Järvillä kalastimme haukea tosissaan vain niillä joilla oli tarpeeksi kokoa ja syvyyttä, koska suurhaukia ei pitänyt kasvaa säännöllisesti pienissä ja matalissa vesissä.
Vieheiden uittokin luulimme olevan kellon tarkkaa työtä, jotta suurhauki innostuisi ja että samat uittotavat toimisivat joka paikassa. Ajattelimme, että on olemassa tai on mahdollista keksiä suurhauen kalastukseen jonkinlainen ”kaiken teoria”, jonka oivallettuaan pystyisi laskemaan mistä ja miten ison hauen saa vesistöstä riippumatta. Kun siitä luuli jotain keksineen, aina myöhemmin ymmärsi kuinka pihalla sitä olikaan.
Alkuun luulin että suurhauki on aina ja kaikkialla äärimmäisen tarkka olosuhteista. Siksi olisi vain tiettyjä paikkoja joihin ne kokoontuvat tietyissä olosuhteissa ja olisi helppo laskea missä se iso kala on vesistöstä riippumatta ja saada se. Itse lähdin sitä "koodia" purkamaan ja aloin katselemaan paikkoja liian suppeasti. Suurhauki voi jossain olla olinpaikastaan hyvinkin tarkka, mutta varman paikan löytäminen vain päättelemällä on sattumaa. Kokemus on opettanut, että niiden löytämiseen työllä on enemmän merkitystä kuin teorialla. Kantapään kautta on joutunut opettelemaan kalastamaan erilaisia vesistöjä erilaisilla taktiikoilla ja vasta sitten on voinut vetää johtopäätöksiä. Isot hauet käyttäytyvät joka vesistössä oman rytminsä mukaan ja se saattaa olla hyvinkin selkeä, mutta joka paikassa on omat rytminsä ja mikä toimii jossain ei toimi välttämättä toisessa paikassa. Monta kertaa on käynyt niin, että jokin paikka on tyrmätty olettamukseen, että isot eivät viihdy siellä, mutta kun on kalastettu niin isoja olikin. Vastaavasti taas jokin täysin varmana paikkana oletettu on voinut olla pettymys.
Myöskään ei ole olemassa mitään vain yhtä tai kahta oikeaa uitto tapaa tai mitään yksittäistä Super viehettä. Monta kertaa on lähdetty "takki auki" jerkkeineen järvelle, koska se toimi toisessakin paikassa, mutta tultu nöyränä takaisin ja vasta useiden käynti kertojen jälkeen löydetty toimivat taktiikat. Hyvin vaikeaa on etukäteen arvailla millä taktiikalla mistäkin vesistöstä saa parhaiten kalaa, jossain se on jerkkaus, jossain jigaus tai vetouistelu ja jossain täkyonginta. kun vielä miettii miten paljon jokainen edellä mainituista kalastus muodoista pitää sisällään eri asioita ja miten paljon pienemmissäkin järvissä on paikkoja joista kannattaa koittaa, onkin jo lähes mahdottomuus jos joku paikkaa kokeilematta osaisi sanoa mistä ja miten ison kalan saa. Joten uutta paikkaa tutkiessa kaikki kalastus taktiikat ja paikat kannattaa pitää mielessä ja kokeilla kaikkea ennakkoluulottomasti.
Jokainen vesistö on omanlaisensa ekosysteemi ja moni tekijä vaikuttaa niissä petojen käyttäytymiseen. Virtaukset, veden lämpiäminen, näkösyvyys, kasvillisuus ja saaliskalat ym. vaihtelevat eri vesistöissä ja lisäksi saaliskalojen käyttäytyminen vaihtelee paljon, joka vaikuttavat suurhaukien ruokailu tottumuksiin. Sen takia kenenkään kirjoituksia tai tutkimuksia ei kannata pitää ainoana totuutena ja mahdollisuutena saada kaloja. Joku löytää suurhaukia järven isolta selältä, toinen matalasta lahdesta ja kolmas jostain niiden välimaastosta. Kun onnistuu jostain saamaan kalaa, tulee luottoa paikkaan tai paikkatyyppiin ja sitä kalastetaan huolellisemmin. Liian helposti vaan jumiutuu yhteen toimivaan vaihtoehtoon saada kaloja ja silloin syntyy ennakkoluuloja muita paikkoja ja taktiikoita kohtaan ja on vaikeampi opetella uutta.
Uuden oppiminen on itselläni yksi tavoitteista kalastuksessa. Seuraamalla kalastuksen trendejä voi laajentaa omaa osaamista, mutta ne tuovat myös paljon ennakko odotuksia ja ennakkoluuloja. Kun pääsee eroon ennakkoluuloista ja ei joka kerta tavoittele saaliin maksimointia on uuden opettelu helpompaa. Ei kannata vannoutua liian suppeisiin kalastustaktiikoihin (esim. pelkästään jerkkaus tai heittokalastaa vain matalaa) ja kannattaa kalastaa mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja. Sellaista paikka tyyppiä, olosuhdetta, vuodenaikaa tai vesistöä ei ole jota ei kannattaisi kokeilla kalastaa.
TLP, Antti