29.07.2016 23:03
Jälleen teimme reissun vähän pidemmällä sijaitsevaan kohteeseen. Paikalla olemme käyneet useita vuosia, mutta koska matkaa tulee yli 200km suunta niin korkeintaan muutaman reissun vuodessa. Edellisen vuorokauden puolella lähdettiin taas traileri ja vene perässä ajalemaan. Matkalla vielä mietimme, että olikohan tässä nyt taaskaan mitään järkeä, kun lähenpänäkin on niin paljon hyviä kalapaikkoja? Veneen saimme vesille auringon nousun aikoihin. Päivästä oli luvattu taas aurinkoista ja helteistä ja sellaisena se toteutuikin. Onneksi olimme aikaisin vesillä, koska varhaiset aamut ovat yleensä helteiseen aikaan kauniita ja tällä kertaa olivat myös isommat kalat aamusta liikkeellä. Vertikaalijigaamalla aloimme etsimään välivesistä kuhia ja haukia. Aamun ensimmäinen löytämämme välivesi kaari oli paksu ja jonkin aikaa jallitimme sitä ja olimme jo varmoja että se ei kiinnostuisi jigeistämme, kunnes se alkoi kaiun näytöllä nousemaan hitaasti ylöspäin. Meidän molempien jigit olivat metrin pari kaaren yläpuolella. Olipahan hienoa kuulla keulasta huudahdus: "Kiinni on!". Mikko ei nähny sillä hetkellä luotaimen näyttöä. Aloin saman tien kaivamaan haavia esiin, koska kaari oli sen verran paksu. Sitten alkoi kuhalle tyypilliset voimakkaat potkut alas päin. Molemmat todettiin yhteen ääneen: "Se on kuha!". Hetken aikaa se jaksoi juroa pohjaan päin ennen, kuin luovutti ja pintaan nousi komea kuha. Se oli helppo uittaa haaviin. Koukut irti, nopea punnaus, kuvaus ja kuha takaisin veteen ja se ponkaisi samantien syvyyksiin. Painoa kalalla oli 6,7kg.
Löydettiin jokunen kaari välissä ja yks käy varovasti tärppäämässä pysymättä kiinni. Ne eivät todennäköisesti kuitenkaan olleet yhtä isoja kaloja. Sitten löydetään suuren pikkukalaparven alta kaari, joka ei vaikuttanut kovinkaan isolta. Pikkukalaparven alla olevat kaaret eivät yleensä piirry samallalailla kuin yksittäinen kaari näytölle, eikä niiden koosta voi yleensä sanoa mitään. Tiputimme jigit parven alareunan syvyyteen vaikka kaarta ei enään näkynytkään. Pompottelemme jigejä aika kauan parvessa, kunnes mun siima yhtä-äkkiä löystyi. Jäi epävarmaksi vielä siinä vaiheessa iskikö sinne kala altapäin, vaiko tarttuiko se toiseen jigiin tai siima veneen laitaan. Tarkistin jigin ja tiputin sen uudestaan ja lähes välittömästi tuli tärppi ja vastarissa se jäi kiinni ja huudan heti Mikolle: "Nyt on hyvä kala!". Alkuun rauhalliset otteen saavat mieleen, että sielä olisi taas iso kuha. Vähän ajan päästä kala tulee kuitenkin pintaan ja Mikko näkee sen keulasta ja toteaa sen olevan hyvän kokoinen hauki! Itse en vielä kalaa nähnyt ja vaan se lähtee syöksymään takas syvemmälle. Hetkeä myöhemmin se tulee taas pintaan ja Mikko saa sen koukattua haaviin. Taas tuuletetaan! Ei harmittanut yhtään, että se oli hauki vaan pikemminkin päinvastoin. Se oli upea paksu selkäinen ja pieni päinen muikuilla itseään lihottanut selkähauki. Vaaka antoi painoksi kalalle 7,8kg ja muutaman kuvan jälkeen vapautimme hauen ja se sukelsi pirteästi takas syvyyksiin.
Jatkoimme kalojen etsintää ja onnistuimme saamaan useamman tunnin kaarien etsimisellä vielä yhden n.3kg hauen. Paahtavassa auringonpaisteessa peilaavan kaikuluotaimen näytön tuntien tuijottaminen alkoi saamaan aikaan päänsärkyä. Sit mietittiin, että olimme saaneet juuri suurimman hauen ja suurimman kuhan mitä olemme kyseisestä järvestä koskaan saaneet. Eipä kuhan ja hauen osalta enempää oikeen voinnut edes odottaa, niin päätimme loppureissun kalastaa ahvenia. Järvessä pitäisi olla myös hyvä kanta suuria ahvenia. Niitä yritimme jigailla erilaisilta pohjanmuodoilta, mutta isoja ahvenia ei kuitenkaan onnistuttu samaan.
Antti ja Mikko