Päivästä oli luvattu tyyni ja lämmin. En osannut vielä aavistaa mitä oli luvassa, kun pakkasin Pikkiksen kanssa kamoja veneeseen aamu kuudelta. Aamun aikana kävi pari haukea ja yksi kuha pitämässä meitä hereillä. Puolen päivän aikaan sain vertikaalijigiini välivedestä neljän metrin syvyydestä iskemään kalan joka ensi syöksyllä vei suoraa kelalta siimaa ja pohjaan päin. Mietin mielessäni että nyt on isompi hauki, kunnes kala alkoi isolle kuhalle tyypillisti pohjaan päin juromaan. Siinä vaiheessa tunne oli jotain uskomatonta. Sanoin kovaan ääneen Pikkikselle että tää onkin kuha ja ihan v***n iso, hoin kait tota sanaa aika moneen kertaan, kunnes kala näyttäytyi pinnassa. Aivan järjettömän kokoinen kuha kävi pinnassa. Nyt huusin ei v**** se on kympin kuha ja Pikkis vastasi, että on se kymppi! Kala sukelsi uudestaan, tärisin kauhusta ja en nähnyt enää muuta kuin siiman joka jatkui syvyyksiin. Yritin vain pumpata kalaa ylös ja pelkäsin kokoajan että kohta löystyy. Sain kalan uudelleen pintaan ja näin kuin hidastetussa elokuvassa kuinka hitaasti kuha menee haavin havaksen puolelle... Ja vihdoin se oli kokonaan haavissa! Nostin vielä toisella kädellä haavia, vaikka se oli jo pinnan yläpuolella ja siinä taisi aikamoinen riemun kiljaisu päästä! Ylävitoset ja fiilis oli aivan mahtava. Kuha oli aivan jäätävän paksu ja pitkä. Kaivoin vaa'an tärisevin käsin ja samalla moneen kertaan sanoimme, että se on pakko olla kymppi. Punnasin ja vaaka antoi himpun verran alle maagisen luvun haavin vähennyksen jälkeen. Voiko olla? totesimme yhteen ääneen ja kaivoin toisen vaa'an ja se näytti samaa ja varmuudeksi vielä kolmas vaaka ja sama tulos taas joten pakko se oli uskoa ja tuomitsimme kuhan 9,8kg. Kuha paransi ennätystäni 150g! Mittaus antoi pituudeksi 97cm! Pari nopeaa kuvaa kalasta ja nostin sen järven puolelle ja se ampaisi saman tien käsistäni joten vapautuksesta emme kerenneet ottaa kuvia. Tämän tapauksen jälkeen lähetimme tekstiviestit ja soitin pari puhelua. Jatkoimme vielä jonkin aikaa kalastusta. Solmin uuden jigin, mutta olin niin täpinöissäni, että solmin vahingossa saman jigin neljä kertaa uudelleen, ennen kuin sain oikean jigin siiman päähän, kädet tärisi vielä puolen tunnin päästä. Pikkiksellä oli hauskaa katella mun sekoilua :) Yritimme vielä kalastaa, mulla oli niin tyhjä olo että harvemmin kalapäivää haluaa lopettaa kesken, mutta nyt halusin. Tällaisten päivien jälkeen voi aina miettiä miksi kalastus on niin addiktoivaa touhua. Vaikea se on saada samanlaisia kiksejä mistään arkipäivän jutuista!
Mikko ja Pikkis