Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa

30.08.2014 15:44
 
Kaloilla on oma biologinen arvonsa. Periaatteessa tämän tulisi riittää lajien elinolosuhteiden turvaamiseen. Mutta, kun paljon on pilattu ja iso raha liikkuu suuntaan jos toiseen, nähdään vesillä lähinnä sinttejä sekä senttejä, ja "kalasoppa" kiehuu.. 
 
Lohen arvo joessa on kiistämätön. Joki on lohen lisääntymisalue ja siitä tulee kantaa vastuu tavalla tai toisella. Jokien ennallistaminen ja nousumäärien maksimointi pitäisi olla itsestäänselvyys. Vaeltavien lohikalojen lisääntymisympäristön ennalistaminen on kallista. Vastuuta pompotellaan valtion, kuntien ja yksityisten omistajien kesken. Sivistysvaltiossa ei spekulaatioille pitäisi olla suurta sijaa, ei taloudellisille, eikä moraalisille. Näin teoriassa.
 
Lohta kuitenkin arvioidaan kansantalouden numeerina. Lohen jokikilo on yleisesti tunnustettu merikiloja arvokkaammaksi. Tämä tulisi ymmärtää ja hyväksyä nimenomaan lohen itsensä vuoksi. Taloudellinen merkitys lisää valtion panostusta sen suojeluun, elinolosuhteiden parantamiseen niin poikasvaiheen aikana joessa kuin merivaelluksella. Kansantaloudellisen tuoton tueksi suitsitaan tuotoltaan kehnoa "villiä ja vapaata" kalastusta tiukoin säädöksin tai maksuin, mikä kiistämättä lopulta kääntyy lohikannan eduksi. Tästä on maailmalla hyviä näyttöjä. 
 
Suomessa lohen merikalastuksen säätely on lähtökohdiltaan lyhytnäköistä lähestulkoon "kaikki ja heti, mitä irti saa"-politiikkaa. Perusteet ontuvat niin biologisesti kuin taloudellisesti. Visiot "maailman malliin" varmasti muuttavat aikanaan nämäkin. Myös vapaa-ajankalastajien löyhät traditiot joutunevat puntariin.
 
Lohikalojen kutuajan kalastus on Suomessa jo nyt tehokkaasti säädelty. Lohi-ja siikapitoisiksi luokitetuilla virta-alueilla on niiden kalastus kokonaan kielletty 11.9 - 15.11. välisenä aikana. Lisäksi jokamiehenoikeuteen perustuva mato-onginta ja muu elävän syötin käyttö on kielletty. Nykyiset tiukat lisääntymisalueiden kalastusrajoitukset takaisivat riittävän kutukannan ja lisääntymisrauhan, jos lohikaloilla olisi mahdollisuus vapaasti nousta jokeen tai kalaväylien kautta ohittaa padot. Jokeen nousevien lohikalojen määrän lisääminen olisi "hyvä talletus" tulevaisuuteen.
 
Hauki- ja kuhakantojen turvaaminen ja vahvistaminen ovat vasta alkutekijöissään. Kuhan kuturauhan turvaamiseksi on perustettu joitain laajahkoja kutuajan rauhoituslaueita. Hauen osalta suojelulliset struktuurit puuttuvat oikeastaan kokonaan. Haukea arvostaneet vapaa-ajankalastajat ovat olleet lähestulkoon ainoat sen asemaa ajaneet tahot. On saatu hyviä tuloksia vapakalastuskulttuurin osalta. Hauen vapakalastus on lisääntynyt ja on luonnollista, että voimallisin lisäys on tapahtunut eteläisellä rannikkoalueella.Jokainen eteläisen merialueen sankoilla "haukitreffeillä" sukkuloinut myöntänee, ettei sama kehitys pidemmän päälle ole enää kestävä. Jotain tarttis tehdä.
 
"Edelläkävijämaassa" Ruotsissa on moni merkittäviä kutualue viime vuosina rauhoitettu ympärivuotisesti. Uusia kutualueita kunnostetaan, jotta voitaisiin ylläpitää haukikantojen kestokykyä lisääntyvän kalastuksen alla. Huoli suurten haukien vähenemisestä Ruotsissa on lisäksi käynnistänyt selvityksen koko rannikkoalueen hauen kutulahtien suojelutarpeesta. Hauenkalastusta rajoittaa myös joukko meille vieraita säädöksiä. Hauella on ala-ja ylämitta. Ruotsissa on siis herätty lisääntyneen kalastuspaineen pakottamina ilmeisen tehokkaisiin toimiin. Kohdennetut rajoitteet ovat valtion ja muiden kalastuksesta vastaavien instanssien keino taata hauen tulevaisuus. Näiden lisäksi ruotsalaisilla on pitkä kehittyneemmän kalastuskulttuurin perinne haukiensa ja kuhiensa tukena. Ymmärretään, ettei haukea ja kuhaa voi aivan loputtomiin edes c&r-kalastaa samoilla paikoilla.
 
Hauki oleilee lisääntymisalueidensa liepeillä loppusyksystä kevääseen. Joessa odottelevaan loheen verrattuna se on helppo nakki kalastajalle. Sama kala voi joutua koukutetuksi useita kertoja ennen kutua. Ruotsissa on myös keskusteltu haukien lisääntyneestä pelosta iskeä liikkuvaan saaliiseen. Huolestuttavainta on ollut väitetty pelko syödä edes kalastajan tarjoamaa täkykalaa. On pelätty haukien ruokailukäyttäytymisen muuttumista, nälkiintymistä ym.
 
Lohimaailmasta tuttuja kuvioita ja kalastajakiintiöitä tuskin nähdään haukien odottelu-ja kutuunvalmistautumispaikoilla. Määrittely ja valvonta lienee mahdotonta. Ruotsin mallin mukaiset laajat ympärivuotiset rauhoitusalueet saattavat olla kalastusinstanssien toimiva vastine hauen suojaksi myös meillä. Se olisi kiistämättä haukikantojen etu nykytilanteeseen verrattuna.
 
Kalaisaa tulevaisuutta odotellessamme voi jokainen itse vaikuttaa millaisia pilviä taivaalle ilmaantuu ja toivoo, kirjo on vapaasti valittavissa "ukkosmyräkästä poutapilviin". Tämänhetkinen ennuste lupailee "sadetta mutta poutaa".
 
TLP / Timo