Avovesikalastuksen fanaatikolle talvi on ajoittain piinaa. Kun Etelä-Suomessa vietetään jo neljättä perättäistä pitkää ja lumista talvea, on kevään kaipuu Maaliskuussa melkoinen.
Odottavan aika on tunnetusti pitkä, vaikka apua saakin vaikkapa erilaisista pilkkipuuhista. Helmikuu vierähti itseni kohdalla salamannopeasti mateen pilkinnän kanssa, ja tähän osunut pidempi lauha jakso toi mielekkyyttä entisestään luoden pienen toivon kipinän aikaisesta keväästä.
Kalenterin kääntyessä Maaliskuun puolelle talvikelit tekivät kuitenkin paluun, iskien pakkasten ja lumipyryjen voimin kevättä kaipaavien kalamiesten odotukset takaisin jäihin. Sääennusteet eivät näytä tätä kirjoittaessa kovinkaan keväisiltä, ja lunta sekä kylmää on ennusteen mukaan luvassa vielä lisää.
Kylmän jakson aikaiseen avovesikaipuuseen voi silti löytää pientä helpotusta esimerkiksi kalastusvälineiden kanssa puuhastelusta, jota itse olen maaliskuun aikana tehnyt. Viimeisimpänä työn alla ovat olleet haukijerkit.
On uskomatonta, miten nopeasti laadukaskin koukku alkaa menettää terävyyttään haukien riepotuksessa tai osoittaa pientä vääntymistä metallin väsymisestä johtuen. Vesillä ei aina ole aikaa alkaa vaihtamaan koukkuja kesken kiivaan syöntihuipun, ja kiireisen avovesikauden aikana koukkujen kriittinen tarkastelu kalareissujen välissä jätetään monesti toteuttamatta miettien esimerkiksi koukun vielä olevan yhdelle reissulle riittävän terävä, tai näyttäen hieman viilaa kuluneelle kärjelle mikäli kaksi haaraa kolmesta ovat muuten hyvät.
Talvella vieheitä voi hypistellä käsissä huoletta pidemmänkin aikaa, ja usein parantamista löytyy kun niitä aletaan tarkastelemaan lähempää. Miltei jokainen viehe tuo myös pintaan omat muistonsa kalavesiltä, ja koukkujen vaihto meneekin enemmän kalastushetkiä muistellessa kuin työnä. Itse päädyin muistelun ohessa vaihtamaan käyttöjerkeistäni 90% koukuista viime kauden jäljiltä, samaten monesta hauki- ja kuhavaapusta oli turvallisempi vaihtaa koukut uusiin kuin pyrkiä terottimella antamaan tekohengitystä selvästi ehtoopuolella olevalle kolmihaaralle tai koittaa vielä valaa uskoa itseensä että aiemmin aavistuksen oiennut koukku voisi kestää sen suuren kanssa uudestaankin oikenematta. Terotin ja pihdit ovatkin itselläni lähinnä käytössä vesillä ollessa, jolloin voi nopeasti paikata yhtä osumaa ottanutta kärkeä tai vääntää takaisin miedosti oienneen koukun vartta.
Koukkujen massavaihdon yhteydessä on hyvä pitää kirjaa siitä, millä koukkuyhdistelmällä mikäkin viehe on ollut säädettynä ennenkuin koukut irrottaa. Tällöin pystyy uusillakin koukuilla (mikäli nämä ovat samanlaiset) saamaan todennäköisesti yhtä pyytävän uintiliikkeen kuin vanhoillakin. Kannattaa myös kirjata ylös, kuinka päin haarat ovat osoittaneet (sama jompaan kumpaan suuntaan, vai ristiin) vieheen runkoon nähden. Pieniä yksityiskohtia, joilla kuitenkin vieheyksilön toimivuudelle voi olla kriittinen merkitys.
Muutama Maaliskuun kylmä ilta on taas takanapäin, ja oloa lämmittää tieto siitä että ensimmäisten avovesien ilmestyessä ovat välineet valmiita tositoimiin. "Alkukeväästä tärpit ovat usein erittäin varovaisia ja koukun merkitys kasvaa entisestään", mietiskelen asetellessani viimeisiä jerkkejä pakkeihin odottamaan plussakelejä, muistojen karatessa takaisin aiempiin keväisiin ja luonnon talvihorroksesta heräämisen antoisaan aikaan vietettyihin avovesielämyksiin.
TLP, Janne