Ymmärtäväinen vaimoni päästi minut kalaan vaikka onkin kahdeksannella kuulla raskaana ja eläminen Heinäkuun helteiden, vaativan 3,5-vuotiaan tytön sekä kalahullun miehen kanssa ei aina ole ihan helppoa.
Päivästä oli tulossa kuuma, joten herätyskello soitti aikaisin. Vesillä ei paahteelle ole helpotusta luvassa, vaan aurinko kärventää kalamiestä täydellä tehollaan.
Kalatkin vaikuttavat passiivisilta, mutta luotan 20-senttiseen luonnonsävyiseen ottijigiini, koska vesi on mielestäni aiemmasta poiketen hieman kirkkaampaa ja räikeille sävyille ei tunnu olevan tarvetta ainakaan aloituskokoonpanossa. Kalastan lähellä aluetta, joka aiemmin on tarjonnut kookkaampaa kalaa. Hylätäänköhän tarjoukseni, vai hyväksytäänkö? Odottamani vastaus tulee vavan kärjen kautta kahvaan kuin muulin potku, ja vapa vääntyy kaarelle lähes tyveen saakka jykevän paino tuntuessa toisessa päässä.
Kala on selkeästi kookas, ja tasainen jurominen viittaa kuhaan. Hetken päästä saan vahvistuksen nähdessäni kalan ensi kertaa. Samassa kala kääntyy ja on silmänräpäyksessä taas syvyyksissä mutta puoliväkisin pumppaan sen takaisin pintaan. Vesi on helleaallon takia tavanomaista lämpimämpää, joten otan kalan sisään vahvalla otteella ja puoliksi pakotan sen haaviin koska mitä väsyneempi kala myöhemmin on vapautettaessa, sitä huonommat mahdollisuudet sillä on selvitä hengissä. Savagearin XL-koon taittohaavi tuntuu ikävän ahtaalta, kun yritän ohjata suurkuhaa sen syleilyyn mutta kaikki sujuu onneksi hyvin.
Kun kala on haavissa, tilanne rauhoittuu. Olipahan upea elämys!!
Punnitus antaa upealle kuhalle haavin havaksen paino vähennettynä lukemaksi kunnioitettavat 9,31 kiloa. Otan muutaman nopean kuvan kalasta ja kiirehdin vapautusta. Kuhan ampaistessa iso melapyrstö viuhahtaen lujaa kohti syvyyksiä mietin ”tavataan taas”.
Loppupäivä tarjoaa vielä yhden pienemmän kuhan sekä kesävihaisen vitosen hauen, ennen kuin on taas aika palata perheen pariin.
TLP, Janne
9,31kg kuha poistuu vauhdikkaasti takaoikealle. "Tavataan taas"