Töistä lähtiessäni eksyin eräänä päivänä Espoon Leppävaarassa sijaitsevan kauppakeskus Cellon K-Citymarketin kalatiskiä kuikuilemaan. Kyseisellä kalatiskillä on monesti innovatiivisia kokeiluita, ja tälläkin kertaa silmään osui tavallisesta lohi- ja kuhavoittoisesta tarjonnasta pirteästi edukseen erottuva lisäys; Suutari. Oli hienoa nähdä, että myös ns ”vähempi-arvoinen” kala kelpaa myyntiin ja koen pelkästään positiivisena että kalatiskin vakiokauraan eli kuhaan ja lohikaloihin saadaan vaihtelua. Vastaavanlainen kehityksen suunta olisi toivottavaa laajemmaltikin.
Innostuin tuosta suutarista kalatiskillä sen verran paljon, että otin reilun kilon kalan talteen sunnuntaina kesämökiltämme kun niitä oli uinut täkykatiskaan lähes aikuisen miehen painon edestä. Joskus aiemmin olen Heinäkuun hellekeleillä yrittänyt savustaa +25 asteen vedestä pyydettyä kesä-suutaria laihoin tuloksin, mutta nyt vedet olivat vielä viileitä ja suutari saisi uuden mahdollisuuden savupöntössä.
Pinnaltaan limainen suutari sai saman käsittelyn kuin made, eli pinnasta kaikki lima pois ja nahka kuivaksi. Sitten yö suolaantumassa ja ennen savupönttöön asettelua vielä uusi kuivaus.
Rasvaisena kalana suutari kestää normaalia pidemmän savuajan jolloin myös makua imeytyy enemmän kun savussa istuu pidempään. Itse makuelämys oli aiemmista kokemuksista ja pienistä ennakkoluuloista huolimatta positiivinen: kalan maku oli mieto mutta hyvä, eikä tippaakaan kuivaa. Särkikalalle tyypilliseen tapaan ruotojen kanssa taistelua riitti varsinkin pyrstöpäässä, mutta tulos oli vaivan arvoinen. Erityisesti majoneesin kera leivällä savukala teki kauppansa erinomaisesti.
Jatkossa koitan vielä hieman erilaista maustamista, esim vatsaonteloon voi laittaa tuoretta leikattua ruohosipulia tai katajanoksia, miksipä ei kesäisiä yrttejäkin kuten timjamia.
Tämän uusio-kokeilun pohjalta uskallan suositella suutaria muillekin ennakkoluulottomille kokeilijoille. Itse ainakin tulen tarjoilemaan perheelleni savusuutaria vielä toistamiseen.
TLP, Janne