19.10.2014 22:52
Vähän turhan myöhään meni haukihulinoiden alku tänä syksynä. Syyslomaviikolla pakkasin lähes syntisen painavan haukirompelaatikon ja lähdin kaislikoille. Korkeapainekeli ja aamu-usva takasi hienoa ulkoilua joskin muutama haukikaan ei toki olisi pahitteeksi. Ensin piti yrittää hahmottaa, millaisilla paikoilla soppa todennäköisimmen kiehuu.
Kaislan reunasta tuli ensimmäinen haukitälli hyvinkin pian, vaan mokoma kun ei pysynyt. Taisi olla jopa ulkona ruokakokohaarukasta, joten homma jatkui sujuvasti. Ainakin yksi hauki oli löytynyt. Paluu hauenkalastuksen pariin tuntuu taas oikein mukavalta. Ei yhtä ilman toista, mutta vielä ei ollut selvillä, oliko myös hieman paremmat hauet samoilla paikoilla vai pitäisikö ronkkia muita paikkatyyppejä. Eipä tarvinnut. Jgiä vietiin kohta voimalla ja kovaa- jeps, iso ja pitkä hauki oli pehmovieheen kimpussa. Eipä osannut tämä luupää päättää suuntaa vaan välillä mentiin kohti puskia siimaa kiristäen, välillä avarammille vesille. Haaviin se kuitenkin päätyi ja haavissa sen punnitsin 11,3 kg (haavi vähennetty).
Kalastus jatkui, mutta kevyemmillä seteillä. Lusikka on saanut aina arvostukseni. Niin monta todella hyvää kalaa on tämä nykyään turhankin aliarvostettu viehetyyppi minulle vuosien saatossa toimittanut. Haspelivapa käteen ja pitkille kaarille 45g Onduspoonilla. Lusikka ja haspeli kelpasivat mainiosti noin kuutosen vauhtipäälle. On tämä mukavaa! Reissulta löytyi myös ruokahaukikokoja, joten... thank's Ahti!
Timo