03.12.2015 00:24
Sunnuntaina kävimme merellä Janin kanssa. Tarkoitus oli kalastaa haukea, sekä vetäen että heitellen. Rampilla olimme hyvissä ajoin jo pimeässä ja kun saatiin vene vesille ja päästiin ensimmmäiselle paikalle oli vielä hämärää. Meren pintä oli peili tyyni. Vähän aikaa heittelimme tyhjää ennen kuin aloimme uistelemaan. Uistellessa aika nopeasti Jani sai ensimmäisen kalan siiman päähän 30cm true troutiin. Otimme kalan haaviin ja käytimme sen myös vaa-alla. Paino jäi vähän alle 7kg. Hyvä alku ja fiilis oli, että paikalla saattaisi nyt olla isompiakin. Kalastimme paikkaa puoleenpäivään asti ja saimme vain jokusen hauen lisää. sitten oli tehtävä vaikea päätös, jäädäänkö tahkomaan samaa paikkaa loppu illaksi uskossa, että sieltä nousee vielä joku isompikin. Vai teemmekö siirtymän seuraavalle paikalle josta paluu takaisin ei olisi enään järkevää. Päivä on tähän aikaan vuodesta jo niin lyhyt, että ajomatkoihin kulutettu aika on yritettävä minioida. Teimme päätöksen vaihtaa paikkaa ja kaloja tuli sieltä viimeiset tunnit hyvään tahtiin. Suurin ja illan viimeinen kala tuli jo hämärässä 4 metrin syvyisestä rinteestä ja painoi 7,4kg.
Tuuli voimistui koko ajan ja pimeässä ajoimme isomman selän yli kovassa vasta aallokossa takaisin rampille. Eipä sitä ole ennen tullut ajeltua pilkkopimeässä sellaisessa merenkäynnissä. Eikä kyllä toivo koskaan enään joutuvansa ajamaan. Pimeässä aaltojen mukaan ei pystynyt ajamaan, koska kaikki aallot iskevät veneeseen yllättäen, eikä niiden suuntaakaan pysty täysin arvioimaan. Sitten kun vene sukelsi parin aallon läpi vetäen satoja litroja vettä veneeseen. Vettä oli lähes saappaan varren verran veneessä ja Yamarinin pieni veden poisto reikä ei imenytkään sitä vettä kovinkaan nopeasti pois ja vettä pääsi takapenkin välistä valumaan välipohjaan asti. Siinä sai kovaan tahtiin heiluttaa ämpäriä samalla ja kyllä täytyy myöntää että pelotti. Käännettiin vene nopeasti myötä aaltoon, koska veneen uidessa veden painosta syvemmällä seuraavat aallot tulisi vielä helpommalla sisään ja olisi vielä pahempi ja pyrittiin menemään pienen saaren suojaan, mutta kiviä velloi joka puolella pinnassa ja kaiku alkoi näyttää paria metriä, niin ei muuta kuin pakki päälle ja keula takas kohti aaltoja, vene onneksi tyhjeni ja sit loppu matka mentiinkin kieli keskellä suuta hidasta vauhtia.
Antti ja Mikko