Kymppikuha
www.youtube.com/watch?v=jf3Ldzq8EbY (linkissä kymppi kuhan vapautus)
Joskus tulee fiilis, että nyt on mentävä. Kortit on kohdillaan ja loppu on kiinni omasta uskosta kalan tuloon. Juuri tuon ikimuistoisen aamun fiilis oli erilainen kuin kuhavesillä yleensä.
Aallokkoa ei ollut liikaa, joskaan ei aivan tyyntäkään. Lisääntyvä valo ehkä painaisi mahdolliset pintakuhat hieman syvemmälle. Keli vaikutti lupaavalta. Eipä muuta kuin isohko lerputin kuitusiiman ja 0,65 mm monofiiliperukkeen päähän ja hommiin. En ollut tällä kertaa hakemassa ainoastaan pikapika ruokakuhaa vaan anomassa Ahdilta mahdollisesti myös vähän isompaa. Töitä oli siis tiedossa.
Tapahtumia alkoi tulla vasta muutaman metrin syvyydestä: Ei kuhia vaan ilmiömäisen "ikäviä" kesähaukia, joita en todellakaan toivo siimani päähän taistelemaan ja koukuttamaan itseäni kesken kuhajahdin. Kesähauki on menevä kala, mutta "pakkaus raakaa voimaa " odotti vielä pinnan alla...kunnes vapani tärähti ja jigi jäi kuin pohjaan. Hetki mentiin massalla vääntäen. "Nyt on iso kala kiinni", tuumasin. Käytös viittasi kuhaan. Pysyin rauhallisena vavan päässä, enkä onnekseni alkanut minkäänlaiseen köydenvetoon. Tasainen ote saattoi otuksen lopulta pintaan ja valmiina odottanut Savagearin iso kumihavashaavi lipui kuhan alle. Siinä se on, mörkö mokoma. Uskalsin herätellä toiveita ties mistä.
Kala oli siis haavissa, mutta mitäs mä teen.
Pakko tunnustaa, että olin hetken hämilläni, istuin ja hapuilin. Kaikki ei mennytkään ihan niin sutjakkaasti ja järjestyksessä kuten yleensä. Karsea kuha oli kuitenkin turvallisesti jättihaavissa ja uusi enkka alkoi jo kutitella. Punnaus haavissa ja haavin paino pois. Näin kävi ja bonuksena maaginen raja rikki, kuha 10,1 kg (videoklippi). Aika säälittävällä marginaalilla tosin, mutta se on otettava, mitä annetaan. Istuin penkille tekstailemaan näppishäröjä kavereille. Kerrankin se wanhakin vapisee, ainakin melkein :)
Pahin "nälkä" on jo vuosien hioma, eikä tapaus muuttanut uteliaisuuttani. Työ sai siis jatkua.
Tovi piti kuitenkin odotella seuraava tapahtumaa, joka pisti päivän keskipainon komeaksi. Jigia vietiin taas. Tällä kertaa kuviot oli selvät ja haavitsin komean kuhan 7,2 kg.
Muita kuhia ei siten tullutkaan, mutta reissu jäi kalamiehen historiaan yhtenä mieluisimmista.
Tutkimuksin on todettu, että nimenomaan isojen kuhien kutu on kuhakannoille kaikkein tärkein. Siksi myös nämä saivat palata takaisin arvokkaaseen rooliinsa, takaisin veteen. Ruokakuhien puutteessa menin vielä uistelemaan iltayön leppeään keliin. Puuttuvat kuhat löytyi hieman varmemmilta apajilta aivan pinnasta.
Timo-TLP