02.09.2015 11:06
Kesän kuhastus oli pääosin lyhyitä ruokakuhareissuja paikalliselle järvelle. Uusi ramppi mökkimatkan puolivälissä mahdollisti myös hyötyajelun veneellä perille; auto traikkuineen puolimatkan rampille ja loppurutistus luotainta tutkaillen, ruokakuhat mielessä.
Vertikaalitekniikalla on helppo valita kohde ja ottaa vastaan tapahtumia vain sen verran, mikä tuntuu sopivalta. Pienimpiin kaariin ei tarvitse reagoida, isot ovat todella harvinaisia. Yksi tai pari ruokakuhaa oli tavanomaisin otos, ja siihen määrä sai jäädäkin. Kalastusta ei silti tarvinnut lopettaa, vaan nenä ruutuun ja kokka kohti isompia kaaria, ainakin teoriassa. Sopivaa ja jännää sijaistoimintoa "turhalle" tartuttamiselle.
Alkukesän kuusplusa parani loppukesän 6,9 kg 87cm pelaagisella vertikaalikuhalla, joka jäi vähän kuhnailuksi menneen kuhakesän suurimmaksi. Kuha otti vaaleaan noin 23 cm vertikaalijigiin, jossa oli oranssi 30g painopää.
Tutkimusmatkat jäivät myös vähiin, vain pariin meille uuteen järveen. Kerran perinteistä jikaamista, ei kertaakaan uistelua - kaikki muu vertsuttelua ja verryttelyä.
Timo