Vuosituhannen vaihteessa ja hieman sen jälkeen nousivat erilaiset leukalukkopihdit puheenaiheeksi monella erityisesti haukea kalastavalla henkilöllä. Idea näissä onkin kätevä, sormia ei tarvitse laittaa kidusten sisään hampaiden ja suun sisällä olevan vieheen koukkujen rikottavaksi. Valitettavasti huonoja puolia on myös paljon. Ensimmäinen miinus tulee väkisinkin siitä, että kalojen roikottaminen helposti lisääntyy näitä apuvälineitä käyttämällä. Toinen, isompi miinus on että johtuen pienestä kiinnityspinta-alasta jossa kala on kiinni koko painostaan, on toistuvasti nähty tapauksia joissa erityisesti hauilta on alaleuan puoliskoja kiinnipitävä rusto napsahtanut poikki. Lisäksi paljon veneen vierellä leukalukkopihdeissä oleva hauki riskeeraa tempoa alaleukansa nahkaan ylimääräisen reiän riehuessaan pihdit kiinni alaleuassa.
Moni on e.m. syistä jättänyt leukalukkopihtien käytön kokonaan pois. Kuitenkin, näillä pihdeillä on oma käyttöalueensa jossa ne todella loistavat. Mielestämme näitä pihtejä ei pitäisi käyttää kalaa vedestä nostaessa, vaan niiden paras hyöty saavutetaan silloin kun esimerkiksi haavissa lepäävän kesäpirteän hauen leuoista olisi saatava ote rikkomatta sormia. Näitä tapauksia tulee ajoittain esiin erityisesti silloin jos viehe on jäänyt tärpissä kiinni kalan suun ulkopuolelle myös (esim kala kiinni takakoukku suusta, muu viehe ulkopuolella) ja kala potkii haavissa paljon. Tällöin voidaan leukalukkopihtejä käyttää hyväkseen pitämään kalan päätä hetkellisesti paikallaan jotta viede saadaan irti. Haavi rajoittaa ja pehmentää kalan liikettä eikä ole pelkoa sen karkaamisesta, jolloin löysääkin voi antaa reilusti kädestä tarvittaessa eikä kala riskeeraa rikkoa alaleukaansa. Toinen tilanne, jossa leukalukkopihdeistä on hyötyä on silloin kun kala vapautusta ennen tarvitsee aikaa palautuakseen. Olemme havainneet että kala erityisesti lämpimän veden aikaan voi joskus olla hyvä saada hieman syvemmälle kuin ylimpään puoleen metriin. Tämä onnistuu monesti laittamalla leukalukkopihteihin kiinni pitkä joustava mustekala, jonka toinen pää kiinnitetään uppoavaan naruun ja narun pää vastaavasti veneeseen. Pihtien painon kohdistuessa pään etuosaan on useimmiten riittävästi viemään kala metrin tai parin syvyyteen, jossa on jo hieman hapekkaampaa vettä ja kalan palautuminen on nopeampaa. Mustekala joustavuudellaan sekä vedenvastus joka hidastaa pihtien liikettä estävät kalaa vahingoittamatta itseään pihdit leuassa. Toinen vaihtoehto on käyttää sumppua, mutta isot kalat eivät tällöin pääse oikeaan asentoon ja on riskinä että ne eivät palaudu. Pitää silti muistaa, että kalaa on väliajoin tarkkailtava aina kun se on syvemmällä palautumassa, oli käytössä sitten leukalukkopihdit tai sumppu. Kuvassa alkuperäinen Boga Grip (kuva: www.academy.com)
Tämä apuväline on jo pidempään ollut karpinonkijoiden suosiossa, ja olemme iloisia havaitessamme että erilaiset kalaa suojaavat alustat ovat viime vuosina yleistyneet myös muiden lajien osalta. Mattoja on saatavilla erilaisia, ja osa hyödyntää myös itsetehtyjä alustoja kuten retkipatjan pätkää tai pressua. Yhteistä kaikille vaihtoehdoille on ajatus suojata kalan kylkeä vahingoittumiselta kalan veden ulkopuolella tapahtuvan käsittelyn aikana, kuten pituuden mittaaminen ja mahdollinen kylkien valokuvaaminen myöhempää uudelleentunnistamista varten. Vaikka omatekoisetkin vaihtoehdot ovat toimivia, on kalankäsittelyyn tarkoitettu alusta silti helppo ja huoleton vaihtoehto. Esimerkiksi BFT:ltä löytyy toimiva malli joka on riittävän kookas, pehmeää kumimateriaalia pinnaltaan sekä kumipinnan sisällä on vielä lämpöeriste jolla voidaan esimerkiksi jäällä estää kylmän kulkeutuminen kalan kylkeen maton läpi. Retkipatja ajaa saman asian, mutta karheapintaisena siihen tarttuu paljon limaa kalan kyljistä, joka voi altistaa kalan helpommin eri tulehduksille ja loisille. Kalankäsittelyyn tarkoitettu matto on hyvä ja kalaystävällinen lisävaruste ja suosittelemmekin lämpimästi sellaisen hankkimista. Halvimmalla pääsee retkipatjaa käyttämällä mikäli varsinaiset valmismatot tuntuvat hintavilta. Kummatkin vaihtoehdot ovat aina parempi vaihtoehto kalalle kuin veneen penkki tai pohja, kuivasta maasta tai jäästä puhumattakaan. Kuvassa Anacondan valmistama kalankäsittelymatto (kuva: www.carpfishing.de)
Sininen iso Ikea-kassi lienee nykyisin käytössä olevien punnituspussien kantaisä, ja on edelleenkin toimiva vaihtoehto keveytensä ja materiaalinsa puolesta. Kuitenkin, eri valmistajat ovat kehittäneet enemmän ja enemmän kehtoja muistuttavia ratkaisuja ja punnituspussi onkin tänä päivänä monikäyttöinen väline. Tyypillistä kehitykselle on ollut, että punnituspussit tätä nykyä tukevat kalan suorassa olemista, joka Ikea-kassilla on vaikeaa. Lisäksi moni punnituspussi on rakennettu siten, että kalan voi suoraan "haavita" siihen, sulkea reunat ja sen jälkeen antaa kalan palautua pussissa hetki veneen vierellä ennenkuin pussi nostetaan veneeseen. Tämäkään ei onnistu perinteisellä Ikea-vaihtoehdolla.
Markkinoilla on myös kankaisia säkkejä, jotka eivät kunnolla tue kalan suorassa pysymistä vedestä nostettaessa. Nämä ovat käyttökelpoisia silloin kun esimerkiksi iso hauki halutaan hetkeksi laittaa veneen viereen palautumaan. Vaikka säkit eivät tuekaan kalan suorassa olemista kuten kehtomalliset punnistuspussit, ne peittoavat aina suoran roikotuspunnituksen leuan alta, jossa kalan sisäelimiin kohdistuu turhaa rasitusta sekä on riskinä että puntarissa teutaroimaan alkava kala vahingoittaa itseään. Yhteenvetona voidaankin punnituspussien osalta todeta, että heikommallakin ratkaisulla tulee aina paremmin toimeen kuin roikottamalla kalaa puntarissa. Tärkeää on muistaa kastella punnituspussi aina etukäteen ennen kalan sinne asettamista (kuva: www.carpfishing.de).
Vihje: Ahvenen puntarointiin soveltuu erinomaisesti iso hedelmäpussi, koska nämä eivät paina nimeksikään antaen helposti luettavat puntarointitulokset, ja kulkevat helposti mukana taskussa. Miinuksena on näiden lyhyt käyttöikä ahventen evien repiessä pussit äkkiä rikki. Pieni Ikea-pussi on toinen oivallinen vaihtoehto, ja vedenpitävyytensä puolesta kalan voikin siinä punnita myös täyttämällä ensin puoli pussia vedellä, nollaamalla vaa'an pussin kanssa ja sitten lisäämällä ahvenen pussiin uimaan.
Pieni suoja kädessä ei ole pahasta epävarmoissa tilanteissa petokaloja käsiteltäessä, ja antaa enemmän uskallusta kalankäsittelyyn jolloin työvaiheet sujuvat nopeammin ja kala pääsee aiemmin takaisin vapauteensa, parantaen sen selviytymismahdollisuuksia entisestään. Esimerkiksi hauen kanssa ne helpottavat lip-lock otteen saamista ja ylläpitoa, ja kuhan sekä ahvenen kanssa suojaavat kättä piikeiltä. Kylmässä säässä ne myös vähentävät käsien palelemista, jos käytössä on neopreeninen hanska, esim Glacier Gloves jolla olemme itse vielä onnistuneet hyvin heittämään hyrrällä jerkkejä kylminä ja sateisina päivinä kohmettamatta käsiä . Lämpimässä kelissä Rapalan kumipäällysteiset käsineet ovat löytäneet vakipaikan laukusta, ja varsinkin isoja kuhia käsitellessä ne ovat toistuvasti osoittaneet hyötynsä. Kuvassa Rapalan käsineet (kuva: www.rapala.com)