Lauantaina lähdin Pertun kanssa sisävesille hauestamaan. Veneenlaskupaikka oli vielä jäässä ja avoveteen oli matkaa noin sata metriä. Järven selkä oli vielä jäässä, mutta virtapaikka jossa oli tarkoituksemme kalastaa oli kokonaan auki. Tuurasimme jäähän aukon johon laskimme veneen ja nostimme sen siitä jään päälle ja työnsimme avoveteen. Aukon tuuraaminen ja veneen saanti avoveteen vei aikaa pari tuntia.
Kun viimein pääsimme kalastamaan heti ensimmäinen ankkuripaikka antoi pari pientä haukea. Hauki vaikutti olevan hyvällä syönnillä ja sama tahti tuntui jatkuvan, mutta koko oli pientä alle 3kg kalaa. Päivä alkoi jo lähestymään loppuaan, kun uistelimme 6-10m syvyistä rinteenreunaa. Sitten sain Snackiin aivan jäätävän kovan tärpin ja pari pitkää potkua ja kala irtos. Kiroilin hetken aikaa, sillä se oli varmuudella iso kala. Kyseinen paikka on osoittautunut juuri niin haastavaksi paikaksi, kuin suurhaukipaikan kuuluukin olla. Eli yksikään isomus ei tule "ilmaiseksi", siksi harmitti paljon. Sit loppu illan sahasimme sitä rinnettä jyrkillä käännöksillä useaan kertaan, kunnes viimein Pertun vavassa tärähti. Ensimmäinen kommentti Pertulla oli, että nyt on iso! Hetken päästä hän alkoi kuitenkin epäilemään, että ei se välttämättä iso olekkaan, koska tuli niin kevyesti. Kala näyttäytyi nopeasti ja silloin tuli kiirre kaivaa haavi esiin. Koukkasin sen nopeasti haaviin ja fiilis oli ihan mieletön. Se tuli juuri viime metreillä. Kala punnittiin haavissa ja havaksen vähennyksen jälkeen saatiin todella paksulle järvihauelle painoksi 9,1kg ja pituutta kalalla oli 102cm. Kala vapautettiin ja vedettiin vielä muutama rundi ja ilta alkoi pimenemään ja poistuimme tyytyväisinä vesiltä.
Mikko