09.04.2017 00:21
Nyt on kaikki tämän talven reissut jäälle tehty. On aika taas pakata kairat, ahkiot ja muut talvionkivälineet varastoon ja muistella menyttä kautta.
Mieleen jäi ehkä päälimmäiseksi reissut joita tein poikani Lukaksen kanssa. Niillä reissuilla tehtiin aina tulet sen jälkeen kun onget saatiin pyyntiin. Paistettiin makkarat ja sen jälkeen syötiin pullaa ja viimeisenä avattiin karkkipussi jos poika alkoi näyttämään pitkästymisen merkkejä. Täytyy silti sanoa että reilu 4 vuotias poika oli kyllä innokas lähtemään jäälle mukaan. Heti ensimmäisellä reissulla jo poika väsytteli itse ennätyshauekseen yli kolmekiloisen, toki vähän jouduin vielä auttamaan kalan nostossa avannosta. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan talven tavoitteeksi asetimme saada yksi isompikin hauki näytille.
Välillä pilkittiin
Enkkoja rikottiin!
Maaliskuun puolivälissä tehtiin pojan kanssa viimeisin reissu. Itse ehdotin kohteeksi ******järveä ja poika ei siitä oikein innostunut. Hän katseli huoneessaan maapallokarttaa ja totes että: "Isi katsoin karttaa ja sielä ei nyt syö hauki. ei mennä sinne! Vaan mennäänkin ******järvelle, koska sielä syö!" Sit hän sanoi vielä että: "mennään kutosen montulle" ja järvessä on oikeastikkin sellainen :) Tajusin että poikahan on todella tarkkaan kuunnellut kalajuttuja vierestä, koska en ole sitä hänelle kertonut :). Kun luvatkin oli sille järvelle niin ilman muuta oli mentävä sinne minne poika halusi ja luotettava hänen karttapalloon :). Jäälle kun päästiin Kairattiin reiät, laitettiin syötit pyytämää, sytytettin nuotio ja paistettiin makkarat. Syötiin korvapuustit jälkkäriksi ja kaivettiin vielä karkkipussikin esiin, mutta onget olivat hiljaa, mitään ei tapahtunut. Poika alkoi jo haluamaan kotiin ja oltiin jo päätetty ottaa onget ylös ja lähteä, mutta onneksi emme ehtineet viel. Sillä yksi vienti saatiin lopulta. Siima juoksi kovaa vauhtia kelalta ja itsestäni tuntui vahvasti siltä, että sielä oli iso. Joten päätin vetää vastarin itse siimasta nykäisemällä. Samantien tajusin että nyt se kaivattu isompi hauki oli vihdoin sielä! Pojan ilmeestä näki heti että hän oli innoissaan. Väsyteltiin kalaa yhdessä ja se oli tosi pirteä. Ahkio oli kauempana ja poika juoksi sen hakemaan. Hän teki senkin niin päättäväisesti ja innokkaasti ja tiesi hyvin mitä silloin piti tehdä. En uskaltanut jättää poikaa yksin niin ison kalan kanssa ja hakea itse ahkiota, ettei siima mene poikki tai onki avantoon. Täytettiin ahkio yhdessä vedellä ja nostetiin kala avantosta ja se sai hetken uida ahkiossa ihmeteltävänä. Punnattiin, mitattiin, kuvattii ja lopulta se vapautettiin ja sit lyötiin nyrkit vastakkain ja hyydettiin: "Jess!". Niin oli Haanpään Perttu opettanut ja sen hän muistaa aina, kun tulee minkä kokoinen kala tahansa :) Mitat hauella oli 102cm ja 7,2kg.
Itsekseen, Mikon, Pertun ja Teron kanssa tuli tehtyä myös aika paljon reissuja, vaikka tuntui että tänä talvena se kaikkeista suurin polte jäälle ja täkyonkimaan pääsemisestä oli hieman hiipunut. Kyllä ne avovedet poltteli koko talven enemmän. Hyviä reissuja oli kuitenkin. Toki oli monta reissua joilla kalat oli tiukassa. Suurin jäälle tullut hauki tuli komeasti viimeisellä reissulla viimeisenä kalana ja jätti myös pienen kaipuun jäälle.
Talven viimeinen hauki 10,8kg ja 111cm
Talven aikana ehdein käydä myös yhden kerran ahvenia täkyonkimassa ja muutama niitä saatiinkin.
800g
Kun kävin hakemassa syöttikala katiskan pois pelastautumispuku päällä rannasta kahlaten päästen jäälle ja katiskassa oli todella komea made. Se oli itseään vielä lihottanut entisestään syömällä katiskasta särkiä. Paksuutta sillä oli sen verran, että kyllä kuusi tuumainen avantokin oisi varmasti täynnä sitä nostaessa. Se oli suurin made mitä olen eläessäni nähnyt. Pienen ihailun jälkeen päästin sen pois ja mietin vain kuinka upea kala se olisikaan pilkillä saatuna. Siinä on ensi talvelle tavoitetta.
Antti Salo