Muutaman päivän ilma oli reilummin pakkasella ja lähdin katselemaan jään paksuuksia, jos jostain olisi löytynyt kävelyn kestävää jäätä seuraavalle päivälle suunnittelemalle kalareissulle. Lähialueen kaikki pienemmät ja matalammat järvet olivat saaneet jääpeitteen, mutta niin paksua jäätä jonne olisi uskaltanut lähteä kalastamaan yksin, ei vielä löytynyt. Joten päätin suosiolla ottaa seuraavana aamuna veneen mukaan ja mennä isommalle ja syvemmälle järvelle. Tilanne oli toisaalta mukava, sillä nyt ei ollut lähialueella liikaa avonaisia järviä, joiden väliltä olisi tarvinnut punnailla minne mennä.
Aamulla jo pimeässä laskin venettä vesille ja rikoin noin 100 metriä parin sentin paksuista jäätä, päästäkseni avovesille. Otin mukaani pelkät jigivehkeet ja tavoitteenani oli löytää syvemmästä vedestä muikkuhaukia. Kun sain kaikuluotaimen, sähkökoneen ja virvelin valmiiksi pudotin jigin pikkukalaparveen ja sain heti ensimmäisen tärpin, joka ei tarttunut. Olin innoissani, onko tämä muka näin helppoa joulukuussa! En jäänyt kuitenkaan siihen pidemmäksi aikaa kokeilemaan vaan matka jatkui ja panostin alkusyksyllä kuumana olleisiin spotteihin, mutta niistä ei tullut tärppiäkään. Tarkoitukseni oli lopettaa kalastus klo 12 ja puolituntia aikaisemmin päätin lähteä lähtörannan edustalle, josta tuli aamulla tärppi. Sinne päästyäni onnistuin saamaan heti päivän ainoan hauen (kuvassa) 30cm jigillä. Hauki oli erittäin paksussa kunnossa, en kuitenkaan punninnut enkä mitannut sitä. Sen jälkeen sain vielä pari tärppiä ja jouduin lopettamaan kalastuksen. Jotain maagista on järvillä joulukuussa niiden rauhallisuudessa ja niiden oikukkaissa kaloissa.
Antti