Työ- ja perhekiireiden johdosta jäivät kevään kuhareissut omalta kohdaltani kirjaamatta, joten nyt keskikesän tienoilla tuntui että oli jo korkea aika tehdä vähintään lyhyt yhteenveto.
Haukireissut saivat omalta kohdaltani tavallista enemmän aikaa tänä vuonna, joten kuhaa tuli jigattua vähemmän. Avovesiajalle ennen juhannusta mahtui silti mukavia jigaushetkiä, joiden tuloksena niin kolmen kuin neljän kilon ylityksiä tuli useampia. Parhaimpina keväältä osui omalle kohdalleni tasan kuuden kilon kuha.
Hienoin ja muistoonpainuvin hetki oli kuitenkin kun kevään suurin, 7,7-kiloinen kuha osui erittäin vaikeissa olosuhteissa kaverilleni Juhalle. Kyseisellä reissulla oli normaalisti aina mukana-kulkeva SG:n suurimman mallin taittohaavi jätetty pois, koska Juha ilmoitti omistavansa riittävän suuren haavin ”mille tahansa kuhalle”. Käytännössä hänen kuhansa haavitseminen osoittautui lähes diplomityön arvoiseksi haasteeksi, mutta onnistuin silti saamaan kalan painopisteen havakseen ja toisella kädellä pyrstöstä varmistaen kuha saatiin vierailemaan matolla. Tämä oli Juhan uusi kuha-ennätys, eikä onnellisen kalamiehen tunteista voi erehtyä kuvaa katsoessaan. Hansikkain käsitelty kala sai vapautuksen jälkeen arvoisensa juhlistuksen hieman paremman single-malt whiskyn muodossa Juhan päästyä kotiin illan tapahtumia kertaamaan.
TLP, Janne