Olimme Mikon kanssa 17-vuotiaita, kun teimme polkupyörillä kalareissun Pohjois-Norjaan. Reissulla oli tarkoitus kalastaa sisämaassa myös ahvenia. Kun 3 viikkoa olimme nukkuneet teltassa ja pyöräilleet Norjaa ja jäämeren rantaa lähemmäs 1000 km suuntasimme sisämaahan vaellukselle järvelle, jossa pitäisi olla isoja ahvenia. Harmiksi järvelle tullessamme oli kova myrsky, eikä kahteen päivään kalastuksesta oikein tullut mitään ja poistuimme järveltä ennen, kuin myrsky ehti laantua. Oltiin liian uupuneita jäämään, mutta jos olisimme silloin tienneet millaisten ahvenvesien rannalla olimme, olisi voimia varmasti löytynyt odottamaan myrskyn laantumista. Ajatus niistä jäi kuitenkin vuosiksi kytemään. Seuraavien vuosien Lapin reissut menivät kuitenkin lohikaloja jahdatessa.
Vuonna 2007 seitsemän vuotta fillari reissun jälkeen Lähdimme taas ahvenia tavoittelemaan Lapista. Tavoittelimme reissulla lähes pelkästään ahvenia ja haaveena oli saada yli kilon painoinen yksilö. Olimme kuulleet viime vuosien Suomen puolelle tehdyillä reissuilla lisää huhuja suurista ahvenista.
Teimme tälle reissulle todella paljon pohjatyötä paikan ja kalastuskohteiden suhteen. Ajatuksemme oli silloin, että valitsemme Suomesta vaikeasti saavutettavan alueen, jossa olisi oletettavasti kalastuspainetta vähän, mutta vesistöjä paljon. Välttelimme lohikaloista kuuluisia vesistöjä. Etsimme netistä tietoa alueen järvistä ja hylkäsimme vaihtoehdot joista löysimme paljon tietoa. Tavoitteemme oli löytää mahdollisimman "neitseellisiä" vähänkalastettuja pieniä järviä ja lampia.
Alueeksi alkoi vuoden kartan selailun ja tiedon keruun jälkeen tulemaan Suomen tihein järvi/lampi alue Vätsärin erämaa-alue. Koska järviä oli alueella erittäin paljon ja se oli vielä reilusti ahvenen levinneisyys alueella. Silloin emme vielä tarkkaan tienneet mille korkeudelle asti ahventa esiintyy tunturialueella. Alueelta valitsimme vaikeasti saavutettavan alueen, jonne pääseminen vaati veneellä kulkemista, joten otimme veneen mukaan matkalle. Vene terhi 385 ja 4 hp kone oli mukana vain matkan tekoa varten kalatus tapahtui rannalta.
Vene matkaa kertyi yhteensä yli 40km, jonka matkalle osui Inarijärven suuria selkiä sekä kaksi joki pätkää, joissa jouduimme vetämään venettä köysillä koskea ylös. Venematkan jälkeen tuli vielä toistakymmentä kilonmetriä patikointia. Tämän kaiken vaivan näimme siksi, että pääsisimme kalastamaan ahventa järvistä joissa emme edes tienneet varmuudella niitä olevan.
Vietimme reissulla aikaa vätsärillä viikon ja saimme paljon ahventa, mutta kiloa emme onnistuneet vielä rikkomaan. Järviä oli alueella erittäin paljon ja kaikille suunnittelemillemme paikoille emme jaksaneet kävellä, koska reissu rankkuudessaan yllätti meidät. Aivan mahtavasta reissusta ja alueesta jäi kuitenkin niin hyvä tuntuma, että seuraavan vuoden kohdetta ei ollut vaikea valita. Tietoa alueesta ja sen järvistä sekä maastossa kulkemisesta kertyi paljon joka myös helpotti seuraavan vuoden reissua.
Vuonna 2008 lähdimme uudestaan samalle alueelle tavoitteena kalastaa eri järviä, kuin edellisvuonna. Silloin meitä onnisti. Ensimmäisen leiripaikan valitsimme useamman järven rykelmästä. Niissä ei tuntunut olevan mitään muuta kalaa kuin ahventa, haukea ja mutua. Järvi jonka rannalle pystytimme teltan, antoi heti muutaman 700g-800g ahvenen. Kalastimme ensimmäisen aamun sitä järveä ja se tutuikin olevan järven ahventen yleinen koko. Kiloa ei sillä järvellä vielä rikottu. Illalla vaihdoimme järveä ja ensimmäinen rannan heittely paikka antoi kaksi tasakokoista ahventa lähes peräkkäisillä heitoilla, joista ensimmäinen painoi 990g ja seuraavan tasan kilon. Se oli vihdoin siinä, Lapista kilonen ahven! Yksi unelma oli täyttynyt. Jatkoimme kalastusta ja saimme illalla järvestä vielä kolmannenkin ahvenen, joka painoi 1020g. Seuraavat kolme päivää kalastimme kyseistä järveä ja saimme vielä 1100g ja 1310g ahvenet siitä ja muutaman vähän alle kiloisen ja järven ahventen keskipaino ylitti kilon. Järven vieressä oli pieni lampi, jonka kalastimme moneen kertaan ympäri ja saimme siitä ainoastaan yhden tärpin ja se oli upea 1320g painanut reissun suurin ahven. Vieressä oli vielä yksi järvi joka oli täynnä 400g-700g ahventa. Reissu alkoi tuntua jo lähes epätodelliselta ja ajattelimme, että löysimme poikkeuksellisen kovia ahven vesiä Lapista. Vätsärissä tuntui, että isot ahvenet olivat yksittäisiä tai pienissä parvissa eläviä.
Vuonna 2009 teimme vielä reissun samoille järville ja saimme neljän päivän kalastuksella järvestä vain 2 ahventa, jotka painoivat 1120g ja 1240g.
Vuonna 2010 päätimme tehdä reissun Norjan puolelle. Valitsimme alueeksi vaikea pääsyisen alueen, joka ei kuitenkaan olisi liian korkealla meren pinnasta, jotta ahventa vielä ehkä esiintyisi. Teimme patikointi reissun alueelle, jonne on linnuntietä lähimmältä tieltä noin 40km. Eikä perille mennyt patikointi polkuja. Yhteen suuntaan käveleminen vei välillä kalastus taukoja pidellen 3 vuorokautta. Yritimme löytää alueen jonne hyvin harva ikinä eksyy ahventa kalastamaan. Alueelle josta tuskin kellään on tietoa, miten suuriksi ahvenet sielä voivat kasvaa. Ensimmäinen suunnittelemamme pitkäaikaisempi leiripaikka sijaitsi kahden järven välisellä kannaksella. Järvet olivat yli 400 metriä merenpinnan ylä puolella ja meillä ei ollut silloin vielä hajua elääkö ahventa edes niin korkealla. Aloitimme kalastuksen syvemmästä kirkasvetisestä järvestä, josta tuli alkuun vain haukia. Saavuimme järven ainoalle matalalle lahdelle, joka paljastuikin ahvenpaikaksi. Pienen lahukan keskellä oli ahvenparvi, josta saimme alkuun joka heitolla isoja pulleita ahvenia. Se oli kovin ahvenpaikka mitä olimme siihen mennessä koskaan kalastaneet. Se oli mielestämme silloin hyvin poikkeuksellista, että isoja lihavia ahvenia oli isossa parvessa. Ne olivat keskipainoltaan 800g-900g ja kaksi kalaa ylitti kilon painon ollen 1100g ja 1110g. Tämä järvi oli vain välikohteeksi suunnittelemamme paikka ja jatkoimme matkaa ja kalastimme vielä useita järviä. Saimme valtavan määrän ahventa ja löysimme monesta järvestä paljon yli 500g ahventa, mutta emme muista saaneet yli kilosia.
Vuonna 2011 teimme reissun taas Norjaan ja samalle alueelle. Kävelimme mahdollisimman nopeasti edellis vuoden ahvenjärvelle. Mutta silloin ahvenet eivät olleet lahdessa ja saimme järvestä kovasta yrittämisestä huolimatta vain muutaman pienen ahvenen sekä paljon isohkoja haukia. Tämän jälkeen oli tarkoitus lähteä tutkimaan taas uusia vesiä ja löysimme järven, jossa oli valtava ahvenkanta. Saimme 2 päivän aikana arviolta sata ahventa jotka olivat keskipainoltaan 800g luokkaa ja 3kpl kilon ylityksiä. Nyt tuli ensimmäistä kertaa Lapissa ähkyksi ahvenen kalastukselle, emmekä kalastaneet kyseistä järveä, kuin 2 päivää. Löysimme myös toisen järven, jossa ahventa oli aivan älyttömästi kooltaan 500g-900g. Norjan puoleinen alue alkoi tuntua vielä hurjemmalta, kuin Vätsäri.
Vuonna 2012 päätimme ottaa soutarin mukaan ja lähteä katsomaan mitä Norjasta tien vierellä olevista järvistä löytyy. Ensimmäinen kohteemme oli kuitenkin noin 10km kävelymatkan päässä oleva järvi. Sinne kun lähdimme kävelemään, niin päätimme ensin kokeilla tien viereistä järveä ja ensimmäiset ahvenet saatiin asvaltilla seisten. Tuntui hölmöltä saada tiellä seisten useampi 500-700g ahven. Hölmöltä siksi että aikaisemmat reissut valitsimme nimenomaan kaukaisen sijaintinsa vuoksi, mutta jos niiden eteen ei tarvitsisikaan niin paljoa kävellä. Ekalle kohde järvelle kävellessä heittelimme matkalla olevia pienempiä ja isompia järviä ja useammasta järvestä saatiin perus +500g ahventa. Saavuimme pääkohteelle, jonka rannalle pystytimme teltan ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että ahvenkanta järvessä oli ehkä vahvin mihin Lapissa olemme koskaan törmänneet. Ahvenet ovat malliltaan hoikahkoja, mutta 40 cm tuntui olevan hyvin yleinen pituus niille. Saimme päivän aikana todella paljon ahventa, joista suurin jäi painoltaan vähän alle kiloon. Nukuimme järvellä yhden yön, mutta aamulla emme enää kalastaneet vaan päätämme jättää ahvenet rauhaan. Kävelimme pois ja illalla laskemme veneen tien vieressä olevaan järveen. Sen rannalle pystytimme teltan ja aioimme viettää siellä useamman päivän. Alkuun järvi tuntui antavan puolenkilon molemmin puolin olevia ahvenia harvakseltaan sieltä täältä, eikä se vaikuttanut heti suurahven järveltä. Kunnes illan hämärtyessä päätimme käydä jerkkaamassa yksi lahukka, jonne päivän oli tuuli puhaltanut. Mietimme jos sinne olisi tullut isoja haukia. Hyvin nopeasti saimme lahukan pohjukasta jerkillä kalan, joka veneen vierellä paljastui isoksi ahveneksi ja vaihdoimme äkkiä jigit siiman päähän ja saimme vielä kolme ahventa lisää ja jokainen niistä painoi yli kilon. Seuraava päivän kiersimme matalia alueita heittäen ja yhdestä paikasta löytyi aivan uskomaton ahventen kasauma, josta saimme 13 kpl yli kilon painoista ahventa ja varmasti yli sata pienenpää. Seuraavana päivänä saimme vielä järven toisesta päästä 4 kpl yli kilon ahvenia, joista suurin oli reissun suurin 1260g ja sitten päätimme lopettaa kalastuksen, koska pari seuraavaa päivää oli luvattu myrskyä.
Vuonna 2013 Mikko teki kyseiselle järvelle 2 reissua kesän aikana ja suuria ahvenia tuli todella paljon.
Vuonna 2014 päätimme ottaa kohteeksi Kemijoen vesistön. Vaikka siellä hauki oli ykkös kohteena, kalastimme myös paljon ahventa. Kemijoen vesistöstä tuntui löytyvän myös paljon pientä +-200g ahventa, mutta joukossa oli todella suuriakin yksilöitä. 5:n kalastus päivän aikana saimme aivan uskomattoman määrän erikokoista ahventa. Vaikka suurin osa oli alle 500g kalaa, niin saimme yhteensä 7kpl yli kilon painoisia ahvenia, joista suurin oli 1280g. Toisaalta sellainen ahvenkanta, jossa on paljon kaikenkokoisia yksilöitä ja vahvasti myös suuria yksilöitä joukossa on vielä uskomattomampi, kuin Pohjois-Lapin suurahvenkannat, jotka olivat usein suht tasakokoisia isoja yksilöitä. Kaiken kokoisten ahventen kanta kertoo hyvästä vuosittaisesta lisääntymisestä, kun taas vielä pohjoisemmat ahvenkannat koostuvat dominoivista vahvoista ikäluokista, jotka syövät tehokkaasti jälkeläisensä ja syntyy yksittäisiä runsaita ikäluokkia, joilla on vähän keskinäistä ravintokilpailua.
Vielä joitain havaintoja paikoista, joissa kasvaa isoja ahveni
Järvissä joissa oli suuria ja lihavia ahvenia, ruokakaloiksi otetuilla ahvenilla oli vatsassaan paljon valkokatkaa. Aina ei tarvinnut ahvenia edes avata, kun juuri syötyjä katkoja saattoi olla kaloilla suussakin. Suurahven järvissä ei ole ollut vahvaa kantaa mitään lohikaloja. Päättelimme että lohikalat syövät pohjaeliöstöä niin paljon ahventa tehokkaammin, eikä ahven pärjää kilpailussa niille, koska lohikala vesien ahvenet vaikuttavat hoikemmilta. Lohikalavesillä on usein myös enemmän kalastuspainetta, joka vaikeuttaa ahventen elämistä vanhoiksi. Lintuihin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Suurahven järvillä tuntui pesivän usein alleja, jotka käyttävä ravinnokseen valkokatkaa ja muuta pohjaeläimistöä. Allit eivät kerro onko järvessä ahventa, mutta kertovat järvessä olevan paljon ravintoa. Myös kirkkaat humuksettomat vedet vaikuttivat todennäköisemmin suurahven järviltä, kuin humuksiset vedet.
Älä ota yli oman tarpeen
Kun lähtee Lappiin ahvenia kalastamaan ja osuu hyvälle järvelle ja ahvenet ovat syönnillään, niin kalaa saa helposti yli oman tarpeen. Ahvenet ovat kylmissä vesissä hidaskasvuisia ja lisääntyminen ei onnistu joka vuosi, joten mielestäni on erittäin tärkeää, että kalaa ottaa vain sen verran mitä jaksaa kerralla nuotiolla valmistaa ja syömään. Itse valikoimme ruokakalaksi aina järven pienimpiä tai keskikokoisia yksilöitä, jotka nekin ovat usein puolenkilon painoisia. Ehdottomasti suosittelemme Lapissa puhtaissa vesissä syömään myös haukea. Järvissä joissa on paljon valkokatkaa myös hauet syövät niitä ja saavat punertavan ja rasvaisen erittäin maukkaan lihan.
Seuraavat reissut
Nyt voin sanoa, että 15 vuotta sitten en olisi uskonut millaisia ahven paikkoja Lapista voi löytyä. Todennäköisesti jos silloin olisin saanut yhdenkin ahvenen siiman päähän, olisi silloinen ahvenennätykseni parantunut. Vaikka Lapista löytyy toinen toistaan hienompia lohikalavesiä, niin yhtään vähäisempiä eivät ole neitseelliset ahven- ja haukivedet. Niissä riittää paljon tutkittavaa. Seuraavat vuodet tulemme tutkimaan Lapin suurhaukivesiä. Uskomme että aivan yhtä uskomattomat haukijärvet odottavat löytymistään.
Antti Salo