Elettiin kalastajan ajanlaskussa 1980/-90- luvun vaihdetta. Tapanani oli paketoida työpäivän ajatukset jokipenkalla fiilistellen, siimoja oikoen. Ei ollut niin väliä, oliko siiman päässä aapo, hauki, kille tai harvinaisempi vieras kuha. Elettiin myös haasteellista UL- aikaa, voittaja ei suinkaan aina ollut se isompi jötikkä siiman yläpäässä. Mentiin avoimin mielin, kaikkea kokeillen ja täysillä eteenpäin – tutustuin myös toutaimeen.
Uhanalaista toutainta oli alettu istuttaa uusiin vesistöihin tavoitteena lajin turvaaminen. Tanakoita ”särkitärppejä” tuli yhä useammalle. Ensimmäinen toutaimeni oli alle 30 cm:n varrestaan huolimatta tapaus – ihastuin kalaan ensi tutustumalla. Pieni, mutta niin voimakas ja virtaviivainen. Hienot vahvat evät ja tukeva lihaksikas pyrstön tyvi. Upea vedenelävä kerrassaan. Niinpä kaivoin saatavilla olevan tiedon toutaimen historiasta ja sen nykytilanteesta Suomessa. Soitin myös istutuksista vastaaville saadakseni tarkempaa tietoa lajin mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Kuvaukset olivat innostavia ja ennakoivat varovaista menestystä. Kesäni kalastus oli näin sinetöity ja päivä toisensa jälkeen seisoin joessa vyötäröitä myöten vain kevyt perhosiima pintaa roiskien. Olin osa jokiluontoa, osa toutaimen maailmaa.
Alkoi myös pienimuotoinen valistustyö lajista ja sen tilanteesta. Yleinen kysymys oli: ”Onks se joku taimen , vai?” Vinkkasin uteliaille: ”Erittäin hidaskasvuinen, mutta isoksi kasvava petomainen särkikala, joka menestyessään olisi myös haastava UL- kala.” Sivusaaliina saadun toutaimen vapautus oli jo tuolloin joillekin selviö, mutta edelleen moni lensi ”muiden” särkien muassa lepikkoon.
Kuului myös ristiriitaisia arvioita toutaimen roolista. Joidenkin mielestä se oli hyödyllinen salakkaimuri ja myös toivottu siiman kiristäjä. Toiset näkivät sen uhaksi kuhan penikoille. Joillekin se oli vain riesa, verkkojen repijä. Yhtä mieltä oltiin ilmeisesti vain siitä, että ruokakalaksi siitä ei oikein ole. Salaperäinen särkikala kasvoi ja alkoi myös lisääntyä. Moni skeptikko ymmärsi pyörtää vanhat ennakkoluulonsa. Toutain alkoi menestyä niin luonnossa kuin kalastajien fantasioissa.
Monikiloinen toutain ei ole enää kovinkaan suuri harvinaisuus. On opittu vapauttamaan sivusaaliiksi saatu toutain paremmanmakuisten ruokalojen tieltä. Joissain uistelukilpailuissa toutain on kuitenkin pisteytetty laji ja alamitan ylittävät kalat tapetaan kokoon katsomatta. Suuret hyvän lisääntymispotentiaalin yksilöt olisivat tärkeitä myös tälle lajille. Mielestämme on sääli tappaa erittäin hidaskasvuinen ja ruokakalana kehno toutain vain kilpailupisteiden vuoksi. Toivoisimme kilpailuorganisaatioiden huomaavan tämän ja kehittävän kilpailusääntöjään toutaimen hyväksi. Sivusaaliina saisimme myös jatkossa nauttia hienoista toutainelämyksistä.
https://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/toutain/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Toutain
Tjk, Team Lucioperca