Lähdin Teron kanssa vertikaalijigaamaan haukia järvelle. Kiersimme ensin alkusyksyn ”varmat ottipaikat" läpi, mutta yhtä pientä haukea lukuun ottamatta niistä ei löytynyt. Muutamia isoja pikkukala parvia koitimme myös jigata, mutta niistäkään ei kuulunut haukia. Kävi jo mielessä että onko kesä ollut niin kylmä, että haukia ei ole siirtynyt syvempään selkäveteen. Lopulta löysimme selältä paikan, jossa oli useampia kaaria. Ensimmäinen joka otti Terolle kiinni näytti, että kesähauissa on virtaa! Kala vei useita minuutteja pitkiä syöksyjä joka suuntaan ja muutaman kerran näytti että se ei pysähdy mihinkään. Se ei meinannut näyttäytyä millään. Sanoin Terolle jo: "onks se ees hauki ku on noin järjettömän nopea menemään eikä ravistele". Mullakin kädet tärisi, vaikka kala ei ollut edes mulle kiinni. Viimein Tero sai kalan pintaan ja sain sen haavittua. Odotimme kyllä vielä suurempaa otusta. Punnittiin, otettiin pari kuvaa ja laitettiin se takas veteen. Painoa sille oli kertynyt 7,7kg. Se oli todella väsynyt taistelun jäljiltä ja jouduimme elvyttämään sitä ainakin vartin aikaa ennen kuin se ponkaisi takaisin syvyyksiin. Samalta alueelta saimme vielä useampia haukia, mutta ne olivat kaikki huomattavasti pienempiä. Hauen vertikaalijigaus oli taas mukavaa vaihtelua kuhan vertikaalijigaukselle, koska hauet tuntuvat olevan paljon helpompia saada nappaamaan kiinni ja ne lähtevät usein samantien jigin perään eikä siinä muutenkaan ole ihan niin tarkkaa miten jigin tiputtaa tai nypyttää.
Mikko