21.02.2017 00:06
Taas oli plussakeleä luvattu ja päätettiin, että ennusteen mukaan viikon lämpimin päivä lähdetään avovesiä johonkin kalastamaan. Alkuviikolla sääennuste lupaili vielä sunnuntaista aurinkoista ja viittä lämpöastetta, joten se päivä oli helppo lukita. Sääennuste kuitenkin muuttui sateisemmaksi, mutta päätettiin siitä huolimatta pysyä suunnitelmassa. Aamulla kun päästiin rantaan alkoi satamaan taivaan täydeltä vaakatasossa lunta ja keli oli todella synkkä. Vaikka se paksujen pilvien takana oleva aurinko oli jo noussut horisontin yläpuolelle. Autolta tähyiltiin kauempana häämöttävään tummaan alueeseen ja mietittiin että onkohan se edes auki, vai vaan lumettomassa jäässä. Valkoista lumen peittämää jäätä oli pettymykseksemme ennemmän kuin olisimme osanneet odottaa. Päätimme ottaa vielä pienet unet autossa ennen lähtöä, jos keli muutuisi edes hieman kirkkaamaksi. Herättyämme oli lumisade sakeentunut entisestään ja vesille oli vain lähdettävä. Kävellen kävimme ensin tarkistamassa oliko sielä edes avovettä ja olihan sielä. Siirettiin kamat soutariin lähdettiin työntämään sitä kohti kauempana häämöttävää avovettä. Siinä oli kyllä mieli maassa. Komeassa keväisen tuntuisessa auringon paisteessa, jota alkuviikolla ennuste vielä lupaili sinne olisi ollut kiva mennä kalastamaan vaikka ei mitään saisikaan, mutta nyt olisi ollut mieluummin jossain muualla.
Vene saatiin avoveteen ja pakkohan se on kovasti yrittää, jos vaikka saisi hauen. Lumi alkoi kertymään veden pintaan paksuksi sohjoksi, joka ei kyllä nostanut yhtään uskoa kalan saamiseen. Heittely oli vaikeaa ja uistelu onnistui vain työnämällä vavan kärjen sohjon alapuolelle, jolloin se ei nostanut siimaa eikä uistinta pintaan. Kun usko kalan saamiseen oli täysin nollassa, niin sitten tapauhtuikin ihme. Vavassa tuntui tärähdys joka ei tällä kertaa johtunutkaan sohjon seassa olleesta jääkokkareesta, vaan oikeasti hauki oli iskenyt siiman päässä olleeseen L-koon Snäckiin. Lähes välittömästi tajusin että se on vielä iso kala ja huusin Mikolle heti: "Nyt on iso! Paa haavi valmiiksi!" Mikolla oli sormet niin kohmeessa, että ei menannut millään saada haavinvarren lukitustappeja alas ja haavin kehikkoa kiinni varteen. Kala oli raskas siiman päässä ja teki pitkiä potkuja ja polvet tärisi jännityksestä. Mikko sai lopulta haavin valmiuteen ja kalakin tuli näytille ja haaviin koukattavaksi. Siinä vähän huudettiin kun tajuttiin, että haavissa makoili kauden ensimmäinen kymmenen kilon ylittävä hauki. Se oli vielä todella paksu ja kaunis yksilö. Punnitus antoi sille painoksi 10,7kg! Otettiin muutamat kuvat ja kun kala saatiin vapautettua sohjon läpi takaisin veteen oli sormet aivan jäässä, mutta muuten kylmyys oli poissa. Mietittiin vain että oltiin sittenkin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kyllä kannatti lähteä ja nähdä se vaiva veneen vesille saantiin. Synkkä lumisade kelikin oli muuttunut mielessä todella tunnelmalliseksi ja sen sohjon läpi veneellä liikkuminen ja kalastaminen olikin todella hauskaa. Iltapäivällä sade muuttui vetisemmäksi ja jossain vaiheessa huomaamattamme se oli loppunutkin kokonaan. Saatiin siinä illalla vielä toinenkin hauki, mutta se oli varmaan kymmenisen kiloa edellistä kevyempi.
Mikko ja Antti Salo