimmat oli reilu kasi ja seiska.
Kyseisellä alueella haukikanta tuntuu olevan erikoisen hyvä, antaa uskoa paikan potenttiaaliin muutaman vuoden päästä.
Pikkis
Timon kanssa kalassa
Aamusta asti meri aivan pläkä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Timon kanssa menimme lähialueen ekalle paikalle ja taisi sieltä avaustapahtumat tulla. Päivän edetessä kävi haukia jokunen raapaisemassa uisteita kunnes Timolla tömähti uistimeen raskas tärppi eräällä rinteellä, vapa taipui ja jarru päästi siimaa sopivalla vauhdilla. Kalan saatiin sulavasti uitettua kumihavashaaviin ja nopea irrotus kuvineen, oli hauki valmis jatkamaan matkaa syviin vesiin. Timolle hieno syyskala 10,6kg ( kuvassa). Vapautusvideo löytyy videoista.
Kaloja tupsahteli muuten harvakseen ja muut isomukset loistivat joko poissailollaan tai emme vaan löytäneet niksejä niiden saamiseksi.
Hieno päivä syksyisellä merellä.
Pikkis
Mikko ja Kaveri vesillä 8.-9.9
Olin kaverin kanssa järvihaukia kalastamassa. Ekana päivänä kalastimme pienehköä järveä vetouistelemalla 3-4m syvyistä aluetta. Aamulla oli kova syönti , haukia kävi veneessä useita muutaman ensimmäisen tunnin aikana, mutta iltaa kohden syönti laantui. päivän ensimmäinen hauki oli päivän suurin kaverille 7,4kg (kuvassa) .
Mikko
JND:n kuhakesä
Oma kuhapanostukseni sijoittui eteläisen Suomen merialueille sekä jossain määrin myös järville. Eniten kuhaa tuli jigailtua perinteisesti, vertikaalilla sekä dropshotilla, mutta myös vetouistelua tuli harrastettua.
Alkukausi:
Kevään ehdoton kohokohta on viimeiset vuodet ollut itselläni hetki, jolloin aurinko lämmittää mukavasti jo päivisin ja kalastus on leppoisaa vaikka sen ottaisi kuinka tosissaan tahansa. Alkukaudesta kalat usein ovat kuitenkin passiivisia, ja otit voivat olla hiuksenhienoja varsinkin naarailla. Tämä tuo oman haasteensa jigaukseen, koska keskittyminen siihen mitä siiman toisessa päässä tapahtuu pitää koko ajan olla 120%. Usein käykin niin, että vieheen uiton ajan sitä elää kuin transsissa, unohtaen ympäröivät tekijät, keskittyen vain ja ainoastaan vieheen täydellisen uintiliikkeen tuottamiseen kunnes on aika havahtua todellisuuteen, vetäistä raikasta ilmaa keuhkoihinsa ja kohdistaa uusi heitto. Tällä tavoin pystyy helposti "hukkaamaan hetkiä" tuntitolkulla, mutta silti heittojen välissä nauttia täysin siemauksin luonnosta. Vuoden 2012 ensimmäinen vapavälinein pyydetty kuha iski kauniin kevätpäivän viimeisessä valossa dropshotilla uitettuun jigiin ja tarjosi kevyillä välineillä mahtavan taistelun. Pitkiä spurtteja ja useaa pohjassa juromista seuranneen taistelun päätteeksi punnituspussiin tuli vierailemaan 84-senttinen ja 7,1kg painava kuha (kuvassa). Muutaman nopeasti otetun valokuvan jälkeen pinkeässä kunnossa ollut naaraskuha lähti pyrstöllä pintaa läiskäyttäen takaisin märkään elementtiinsä, pimeyden jo kietoessa kalamiehet ympärilleen.
Alkukausi tarjosi myös muita isohkoja kuhia reiluun viiteen kiloon saakka, joista kaikki +2kg kuhat luonnollisesti saivat vapautensa takaisin.
Kesäkausi
Lämpimämpien kuukausien aikana tuli vietettyä paljon aikaa vesillä, vuorokauden kaikkina aikoina. On miellyttävää olla vesillä kun pimeys ja kylmyys eivät vaivaa kuten muina vuodenaikoina. Suomen rikkaan luonnon vaihtelevat keli-olosuhteet kuitenkin pitivät huolen siitä, että kevyellä varustuksella kauniissa säässä käynnistynyt kalastusmatka saattoi vaihtua kaatosateeksi kesken reissun, mutta tämä ei haitannut menoa. Uusia ja uus-vanhoja kuhavesiä tuli tutkittua hieman aiempaa laajemmin, ja tuloksiakin syntyi.
Suurin kesän aikaina veneessä vieraillut kuha antoi puntarissa lukeman 9,12kg, tosin ison päänsä ja yleisilmeensä puolesta kala muistutti ehkä enemmän pahamaineista serkkuaan niilinahventa. Kala tuntui ensin siiman päässä huomattavasti pienemmältä, mutta väsytyksen aikana massa kasvoi ja kasvoi, kunnes veneen vierelle saapuessaan kala ei suostunutkaan nousemaan pohjasta. Pitkällisen juromisen jälkeen ensimmäistä kertaa pintautuessaan todellinen koko piirtyi verkkokalvolle. Kuha nousi suu ammottaen syvyydestä, kääntääkseen välittömästi korkean kuparisen sivuprofiilinsa vain kadottaakseen koko olemuksensa lapiomaisen pyrstön heilautuksella takaisin syvemmälle kelan räikän säestyksen saattelemana. Kuha usein riehaantuu taistelemaan voimakkaimmin vasta veneen vierellä, eikä tämä yksilö tehnyt poikkeusta. Muutaman minuutin juromisen jälkeen kala saatiin kuitenkin turvallisesti ohjattua Savagearin suurimman kumipunoshaavin kyytiin.
Kuten kaikkien isojen kalojen kanssa, annettiin isomuksen seuraavaksi hengähtää haavissa veneen vierellä ennen itse punnitusta, joka tapahtui haavin irrotetussa havas-osassa. Samalla irrotettiin varovasti koukut kalan suusta ja valmisteltiin punnitus- ja suojavälineet veneessä. Punnituksen jälkeen kala märkiin käsiin liplock-otteella ja nosto laidan kosteammalle puolelle jatkamaan kasvuaan entisestään. Samalla otettiin parit nopeat kuvat. Tässä kuha matkalla vapauteen haavista nostettuna.
Muita kesäkauden kohokohtia olivat muum. 7,64kg, 6,8kg, 6,3kg, 6,1kg ja monta 3-6kg välille asettuvaa kalaa.
Janne
Salon veljesten kuha kesä 2012
Kuhia etsimme etelä- ja keskisuomen kuhavesiltä. Koluimme sekä vanhoja tuttuja mestoja ja etsimme paljon uusia paikkoja. Tänä vuonna aloitimme kuhan kalastuksen alkukesällä jigaamalla ja loppukesää kohden kalastus painottui enemmän uisteluun. Tavoitteenamme oli etsiä vain isoja kuhia ja kaikki yli 2kg kuhat vapautimme. Ruokakaloja otimme silloin tällöin pienemmistä yksilöistä.
Jigikausi lähti kunnolla käyntiin kesäkuun alussa jolloin hauenkalastus jäi kesätauolle. Perinteisellä jigauksella mentiin, simppelit systeemit on mieleemme ja kun kaloihin niillä saa kontakteja ei tuntunut tarpeelliselta muuttaa jigaus suuntaa.
Kuvassa kesän suurin jigaamalla tullut kuha 6,08kg lähdössä takaisin
Kuhanuistelu tuli taas tänä vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen uudestaan kuvioihin heinäkuussa. Kesälomaa oli heinäkuu ja elokuun alku ja vesillä tuli vietettyä enemmän aikaa kuin kotona. Paljon kun viettää aikaa vesillä osuu isomman kalan syönti hetkiin, mutta myös kuhattomat päivät olivat tavallisia. Kesän hienoin hetki oli Mikolla, kun sai uuden kuha enkkansa 9,4kg.
9,4kg lähdössä takaisin vapauteen
Hyvänä kakkosena 7,1kg ( kuvassa), lisäksi kuhakauteen mahtui useita 3-6kg kuhia.
Antti ja Mikko
TJK:n kuha kesä 2012
Menneen kesän kuharapsaa
Kuhan jigikalastus on itselleni jo kauan ollut muuta kuin ”kops siellä kops kolli täällä”. Jigikalastuksen haasteet ovat juuri siellä, minne ne itse asettaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa useimmiten varmojen massapaikkojen kiertämistä ja ainaista uuden etsimistä ja kokeilua. Toki välillä, uuden oppimisen sijaan, on teemana vain ja ainoastaan kuhaa pannulle.
Tsekkasin erilaisia metodeja, hain mahdollisia kuhakontakteja eri vesistöistä ja erilaisilta paikoilta, makeista ja suolaisista. Odotukset ja fiilis olivat keväällä korkealla, kuten tavallista. Monesti kuhan kevätjigaus mielletään jopa liian helpoksi. Minulle se ei sitä, ehkä valintojeni vuoksi, kuitenkaan ole. Useimmiten on tyytyminen pariin tai korkeintaan muutamaan tapahtumaan.
Joskus on tarjolla muutakin kuin työtä.
Kevään kuhareissuissa on elementtinä myös luonnon havainnointi, muuttolintujen saapuminen ja asettuminen omille sijoilleen. Linnuston pesinnän aloitus rajaa monesti myös mahdollisuuksia ”kääntää jokainen kivi”. Kevään kuhastus on kuitenkin aina hyvänmielen kalastusta, jonka suolaa soitto emännälle ja kotiin viety ensimmäinen paistikuha.
Kevään maagisin tunne oli, kun Savagearin kumihavashaavin kanssa digivaakaan ilmestyi yli kympin meneviä lukuja. Mammakuhan painoksi jäi kuitenkin 9,3 kg. Uusi jigi-ja kuhaenkka oli siinä. Otti perinteiseen sirppipyrstöjigiin. C&R luonnollisesti.
Missäs kuhat
Uistelukauden alku oli tavalliseen tapaan ajoituksen hakemista, siis hieman hapuilevaa. Muutama ruokakuhapassi riitti aluksi pahimpaan kuhanälkään.
”Nälkä” kasvaa (pikku kuhaa) syödessä
Kesän edetessä vedin pääasiassa keskikokoisia vaappuja eri syvyyksillä. Muutama rauhallinen järvi ja onnistuneesti kohdennetut ajankohdat palkitsi. Uistelukauden parhaat kuhat ylsivät mukaviin lukemiin( kuvassa 7,8kg). Myös nämä pääsivät luonnollisesti jatkamaan isojen mätijyviensä tuotantoa, toivottavasti useiksi vuosiksi eteenpäin.
Kuhankin voi hyvin nostaa kiduskannen takaa.
TJK
Antti ja Mikko tutkimassa pohjoisen vesiä
Käytiin heinäkuun alussa perinteisellä pohjoisen ahvenreissulla. Tänä vuonna lähdimme taas uutta aluetta tutkimaan ja ensimmäinen kohteemme oli pieni ja matala järvi.
Hyvin nopeasti selvisi, että järvessä on runsas ahvenkanta. Rantoja heitellessä tuli välillä kymmeniä ahvenia uistimen perässä ja peräjälkeen useilla heitoilla tuli kaloja. Järvi kierrettiin kerran ja totesimme sen olevan täynnä ahvenia. Sitten päätimme lopettaa kalastuksen, koska ei viitsitty häiritä kaloja enempää ja pystytimme teltan ja illan vietimme nuotiolla ja ihmettelimme millaisia kalavedet oikeasti voivat olla jos kalat saavat kasvaa rauhassa. Ahvenet olivat lähes kaikki 37-42cm väliin ja painoltaan 600g-950g ja vain muutama pienempi osui kohdalle.
Silloin kun kalat eivät ole nähneet vieheitä, ne eivät osaa syönnin osuessa varoa mitään, joten kalamiehen on tiedettävä kohtuus. Kaikki ahvenet vapautimme ja paistoimme nuotiolla yhden erittäin maukkaan hauen.
Aamulla purimme leirin ja kahvia juodessa vielä hiljennyimme järven rannalla, emme heittäneet enään heittoakaan ahvenia kunnioittaen, nöyrä kiitos ja anteeksi järvelle ja pyrimme poistumaan jälkiä jättämättä. Matkalla kalastimme useampaa järveä saaden saaliiksi vain pientä haukea ja pienempää ahventa.
Illalla pystytimme leirin järven rantaan jota kalastimme useita päiviä. Alkuun kalastimme sitä useita tunteja saaden vain muutaman pienen ahvenen. Kunnes iltapalan jälkeen päätimme käydä kokeilemassa yhden lahden edustalta jos siellä olisi isoja haukia. Jerkeillä saimme siitä nopeasti useamman hauen joista suurin oli arvio +5kg. Viimein yksi haukena pidetty jerkkiin napannut kala näyttäytyessään olikin iso ahven. Vaihdoimme nopeasti jigit siiman päähän ja heittelimme siitä vuorotellen vielä 3 ahventa lisää. Ahvenet olivat todella pulleita ja jokainen niistä painoi yli kilon. Nopeasti ahventen tulo loppui ja palasimme leirille. Nukkumaan mennessä mietimme kuinka kovan järven onnistuimme löytämään.
Seuraavana aamuna aloitimme edellisillan ahven paikasta, mutta nyt ahvenet olivat poissa ja vain muutama hauki kävi uistinta maistamassa. Vaihdoimme paikkaa ja päivän aikana saimme saaliiksi vain haukia ja illalla löysimme todellisen ahvenparatiisin. Yhdelle pienelle alueelle oli pakkautunut valtavasti suuria ahvenia. Illan aikana saimme kymmeniä ahvenia, joista 13kpl ylitti kilon painon. Tämä oli kyllä hurjin ahvenpaikka, jossa ollaan koskaan kalastettu. Yhden 900g ahvenen jouduimme ottamaan ruuaksi, koska se vuosi verta. Siitä paistoimme kahdelle sopivan iltapalan nuudeleiden kera. Otimme kalan päästä luita talteen iän määritystä varten ja kala näyttäisi olevan 13 vuotias. Kaikki muut kalat vapautimme.
Seuraavana aamuna oli taas suunniteltava uusia paikkoja, koska silloin kun kalastuspainetta ei ole juuri olenkaan, ei tunnu oikealta rasittaa omalla kalastuksellakaan liikaa yhtä paikkaa. Aamulla keli oli tuulinen joten päätimme aloittaa jerkkaamalla haukia ja ne olivat hyvällä syönnillä. Saimme useamman paksuniskaisen hauen, joista suurin oli arvio yli 6kg. Sitten onnistumme löytämään yhdestä paikasta ahvenia. Saamme siitä 6 ahventa, joista isoin on reissun suurin 1260g. Tämän jälkeen saamme paikasta ainoastaan haukia.
Seuraavana aamuna käymme uudestaan heittämässä paikan josta saimme reissun suurimman ahvenen ja siitä tulee yksi ahven, joka jää karvan alle kilon. Sitten keli muuttuu todella myrskyiseksi ja kahteen päivään emme löydä ahvenia ja kovan tuulen luvattiin vaan jatkuvan joten päätimme lähteä kotiin todella onnistuneen reissun jälkeen.
Mikko ja Antti