30.08.2014 20:48
Pintavedet olivat lämmenneet vauhdilla, joten päätimme kokeilla kuhien syömähaluja pinnan tuntumasta. Ensimmäiset tatsit saatiin hyvin pian. Pari tälliä ja pari pikkuhaukea antoi uskoa jonkinlaiseen syöntiin. Kuhavaaput perässä - ja haukea pukkaa: Hauki on mukava kala, mutta täpötäyttä rompetoria muistuttavaan veneeseen ei kauheasti lisäsäpinää toivo, vallankin kun tällä kertaa kohdekalana oli kuha.
Jonkinlainen syönnin tynkä tuntui hiipuvan kokonaan ja vedimme toista tuntia tyhjää, kunnes siima tiukkaa. Arvuuttelimme, onko kohdekala vai ylläri. Siima oli pinnan tuntumassa eli hyvin todennäköisesti hauki. Näinhän siinä kävi, ja tällä kertaa vitosen luokkaa oleva laihahko kala puski itsensä veneen viereen vapautettavaksi suoraan vedessä.
Uistelu jatkui ja kuhamiehet oli toiveikkaina. Seuraava tapahtuma tuli samaan vihertävään pieneen 12-13cm kuhavaappuun: Jälleen pientä tuntumaa lajista, kunnes pyrstö paljasti, vitosen hauki jälleen.
Missäs meidän kuhat? Vähän jo ehdittiin vinoilla itsellemme, kun siima alkoi tiukata määrätietoisesti, jopa hieman kuhamaisesti. Kala tuntui kookkaalta. Kuha tällä kertaa? Väsyttelyn loppuvaiheessa oltiin vielä aavistuksen epävarmoja kalan ottaessa syvyyttä vielä veneen vierellä. Sain lopulta pumpattua kalan lähemmäs pintaa. Itse näin vain vaalean massiivisen hahmon, mutta Mikko tarkkana bongasi pyrstöevän ja haukimaisia kuvioita. Tuo jötkäle on tervetullut...
Huh, mikä niska, ja myös paksuutta kesähauelle vähintäänkin kiitettävästi! Nyt haavi auki ja iso heinähauki oli pian Mikon varmoilla otteilla pussitettuna veneen ulkopuolella. Vaappu oli helppo irroittaa, eikä kalalle tullut havaittavia vaurioita. Kohtalo oli selvä, parit kuvat ja luonnossa selviytyjän hellä palautus syvyyteen. Melkoisen jämerä otus heinähaueksi, 10,7 kg ja 110cm. Yhteensä saimme viisi haukea.
Ja, missäs ne kuhamiesten kuhat - no, kuha MP:t molemmille. Ei purrut vertikaali eikä veto kuhiin.
Timo ja Mikko